Se että on vuosipäivä puolisoni pois menosta... entä sitten - totean tänä vuonna. Elämä jatkuu ja mie toivon mukaan sen mukana "riennän" elämän mukana. Toivon tosin samaan henkkenvetoon etten loukkaa tällä toteamuksellani ketään läheistäni, tuttuani, tahi muutakaan henkilöä, sillä se ei ole tosiaankaan tarkoitukseni. On vaine näin ja se siitä.
   Se että selkäni on nytten "irti-poikki-katki" tuntuu olenvan miulle nytten paljon suurempi juttu tällä haavaa sillä se on ihan konkreettisesti täl haavaa miuta liki. Voisin sanoa että jopa ihan miussa kiinni, miun sisuksissain. Tehden kaiken toimintani ja tekemiseni todella hankalaksi, kipeäksi...
   ... niin että tuskastelen että miksikä sitä ei ihminen muutoin asetu aloilleen kuin vasta näin kipujen tultua asustamaan kehoonsa? Mikä tälläkin pysähtymisellä on tarkoitus? Olenko ollut liiankin ahkera esim. Töissä kesän mittaan jotta sitten näin miuta tuo Ukko-Ylimmäinen on päättänyt hivenen asetta aloilleen? Vahi onko se vaine ihmisen keho sen verta viisas kapsitus että se antaa periksi jonkin tietyn verran ja sitten kun se menee sen rajan ylitse niin sitten onkin "oksat poissa"?
   Kuten okasaet pitis kohta olla poies... tai oikeestaan omppuset poies tuolta Alla Omppu-Pomppu-puuni omppupuustani.
Tänään huomasin kuin naapurini miun maisteli oman puunsa satoa ja kysäisin hältä et tokko jo kypsiä ovat? "Ovat.": vastasi hän. Ja mie kun en ole viel uskaltanut edes ajatellakaan että miun omppuseni edes joten kuten kypsiä joidenkin omppusten osalta olisivat! Tosin tiedän sen että heitin omenaisensa kypsyvät näin syssyllä hienen aikaisemmin kuin mitä miun omenaiseni...
   ... omaneiseni joita ei ole viel yhden yhtään tipahtanut kypsyden merkikseen Alle Omppu-Pomppu-puun jossa on kukkapenkkini miun muutosten kourissa.
Se kun pitisi muokauttaa lävitsensä kokonansa sen Korten takia. Muttas mitenkäs mie sitä nyt teen kun selkäni täsä kunnossa on? En mitenkään. Kysellyt olen muutamalta alan tekijältä ettäs mitä veloittaisivat moisesta hommasta muttas viel ei ole vastausta tullunna kymysyksiini.
   Kymysyksiini haluaisin vastausta myös George Clooney´lta moiselta sillä tämä alkaa jo olla sen verta vakavasti kauaskantosita olemattomuutta elämästäni ettäs tiedän tämän olevan lopun edellä olevaa touhua... Surku - ihanainen hänkin "oli" elämässäni.
   Elämässäni täsä "mätässä" jossa pitisi nyttemmin paljon aikaan saada ( jos vaine ei tämä selkäni.... ) kun näin Töiden jälkeen syssy saa - ja mie en... ja monen monta hommaa vuottavi tekijäänsä. Alkain ihan vaine akkunoiden vosekkimisesta ja huushollini perusteellisesta siivouksesta.
Voi että miten voi ihmistä risoa moinen "saamattomuus" nytten kun ei vaine voi... miten voi ottaa pattiin kun paikat ovat pölyä täynnä, akkunat läpi "valaisemattomia", verhot viruvat kesäisinä ( talviverhot tilalle ), ja kukkaset huutavat Hoosiannaa kun suihkuhun halajavat. A-pu-va huudan mie kera heidän kun tuskaa tunnen moisesta "tekemättömyydestä".
   Tekemättömyydestä ei kyllä voi moittia tytärtäni Reissaavaista joka nytten laittoi suit-sait sukkelaan pyörät pyörimään ja houkutteli yhden muoskain täältä seutuviltamme tykönsä etelään. Elikkä olemma nytten sitten yhden muoskan verran "köyhempiä" tällä levelillä kun poikain mutti "muille maille vierahille" sinne etelämmäksi.
Kuulostaisi että se ylen hyvä ratkaisu oli. Toivon ettei mitään takapakkia tälle hommelille tulisi ja kaik menisi hyvin. Mutta minkäs teet kun on kyse äidin tunteista muoskaansa nähden niin ainahan sitä äiti näin syvän sykkyrällä on ja pelkää toisenkin puolesta vaik ei mitään hätää olisikaan. Se nyt vain on äitien osa tällainen; kantaa huolta jälkeläisistään.
  Jälkeläisista nuista moninaisista joita kera puolisoni, on maailmalla useampikin kipale.
Toiset liki, toiset kauempana ja toiset sit vieläi kauempana. Itse kuhunkin yhteyttä olen pidellyt tavallansa mutta nytten suunittelen että käväiseisin täsä kenties tulevan reissuni matkalla ( jonka aion kyllä edelleenkin toteuttaa vaik selkäin nytten näinkin huonossa kunnossa on! ) yhden heistä tykönänsä koska siel on sellainen pienen pieni, uusimmainen, suvun jäsen jota en ole viel koskaan livenä nähnyt. Halu ja kaipuu on suuri päästä vihdoin viimein hänetkin näkemään.
   Näkemään kuten ain toivotaan myös poies nukkuneiden kera: "Jälleen näkemisen ihanassa toivossa." - ja kuten toivon miekin tulevaisuudessa sitten josain tuolla toisella puolella puolisoni näkevän...