Luovo, Luovon, Luovosta, Luovolta, Luovolle, Luovoon, Luovolle... vahi Luoto - no kun tää ei ole luoto vaan piskuinen saari - jos olen ymmärtänyt oikein. Vahi sittenkin Luodon, Luodosta, Luodolta, jne? Mutta kun ei ole se luoto joka sitten taittuisi näin.... Ikuinen pulma ainahin miulle kun en ole paikallinen ja mielestäin jokahinen käyttää eri sana ja sen taivutuksia eri yhteyksissä. En mie osaa tätä tällaista.
Tietty tosiaankin et sanoisin vaine Hailuoto - ja piste. Mutta kun en "mene sieltä misä aita on matalin", niin haluan oppia tuon paikallisen tavan, haluan.... haluaisin... "Antakaa anteeksi tää. Toisten en tee vaik´ menisi pää."; kuten Auttamaton-Pekka siinä lorussaan toteaa kun pappi utsii häneltä et kuka loi maailman tään, ja siin meni ne jymmärrykset hivenen sekaisin puolin ja toisin tuolla hetkellä.
   Joka tapauksessa Luovolle mie tänä aamuna läksimmä hivenen jälkehen kuuden Aika-Raudan näyttäissä ja totesimma vaine et onpahan sankkian pimiää viel siinä vaiheessa tää "maailmankatsomus". Tosa vajaata seittemän se sit alkoi hivenen valkiamaan. Sen mitä nyt sit kykeni kun tienoot melkein läpiään peitti utuinen usva.
Mitä pidemmälle rannikkoa liki karauttelin Hepo Hopiallain, sitä selkiämmäksi Taivahankansi kävi - saaden sadepilvet yllensä sitten kunen tänne Luovolle asti ehättäydyin....






   "Alien-vyöhykkeellä." puolimatkan-krouvissa.
Ei niin välttämäti olisi nyt ollut pysähtyä mut ajattelin et tuleepahan ainaskin välleen oijottua koipisia käkkäröitä siin samalla kun astellan kaffeelle ja käväisen vessassa.



   Tärskyt oli mökkisen tään omistajan kera ennen puolta päivää Luovon puolla ja siihenhän mie sit tähtäsin kilttinä flikkana.
Olisimma kerennyt jo klo.10.00. lautalle, mut olipas juuri sattunut jokin sairas-tapaus siten et pii-paa-auto ( amppari-auto ) tarvittiin Luovon puolelle ni sehän lauttanen sit porhalsi sen mukaan.
Haki kyydittävänsä Luovolta ( näin uskosin et kyydissään tuo henkilö sit oli ampparin poies sieltä tullessa? ) ja sit lastaus uusi lauttaan rantautuneeseen. Siihen "ahtautui" kaksi täys-perävaunullista rekkaa, normaali bussi, muutama peräkällillinen hlö.auto ( paikallisia ) sekä useita pikkuautoja - niin ikään paikallisia.
Eipä siihen sit muita mahtunutkaan. Ja osa paikallisistakin jäi viel rannalle ruikuttaa.
Ei muuta kuin seuraavaa lauttaa vuottaa. Se olikin sitten jo klo.12.00. lauttanen, ja sillä pääsin ylitse virran tumman.
Ilmoittelin majapaikan omistajalle kohtelijaasti et täsä menhään, tulossa ollahan kyllä....



   "Hali-pula."
   Joutessaan jotahin tekee ja miepä teimmä sit tällaisen pariskunnan iloksi itsellein ja iloksi naamataulu-ystävillein jonka sometin sit sfääreihin noihin.
Pistäydyin kaffeella ( tuorememulla ) lauttarannan kaffiossa ja vessassakin josta sit löysimmä tälläisen iloisen veitikan:



   Luovon puolla tärskyt omistajan mökkisen tään, kera ja peräkanaa sitten mökille tänne ajellen.



   Tiesinhän mie sankkevan hyvin, mut siltikin mik+  ilo ja riemu kun pihaan tähän kaarettiin ja hokasin et MERI NÄKYY tähän suoraan!
Samaisen hokasin tuol ulkoisessa huussissa käydessäin. Se vaine et JOKU oli parkkeeranut Hepo Hopiansa juurikin tuon "maisemataulun" eteen!!!






   Holotna tupa, holotna mökki.
Omistaja neuvoi ystävällisesti ( ja kärsivällisesti - kiitos hänen ) kuin mikin kohta toimii, mitä mistähin löytyy.
Omistajan lähdettyä kotiaan kohden, piirsimmä takkahan liekit ja tuikkasin tulen saunankin puolelle. Katsoin et vetävät, liekit loimuavat kohtuudella ja läksimmä stallade vaik´ kuin meinasin ensi alkuun et en tänään - enhän? Vasta sit ensi viikolla kun on aikaa, joohan?



   Tään paikan sijaintia en tasan tarkkaan tiedä nimikkeeltänsä. Osaisin vaine muuten tänne kyl tulla sillä olenhan käväissyt näillä nurkilla jo ennenkin. Muutamia vuosikkaita sitten.
Sanoisin et aikas liki Virpiniemeä, muttas ei kuiteskana.
   Kertoili omistaja tää, ettäs silloin kun hän nuorna poikasena täällä perheensä kera kävi ( edellisen sukupolvensa rakentama mökki ), niin silloin tänne kuljettiin viel tuolta Marjaniemestä ns. suoraan rannan liki kun ei ollut tuollaista metsikköä tuossa välissä olemasa ollankana. Siinä kulki sellainen hiekkainen, santainen, mettäpohjatie ja sitä pitkin sitten. Siitä olisi sen noin parisen kilometriä suorinta tietä....






   "Paikassa-joka."
   MERI!
Arvaatte vaine kenkä stallade tuolla viel tuossa tulevana viikkona jos vaine ilmat periksi sen verta antavi! Jos vaine on sateettomia hetkiä. Sateella kun en viitsisi lähtiä itteeni uittamaan.... en ihan niin "hullu" ole kuiteskana.
Tuosta tuonen iellehen ja sieltä sit Keskiniemeen asti vaikka. Tuonne mutkain nuiden siintävien taakse. Tuonne josta silloin viimo kerralla tänne nurkille asti stalladen!



   "Tuhka-muna."



   "Päivän Sydän <3 "



   Ja sit tää, tahi nää, tällaiset?
Kertokaatte oi, Armahat Lukijain miun, mitä tää on? Tahi tiedänhän mie, ettäs tää puuta on ja puuainesta, muttas siis et miksi tää on tällainen? Mistä toi värityksensä johtuu?
   Meinahan nottas silloin muinoin ko pentuja oltihin ja isämme kera käytiin kalassa sekä piisami-ansoilla, niin silloin-kin aina näitä tällaisia sieltä mettäpohojasta mukaamme kerättiin; tuolta matkaltamme lammeltamme pellonlaitamilla vuottavalle traktorillemme.
Sitten kussa kotio päähtiin, niin me tahi isämme, vuotiin niistä kyniä itsellemme! En muista et kasteltiinko kärkeään veteen vahi mitenkä, mut kyllä me niillä ainakiin piirettiin paperille!
Kiinostaisi vaine tietää ( vasiten nyt näin vanhempana ), ettäs mistä toi johtuu, mitä tuo värinsä on?



   Puronen pahna, poikanen, joka metsän kätköistä jolkottavi kohti meren rantaa ja merta.
Himpun kuvaukseni kärsi kun en niin tähtäillyt tarkasti ja jäi laitamilleen tuota lammasaidan verkon reunaa "kiini".
   Tääl on, täälläkin seudulle, näillä nurkilla, lampahin pitomaita Osuuskunnan rantamilla.
Täällä Luovolla kun kenkä ei yksityisesti omista rantoja, nuita rantain viimo metrejä, vaan ne omistaa Osuuskunta.
Älkäätte kysykö miulta Armaat Lukijain miun, et mikä se Osuuskunta ( tahi Osuuskunnat ) on? Sitä tiedä en, enkää nyt täsä, näin, sitä selville ota, sillä mökillä tällä....
   On hivenen takkuava netti-yhteys, ja en viitsi siten nyt alkaa "kinuamaan" sen kera, siitä enempi tietoa hankkiaksein - enkä ole paikallisilta sitä kysellyt, oppinut.

   Olen mökissä majoituksessa. En siis huvilassa - kuten tuossa miuta jo netti-sfäärien kautta valistettiin. Huvila on kait sellainen josa olisi sisävessa, sähköt, putkivedet sisälle ja ulos päin.
Täsä ei ole. Täsä on vaine kantopuut, kantovesi. Ulkohuussi, ulkokautta mentävä sauna kantopuineen ja -vesineen.
Se mikä "toimii, niin se toimii sitten joko kaasupullolla, akkuvoimalla, kynttilöillä tahi jollahin hitsin patterivalaisimilla.
   Elikkäs mökkeilen nyt sitten oikein kunnolla.

   Täsä olemma jo roudaa, kantaa siis, klapeja sisälle lämpimään kuivumaan ulkoa, lämmähyttänyt sanuasen ( kuten kerroin jo ) ja kylpenytkin. Käväisin tuolla rannalla, ja pariin kertaan keittänyt kohvitkin. Aito, ehta, poro-sellaiset kaasuliedellä.
   Eittämäti tulevat lapsuuden ajoilta mielehen kuinka silloin kotona kaik´ toimi kaasulla. Oli liedet, valot, yms. mihkä virtaa nyt siihen aikaan tarvihti. Pattereilla loput sitten.

   Aika-Rauta ei ole viel paljoakaan. Käyskentelee tuossa puolen seitsemän korvilla ehtoon puolla.
Pimiää alkaa olemaan. Hämärtää.
Miulla palaa neljä kynttilää täällä. Kaasulla lämmitys tohottaa lömpöä mökin sisälle. Kait jätän sen yöksikin puhkumaan ja puhaltamaan, jotta yön ylitse pääsen lämmä makamaan?
   Aamusella aamutoimet ja sitten ruotuun.
Hivenen jänskättää et mimmottiis tulee olemaan, osaanko ja taidanko? Entäs jos en osaakkaan, en taida? Kaik´ meneekin mönkään.....?
Normaalia vahi ei, sitä tiedä en. Voisi olla ns. tervettä "ramppikuumetta", vasiten kun on näin ensikerrasta täsä tapauksessa kyse, muttas voisi olla ihan sellaista "typrääkin" jännittämistä?
En meinaa kuiteskana sen takia yöllisiä uniani menettää vaan koisin kyl kunnolla jos Uni-Jukka tännekkin nurkille saapua osaa.
   Tätempä sit nyt tää loru loppu ja nähdään - kait, taasen...?