... naapurin tään Kulmakunnan lähti juuri sellaisen apu-rullaattorin kera hakemaan postiaan postilaatikoltaan. Iäkkäämpi kuin mitä mie. Hänen kera ollahan talviseen aikaan istuttu päiväkaffellla ja rupateltu, muttas näin kesäiseena ikaan ei aikaa miulla ole ollut sellaisiin tuokioihin. Ei vaine kerkiä, ei aikaa löydy. Kuten ei paljon näköjään mihkään muuhunkaan...
Nyt hän jo sujuvan sukkelaan askeltaa takaisin kotiinsa. Voi kuin näin ulkoisesti näyttää askellus tuo sujuvalta ( nyt hän siistii, hoitaa ) ulkokuistinsa kukkaisa, kesäkukkasiaan nuita, joita esim. mie en raaskinut paljon mitään ostaa sillä outoksein olivat saman suuntaiseksi kesäksi tätä kesää, kuin viime kesä: paljon poissa koistain. No, aina ei saa sitä mitä halajaa; ei reissuja, ei kaveria reissuille nuille...
Mummo tuo meni sisälle kotiinsa ja mie ajattelen et kuin se onkaan toiseille helppoa tuossakin iässä vielä. Voi kunpa itsekkin aikanani sit samaalla lailla askeltaisin sujuvasti ja -ko kivuttomasti?


   Meinaan et tänäkin aamuna aamuin tää aukeanut alkoi sillä et kuuntelen tovisen ensin nikamiain näitä, niveliäin olemasa olevia ( vielä olemasa olevia! ). Lähden liikenteeseen sänkyin lämmöstä, pahnoiltain sopivan kovilta, pikku hiljaa. Kuulostelen kuis sitä tänään voidaan? Mihkä sattuu ja mitenkä? Kuka nivelistäin kovimmin huutaa, kuka hilajaa vaine vaikeroi - onkoo joku jo veivinsä nurkkaan heittänyt?
Asetan nikamat nuo naksuvaiset, kunkin eri lailla toimivaisen ja eritahtiin liikkelle lähteväisen, paikallensa ja pikku hiljaa kosiskelen niitä et josko tuota tänäkin aamuna päiväksi täsä viel muututtaisiin - joohan?
   Se kun on tää elämäin nyt näköjään tätä. Kipuja aikas alvarista. Rasitusten ( tjälkeen ) viel totallisempaa ja kaikkinais´ valtaisempaa, muttas sit rauhassa, pikku hiljaa käyskenneltyäin ja touhuttuain, hivenen maltillisemmat.
Suoraan sanottuna, vaikaks mie nyt täsä kevään korvalla mennehellä osatyökyvyttömyyseläkkeelle sainkin jäädä, niin vällehen tulee kyl jo NYT mieleen et kuinkahan olisikaan se KOKO-eläke? Olisiko siihen mahdollisuuksia jo nyt?
Toki myönnän etten mene vielkään täysipainoisesti kipulääkkeillä. En lääkitse itseäin kuin vasta ihan viime-pakossa kipulääkkeillä ja nekin ovat sit niitä käskauppa-tavaraa, lekurin reseptillä määrääminä. Tonnista ja kolme-neljä kertaa vuorokauteen.... ei kun päiväs aikaan ihan. Yöksi omat sit.....
   Et jos ajatellaahan toisia jotka kipuilevat toden teolla täsä vaiheessa viel miuhun verraten, niin miehän "lapsen kengissä" viellä olen! Miullahan kaik on hyvin, eiks vaine? Ei kipuja sietämättömiä - ne muuten vaine ilmestyvät, riipivät, vetävät, työntävät, ja koskevat! Ne vaine muuten vain muistuttavat olemasa olostansa - ja mie ns. hammasta purren kestän ne - vielä. Mie nielen ne ja ajattelen et kyl ne tästä vielä paremmaksi muuttuvat - eiks vaine.
Taidan siis käyttää mielen-"teoriaa" kipujen sietämiseen; siedätän itseäin?
   Ihan vaine siksi et tiedän sekä tiedostan et jos mie jo nyt täsä vaiheessa "ratkian", niin sehän tulee olemaan sit tulevaisuuteni yhtä helvettiä näiden kipujen ja niiden siedettävyyksien kera! Samaten jos mie nyt jo alan napsimaan kipulääkkeitä ( olkoon ne sit kuin mietoja tahansa ) kuin "Manu illallistaan", niin sehän sit tarkoittaa et josain vaiheessa ennen pitkään tulee stoppi kaikelle sille ja kaikille niille, lääkkeille. Elimistöni sanoo itsensä irti, sanoo et ei enää - kiitos. Se ei vain tule kestämään niitä kaikkia lääkkeitä, niitä kaikkia vahvuuksia, kaikkia erilaisia aineosasia mitä ne sit sisältävätkin.
Surullista mutta totta kohdallain, kuten niin monen muunkin kohdalla, olemma mie kuullut.


   Onneksi täsä elämässä on muutahin kuin mieli kaveerinain, ystävänäin, kaikessa tällaisessa.
   Juuri mennehen yöllisen aikaan oli nettisfääreissä juttelua esim. musaiikin voimasta mm. kipujen lievityksessä. Siellä joku heitti kymysyksen et uskovatko ihmiset tällaiseen konstiin? Kuka kokeen musaiikin ja miten? Tämä pisti itseni miettimään tätä kanttia ja muistelemaan....
   Ammoisina aikoina kun esim. muksuin 24/7 pienempi oli, jo silloin heti kun hänet erilaiseksi todettiin ( olikohan noin vuosikas silloin? Aika tekee tepposensa eikä muistini enää kanna niin pitkälle; se tuo ns. lähimuisti menee? ) ja sen jälkehen useamman vuoden ajan... muistini mukaan aina tuonne vajaaseen kymmenen vuoden ikään ehken... hän kävi musiikkiterapiassa. 
Se oli hänen osaltaan motoriikan harjoittamista, yhteistyön, kommunikoinin, erilaisten ihmisten, paikkojen, ja sen musiikin tuottamisen ( itse jonkin konkreettisen aikaan saatavan; täsä tapauksessa äänellisen tuotoksen kun ei itse puhu äänellisesti ) aikaan saamista.
Toki se on oli ihan näin kuntouksellisten, näiden edellä luettelemieni takia, hyvää toimintaa. Samalla se antoi hänelle pohjaa ja jatkumoa siihen mitä hän kotonamme sai kokea muutoinkin arkisin; tanssimusiikkia eri muodoissa radiosta joka alvariinsa suunilleen auki oli nuihinkin aikoihin. Sekä kasettisoittimista kuunellen, ettäs levysoittimesta soitettain - kuten viel siihen aikaan musiikkia kuuneltiin.
   Muttas oli se jatkumoa siihenkin et jo tuolloin häntä odottaissain, kuten kaikkia muitakin muksujain ja heitä ennen sekä heidän jälkeensäkin, kävin aina Lavantautia hoitamassa useammankin kerran viikkoon.
( Tiesittekö muuten, Armaat Lukijain miun, et silloin kun MIE aloitin Lavantaudin hoitamisen, siitä pureman itsellein sain....
Ai niin; siihen aikaan sitä ei lähdetty lavoille roikuilemaan miten vaine, eikä milloin vain! Ainakaan meidän perheessä.... Ensin piti käydä rippikoulu ja saada ns. naimalupa: kirkollinen lupa avioliittoon kun riparin käytyä sen se sit oli automaattisesti "plakkarissa" käyneellä tuollaisella. Sitten vasta lavoille saatiin lähteä ja mennä. Lie takanansa ollut joku "sukupuolinen valistuskin" tuossa aatoksessa vanhemmillamme, muttas näin vaine toimittihin silloin, siihen aikaan. Eikä tuota riekuttu kylillä siihen aikaan kuten nykyään jo nämä jopa alakouluikäiset lapset tekevät.... kuka meitä syrjäkyliltä olisikaan sinne kuskannut, tahi millä me itse sinne olisimme menneet? No, se näistä nyt.....se Lavantauti ja siitä sit tää:
Siihen aikaan oli piljetin hinta ensi alkuun 50penniä! Sitten se nousi 60:een penniin. Markkaan, kahteen, kivuten pikku hiljaa ylöspäin ja saavuttain 10 markan huipun!
Tullloin puhuttiin et nyt jäävät tanssit tanssittua, kun hinta nuin kova on!?
Kuten tiedätte - tästä on jo tultu pitkälle, sankkevan pitkälle. Siitä ne hinnat vaine nousivat vaihtuin aikanaan euron tullessa kehiin suoraan jostain 12-16 markasta vastaavaan summaan euroja! Ei siis esim. arvollisesti: 12markkaa = 2euroa, vaan tyyliin 12markkaa = 12 euroa!. Silloin tuli stoppi tälle asianomaiselle henkilölle! Kuten muuloinkin noihin aikoihin kun puolisooni tutustuin - joak ei itse ollut tanssi-ihmisiä. Sain käydä tanssimassa kyllä, mut ei sitä viitsinyt kun ei toinenkaan....
No, nyt hintansa sit onkin jo sen 18euroa, paikoin jo 21-22euroakin!
Pitkälle on tultu tuosta 50pennistä joka sitten olisikin tätä nykyistä rahnaa sen noin 10senttiä! )
Jokahisen raskautein aikana, jokahisena raskauteni alusta loppuun asti. Niinkin et kun edellisenä iltana olin/oltiin "humpattu" polkat ja kaikki, niin seuraavana päivänä sit olinkin/oltiinkin synnyttämässä.
Ei, ei tanssimisilla konsa ollut mitään tekemistä synnytyksieni alkamisiin! Kaikki synnytykset on muutoin alkaneet tahi laitettu alkamaan..... mm. miehen sperman kautta kun siinä on se jokin "hieno" aineosanen joka stimuloi synnytyksien käynistymistä.... Miekö aktiivinen? Enhän?
Jotenka se et muksuin kävi sitten tuollaisessa musiikkiterapiassa, oli vaine jatkumoa siinäkin suhteessa et sen mitä hän sain kuulla ja kokea kohdussain ollessa, niin se jatkui sitten näin "elävässä elämässä" hänellä mukanaan vielä pitkään. En tiedä oliko se sit mitenkä hyvä, oliko, tuliko, ns. pehmeämpi lasku hänelle tähän kovaan maailmaamme täten vahi ei? Se vain koettiin siihen aikaan, siihen holliin hänelle hyväksi.
   Toinen jutska misä katson tään musaiikin ollehen hyvän oli sitten kun kaksosten keskoset sainen.
Tään kertomain taustan takia sitten kannoin heille kunpaisellekkin, ja vasiten pitempään sairaalassa ollehen tykö koko ajakseen sinne, pienen kasettisoittimen josta he saivat kuunella samoja tanssimusiikkeja mitä olivat tottuneet kuulemaan kohdussain ollessaan. Onneksi hoitajatkin tään ymmärsivät ja puolestansa sit aina hoitivat niiden musiikkien soittamisen, silloin kun emme/en itse ollehet paikalla tuolla; kun esim. heitä toisen kera jo päästiin kotiin ( luokse jo aikas useamman muun muksun ).

   Eikää tuota väheksyä voine sitä mitä se tuo musaiikkin itsellenikin on merkinnyt ja merkitsee yhä!
   Lasna ollessa Mölytoosaa kuuneltiin ehtoisin töitten jälkeen. Niin asiaohjelmia kuin musiikkia. Ja etenkin lauantaisin "Lauantain toivottuja" ehtoisin!
Radiomme tuvassa oli korkealla seinällä. Me, perheeni miun, nukuttiin kammarissa, viereisessä huoneessa. Vanhemmat ja kolme muksua. Jokahinen lauantai ehtoolla kun saunan jälkehen maate tuonne sänkyihimme olimme itsemme asettaneet, vanhemmat laittoivat radion auki ja me kuultiin sieltä tuota "Lauantain toivotut"-ohjelmaa.
Et sieltäkö lie sit tuo "humppa"-musiikki mukaan tarttunut on? Vahi siitä et se vain oli siihen aikaan se yksi ja ainut musaiikki jota yleensäkin kuului syrjäseuduille. Ei, sinne eivät yltäneet sen aikaiset rokit, eltton johnit, beatlesit, sun muutkaan. Se oli vaine jotahin humppaveikkoja, erkki junkkarista, aikamiehiä, rautavaaraa, annikki tähteä, yms..
    Sitten tulikin tuo naimalupa ja omat Lavantaudin ajat kimppakyydein lapsuuteni aikaisten naapurien perheiden vanhempien lasten kyydeillä.
Tuli oma kumppani ( lasteni isä ) tanssivainen ja pikkuhiljaa myöskin aikojen saatossa sit omat kyydit meille kummallekkin.... mie asetin lapset jo isommat maate ja sit perässä ajelin tanssipaikoille samoille johka puolisoin oli jo aikaisemmin mennyt. Tuli ero ja mie kuljin omien ystävieni kera lavoilla tutuilla.
Musiikki yhä mukana.
   Musiikki joka soi edelleenkin kotonamme. Soi sitenkin et uusi kumppanini, tämä puolisoin josta aina puolisonain juttelen täällä teillekkin oi, Armaat Lukijain miun, ei itse tosiaankaan tanssinut, muttas KUUNTELI vanhaa tanssimusiikkia hyvinkin paljon ja mielellään! Hänen kauttaan sainen tutustua sit uusiin artisteihin, uusiin musiikin suuntiin ja tahteihin. Sainen itsellein uusina tuttavuuksina mm. Juice Leskisen, Agnets´n, Topi Sorsakosken, yms. sellaisia joita en olisi ennen suin surmin suostunut edes kuuntelemaan?! Mutta näin sitä vaine sit taipuu ( muttei taitu ) toisen mukana uusiin ulottovuuksiin.
   Tuli aika jäähyväisten ja musiikki tuo soinut oli mukana siinäkin. Puolisoin hautajaisiin koostin soittolistan musiikista, lauluista, noista jotka tärkeät olivat puolisoillein ollehet. Päälimmäisenä muistissain on "mustalaisleiri muuttaa taivaaseen." -kappale. Se oli häntä, niin häntä. "Romaani" joka näin lähti taivaaseen. Manu, Manne... tumma hipiältään. Kulkija, levoton sielu, "tuomittu kulkemaan"....
   Joo, ja sitten....
    Nyttemmin mie aamulla ekas´ teks´ simmuin avattuain, avaan radion auki paikalliselta kanavalta josta kuuluu lähes tauotta tansittavaa suomi-musiikkia. Siis ihan Lavantautista vaine. Ei mitään poppia, ei rokkia, vaan vain tanssimusiikkia. Ei edes Suomi-iskelmää.
Ehtoolla.sen suljen josain vaiheessa kiini, tahi muulloin jos joskus tuntuu et nyt tulee jokahisesta "korvasta jo ulos", nyt riittää tämä "jytke". Tahi jos alkaa kuulumaan sieltä liikaa puheosuuksia, puheohjelmia, tahi jotahin eduskunnan kyselyuntia, jumalanpalvelusta, tms.. Silloin armotta kiini - kiitos ei. Mut muutoin - jee! Ihanaa musaiikkia ja sielun hoitoa. Tauotta ja sopivalla musiikilla.
Ei tarvitse itse valita soittolistaa vaan kaik soljuu sopivasti erilaisin, itsein valitsemattomassa järjestyksessä. Konsa en tiedä mitä tulee seuraavaksi, mut tiedän et kaik ( lähes kaik ) on siedettävää, hyvää, musaiikkia.
Joskus tulee joku erilainen, erikoinen, joka pistää korvaani jotenkin. Saatan etsiä sen netin syövereistä, tutustua siihen paremmin, soittaa useammin uudelleen sieltä sen. Saatan laittaa Jyrälle viestin: "Kuunteles tää - mitä sanot?"; ja sit keskustelemme siitä tsipaleesta. Ihana Jyräin miun....

   Niinpä. Näinpä.
   Täten sanoisin et musaiikkilla on kyllä ollut, on nyt, ja tulee olemaan, ISO osa elämässäin. Ja et sillä on kyllä ns. hoidollinen osa elämässä, ihmis elämässä - josko lie myöskin eläimillä sekä kasveilla jos niikseen tulee! Laulavathan se valaat ja delfiinitkin merivesissä!
Musaiikki hoitaa mieltä, ja mielen kautta sitten vaikuttaa ihmisen hyvin vointiin, elimistön hyvin ( tahi huono ) vointiin. Musaiikki peilaa ihmisen olo ja tilaa. Se pailaa ihmisen mieltä. Niin miullahin.
   Se mikä miul on mieli se lausuu kieli, muodossa kuuntelemain musaiikin.
Jos mieli maita mataa, jos haikeus kaihertaa rintaa ja sen alustaa, jos mieli lentää sfääreissä kaukaisissa, jos se tahtoo tykö toisen ihmisen, jos se on sankkevan tytyväinen oloonsa ja tilaansa, jos se hyvin voi, on musaiikkini kuntelemain laatu sit sen mukaista. JA täten katson ( vaik itselläin se kulkeekin näin päin; mielen mukaan musiikin laatu, eikä et soitan jotahin ja sit sen mukaan mielein kääntyy musiikin mukaiseksi - ei silleensä se ei miulla toimi, eikä tule toimimaan! Ihan kauhiaa olisi laittaa soimaan mieli maassa matdellessa jotahin "rillumareitä"! Ja päin vastoin! ), ettäs se sit näin peilaamalla hoitaa miuta kaikkinaisesti.
( On muuten aikas halpa mielenhoitoväline tällaisena aikana kun kaikki maksaa, ja kaikesta saa maksaa! )
   Täten musaiikki soin tuossa äskenkin kun se tuo naapurin mummo käyskenteli pihanmaamme tuon poikki postiaan hakien.
Täten se soi nytkin par´ aikaa kun tätä täsä istun ja nakuttelen, tätä tekstiäin. Ja se soi täänkin jälkeen kun tään tästä lopeten. Se soi sittenkin jos tästä johkin lähden - mieli mielii Maailmalle Avaralle....?