Vastaan tähän kysymykseen jo näin tässä alussa: auttaakseni toisia.

  Kenties joku on jo näistä kirjoitusteni rivien väleistä lukenut että en ole palkallisessa työelämässä kiinni. En kulje oravanpyörässä kello kaulassain tahi joku isompi kiho niiskaani hönkyen ja tahtia tekemisilleni ( tai tekemättömyydelleni ) lyöden. Enkä ole yrittäjäkään joka suunnittelisi ns. minuuttiaikatauluja itselleen tai jonka jokahista "risahusta" jokin asiakas tahi vaikka verottaja peräänkuulluttas. Mutta olenpahan vaine Vapaarouva! Siis kun on olemassa käsite Vapaaherra niin mie olen Vapaarouva - kun näin helmojen heiluttelija olen. - Tämä näin taustatiedoiksi vain.

Ja kun tähän taustatietoon sitten nojautuu ja peilailee itteesä niin eittämätihän tuulee mieleen etten mie sis "avita" toisia immeisiä näin työelämässä. 

   Mitäs sitten? Mitä teen, mitä "palvelen", miksi elän?

  "Palvelen", tai siis uskon Häneen - tosin omalla tavallani teen täänkin... anteeksi vain jos jota-kuta satun tällä kertomisellani tahi tällä "palvelu" tavallani loukkaamaan, sori. Mutta tää "palveleminen", eläminen ja uskominen on ihan eri juttu. Yksinänsä ihan oma tarinansa. Jotain tästä tarinasta löytyy tuolta aikaisemmasta kirjoituksestani: "Oletko sinut uskosi kanssa?".

   Elän, tai ainakin luulen näin, siksi että voin olla hyödyksi muille. Että voin auttaa ja palvella muita. Olkoon tämä lähimmäinen sitten perheeni jäsen, sukulaiseni, tahi vaikka tuttavani, ystäväni - sie ystäväni-kulta-rakas. Tai vaikka tuiki tuntematon immeinen joka jostain syystä tulee eteeni, elämääni. Tai joku joka tulee vaikka vain muutamaksi minuutiksi kulkemaan tätä maallista taivallustamme samaan suuntaan -  ja tarvitsee jotenkin jotain mitä mie voisin antaa - miten voisin avittaa häntä.

Tätä varten elän: läheistäni varten. Auttaakseni häntä, tehdäkseni jotain hänen avukseen.

Sillä mikä nautinto on kun voin esim. antaa pienten lasten vanhemmille "vapaata" lapsistansa kaitsemalla heitä. Mitenkä tärkeää ja mukavaa on heidän joskus päästä touhuamaan omia asioitaan ilman muoskiaan - tai vain nauttia pienestä hetkestä ilman lapsiaan. Hengähtää ja kenties "hoitaa parisuhdettaan" siinä samalla.

...tai kun saan tehtyä jollekkin joka tarvitsee, juuri oikean makuisen, kokoisen ( ja kenties, toivottavasti, myös näköisenkin ) leivonnaisen. Täytekakun tahi jotain muuta. Kuin on kiva kun joku saa sellaista mitä haluaa.

...tai kun osaan auttaa jotain immeistä vaikka tekemällä jotain... jotain... ei nyt tule mielee, mutta... jotain... antamalla vaikka tietouttani jossain asiassa josta tiedän jotain. Kerron kuinka pyykinpesukonetta käytetään ( ei muuten ole kaikille yks-selkosta! Etenkään iäkkäämmille immeisille ). Kerron kuinka tehdään jokin ruoka tai leipomus. Kerron kuinka tehdään muurauslaastimassa tai entisöidään/ehostetaan jokin huonekalu.

2012.7.26.%20Uusher%C3%A4yksen%20ja%20L.

( Toimin vapaaehtoisena valokuvaajana Lapinlahden srk:n ja Uusheräyksen Kesäseuroilla Lapinlahdella 2012. )

...tai kun valokuvaan jollekkin. Mitenkä ihanalle tuntuu kun saan onnistuneesti kuvattua jotain. Olkoon se jokin yksittäinen asia; juttu, ihminen tai mikä vain. Tai kun saan kuvattua jonkin tapahtuman kokonaisuudessaan hyvin. Yleensä se on ollut jonkin yhteisön, seurakunnan, tms. kokoontumispäivät jollakin paikkakunnalla. Ja usein jonkun immeisen hautajaiset. Ikävä kyllä, hautajaiset. Harvemmin tulee nykyään mitään kastajaisia tai häitä.... sillä niitä nyt vain on niin vähän lähipiireissäni ja muutenkin tässä maailmassamme. Ikävä juttu.

...tai kun teen jotain muuta jonkun hyväksi, iloksi. Siksi elän.