Olen ennenkin tästä asiasta puhunut mutta jos kerran kertaus on opintojen äiti niin olkoon nyt sitten vaine. Täsä tätä paatosta taasen sit tulee;

   Tämä kesä nyt kun on ollut tällanen - ainakin täällä Humisevallaharjulla josa on miun nyt ollunna tuon hommelini takia pakko viettää kesäinen tämän vuotinen aikaslailla tykkänänsä. Ei ole ollunna paljon ieti liikahtoo sinne tahi tänne ja vasiten tuonnekkaan... Niin kun tää kesä on onneksein ollunna sellainen sateinen, tuulinen ja kylmäkin viel kaiken lisäksi niin mikäs täsä on ollut ollessa, Majaa Mahtavaista "parkkeeratessa" paikoillansa? Ei ni mikään. Kaik on ollunna ihan ok.

2015.5.29.%20m%C3%B6kin%20siivouksessa%2

Muttas entäs sitten tällasena päivänä? Tällasena Aurinko Armahan hekumoisen kuumana päivänä? Sillon ku tuo ymmyrkäinen, pymmyrkäinen tillottavi taivahan täyveltä ja täyveltä teholtansa tuolla kannellansa? Arvaatte varmaankin vastauksein tähän oi Lukijain Armahat?
   Mie halluun poies! Poies jonnehi! Kauaksi - minne vaine! Kuhan pääsen jonnehii! Voi ettäs tekee vaikiaa olla vain täällä "neljän seinän sisällä". Humisevallaharjulla, Majassani ( niin ) Mahtavaisessa. Kodissain. Mutta kuten kerroin ni eipäs täsä paljon liikuta kun on hommelini tuo. Ja sit on viel Matti Kukkaroinenkin olemassa. Sekä - mihkäs tästä lähtisin? En ni mihkään? Ei miul ole mitään paikkaa johka rahatonna mennä. Tietty mökille muttas sekin on sen verta kaukana ettäs kysyy ensinnäkin aikaa mennä ja tulla. Saati sitten et olis aikaa siel olla pitemmänpäälle. Ei, ei tänä kesänä. Muttas, muttas, vuotahhan vaine kunne hommelini loppuvi. Ka sit - a´ vot sie. Sit mennähän. Sit ei piellä. Sillon meikä likka ottavi vaikka mistä rahasensa ja lähtevi! ( Näin ainaskin on tarkotuksein... toinen jutska et onnistuuko aikomuksein. )
   Mutta tää kaipuu. En tiijä onko tää pohjimmiltaan sitä kaipuuta jonnehii, johkin tiettyyn paikkaan? Vahi kaipuuta vain kauaksi? Vai jota-kuta kohtaan? Jota-kuta jota ei ole miul olemassakaan nyt kun paritonna olen. Mutta jos peilaan tätä tunnetilaani siihen mitä muistan lapsuudestain, jotain ala-aste ikäisestäni ja silleen, niin tää oli kyl jo silloinkin olemassa... Ettäs silleen. Mietin että jos olisin joku merimies ( vasite sellanen vanhanajan kunnon merimies ) niin tästä varmaan sanottas et on sellanen kaukokaipuu merille. Sitäkö tää lie? Kaipuuta taivanrannalle ja sen taa? Kohti tuntemattomia meriä?
Mitenhän mie senkin, tahi siis tään, kaukokaipuuni kohti tuntematonta toteuttasin kun hyvä jos uskallan täällä Armahassa Suomemme maassa yksiksein liikkua vierahilla paikoilla - ni vasite sit jonnehii kauaksi, tuntemattomaan! "Huh!: sas miun sanoneen.
Ei sen puoleen mielessäin mie kyl aika sujuvasti menisin vaikkas minne kauaksi ulkomaille... Sveitsi, Islanti, Austraalia - nyt ensimmäisinä tulee mieleeni. Se vaine ettei ole kielipäätä eikä sitä mammonaa. Et "so what"?
   Olisipas se kiva ku olisi sellanen kylkijäinen... sellanen "toinen" joka kanssain kulkisi ja kiertäsi ynpäri, änpäri tätä Tellustamme. Toinen toistamme tukien ja turvaten. A´vot sie! Se olisi elämää, se!
   Eli mitäs tästä sit taasen tuumailen mie? Se on tuo sateinen, kylmääkin kylmempi kesä sittenkin ollunna ainai miulle paree ku tällanen Aurinko Armahan lämmittämä ilimatila josa sen Tillottavaisen valo lankiaa lämpimänä ja "juuri siin sopivassa kulmassa" luoksein miun...