Näin aamuksi aukenevaksi "jatkoin" hivenen entisiä aatoksiain näitä....

1. Pukeudu hyvin, huolellisesti, siististi, nätisti ja vaikka hiven ns. liikaakin tilaisuuteen, paikkaan, aikaan, nähden,
mutta siltikin se ei ole liikaa koskaan, milloinkaan, missään.
Se on vain toisten huomioon ottamista, ja ennen kaikkea KUNNIOITTAMISTA.
2. Se että kun huomaamme jotain kaunista toisemme yllä, tai sitten että jotain on hassusti toisen yllä,
niin kun sanomme ja mainitsemme nämä toiselle ihmiselle kohteliaasti,
niin se voi ns. pelastaa kyseisen ihmisen päivän.
Kehuminen komeudestaan, kauneudestaan, on kuin sokerilla sivelisi kuvettansa mielen toisen.
Maininta esim. kauluksen käänteelle unohtuneesta ostoslappusesta,
taasen pelastaa asianomaisen huonommalta mieleltä kun asian näin voi saada korjattua.
3. Syvälle sydämeen sattuu jos ihmisellä on asiaa jollekkin - ja toinen ei kuuntelekkaan!
Jokainen meistä on TÄRKIÄ ihminen jollehin toiselle, muttas se et kenelle me olemme tälläinen tärkiä henkilö;
sen me saamme selville siitä, että onko tällä ihmisellä "korvia", aikaa, juurikin sinulle!
4. Auta huomatessasi lasta, aikuista tai vanhusta jossahin pienessä pulmassa, avitat isommassa fyysisessä toimessa;
se ei ole sinulta poissa, se aika jonka siihen kulutat.
Se on kuin "rahaa pankkiin laittaisi".
Tämä toinen saa apua arvaamatonta, kaveria kaivattua, opastajaa osaavaa, taitajaa tietävää ja sie,
sie itse saat - hyvän mielen!
5. "Mutta" ja "jos" EIVÄT kuulu anteeksipyytäjän sanastoon!
Jos käyttää näitä sanoja, ni silloin vetää pohjan anteeksi pyynnöltään poies.
Sysää syyn, vastuun, tälle toiselle; ihmiselle jota on juuri loukannut.
Eikä täten itse ota vastuuta, seiso oikesti anteeksi pyyntönsä ja sanojensa takana.