... kait on olemassa vaikkas välleen tuntuukin aivan joltain muulta. Mut nytpä yritän vasite välttää ne sellaset karikot tätä skriivaissain ja keskittyä elämän suolain sijasta elämän sokeriin. Kattotaan kuin naisen tään käy: kuin pitkään voin olla etten karikolle karaha...
 

   Päällimmäisenä sokerina kasassain on mennä endi mökillämme mukeloihin kera. Matkassa olivat nyt pääasiassa kolme nuorimmaistain: kohta viisi täyttävä "vanhin" ja kaksi kolme vuotiasta. Mietin ettäs kyllä se vaine paikkansa pittää se sanonta että vanhemmilla on aina vastuu lapsistansa mut isovanhemmat - he vaine nauttivat muoskiensa muksuista! Tosin ainhan on myös vastuu kun mukelot ovat miulla mutta on se vaine erilaista kun aikoinaan vastuu "ihan" omista muksuistain. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan, te joilla on jo muoskiin muksujakin olemassa?
Miten miekin nyt sen yhden päivän ja yön aikana nautin heistä. Vois varmaan melkein sanoa ettäs "ahmin" heitä vattani täydeltä "sieluin syvyyksiin" asti. Vaikkas siin on heijän ruokkimiset, vaatettamiset, nukuttamiset ja kaikkinainen vastuu niin miten se vaine tuntuu et kaikki sellainen häipyvi ain jonnekkin taka-alalle ja mielehen painuvat, nousevat, vain ne kaikki rikkahat, iloiset, ja joko riemastuttavan tahi riemastuttavan surkeat hetket joita heijän läsnäolonsa saa aikaseksi.

   Toinen nuoremmista istui mökkimme ulkorappusilla meijän muihin siitä ohikulkien ja touhujamme tehden ( mummo toinen = äitini mehusti viinimarjoja ja mummo tää = mie, pesin talveksi kesän viimeisiä käytössä olleita liinavaatteita poies... useita koneellisia ) ja sit aikanansa tokaisi: "Mummo minulla on lemmikki." Mietin siinä het´ sillään että joo, onhan heillä koiruli ja kaksi kissaa, kunne tyttönen jatkoi: "Nyt se seisoo. Nyt se istuu pepullaan - nousee seisomaan." Mietin ettäs täh, mitä ihmettä. Tyttönen vaine jatkoi: "Nyt se pyllähti, se seisoo - liikkuu..." Aloin kyselemään että mitä hän tarkoittaa? Mie "tyhmä" mummo kun en ymmärrä... "Minulla on tässä sormella lemmikki. Nyt miulla on ihan oma lemmikki. Tule mummo katsomaan, se seisoo tässä miun sormella. Tässä kynnen vieressä." Ja mie mummohan tein työtä käskettyä mennen tyttösen luo katsomaan moista lemmikkiä... kutsuin kohta paikalla ihmettä-kummallista katsomaan toisenkin mummon.  Mitäs me sieltä "löydettiinkään?" Tytöllä tuolla mielikuvitus-rikkahalla oli siin sormensa päässä pienen pieni kärpänen. Sellainen kukkakärpäsen kokoinen, tahi oikeesti vielkin pienempi höppiäinen, tallustamassa pitkin pienen sormen kynnen pieltä! Tyttö tuo ihanainen oli riemuissansa lemmikistään somasta, ihan ikiomasta!

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20166.jpg

( Kunne aikain mentyä ja tovin kuluttua kuului: "Mummo, nyt se kuoli." )

   Mökkisellä tuolla omallamme mukanamme oli tämä toinen mummo ja sitten siskoin tyttäriensä kera. Ns. se meitin vaki-kokoonpano siis.
Siskoin oli joskus keksinyt kuin saaha tyttärensä "katolle" ja varmaankin kertonut ( tahi hänen tyttärensä kertoneet ) sen sitten näille muoskieni mukeloille sillä...
Meno-ehtoolla joku kekkasi ennen saunaan menoa että kiivetääs katolle ja ihan sinne savupiipun huipulle asti! Ja tietty heti kaikki viisi paikalle jäänyttä mukeloa ( yksi lähti sunnuntai illan tullen kotia vanhempiensa mukana kun seuraavana päivänä oli maanantai, arki ja koulu ) oli remmissä ja aatteessa oivallisessa, mukana! Eihän siinä auttanut meidän vanhemman väen muuta kun vartoo että asia saadaan hoidettua asian mukaisesti...

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20002.jpg

... kieli keskellä suuta, ja taitavasti. Niin kuin on opetettu - turvallisesti:

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20005.jpg


   Sanonta: "Ei niin ihanaa lasta ettei vanhempansa olisi hyvillänsä kun saa hänet illalla nukkumaan.", pitää niin ikään hirmu hyvin paikkansa. Piti jo silloin kun omat muoskain olivat pieniä piiperöisiä muttas nyt kun on tullut tätä ikää "äidille" tälle lisää niin se ikäänkuin korostuu vielä lisää... Sillä ain ehtoon lähestyessä niin mökillämme kuin mis sitten olenkin muoskieni mukeloihin kera niin aina silloin tuntuu että sitä on hyvin, hyvin, kiitollinen siitä että aikanansa päiväin jälkeen tulee ain jossain vaiheessa ilta vastaan ja KAIKKI muoskat asettuvat nukkumaan! "Huh!": sitä vaine huokasee päiväin päättyessä, sillä kuten ain pienten piiperöisten kysessä ollessa niin myöskin näihin likkapuolisten mukeloihin kera, mitä lähemmäksi maatemeno tulee, mitä myöhäsemmäksi ehtoo käy, ni sitä "villimmäksi" meno yltyy. Vaikkas sitä näin "vanhempana" valvookin ja koittaa ain asettaa himpun vauhtijansa niin ei sille vaine mitään taija - tahi sitä itte "nuortuu" juuri silloin ja yhtyy leikkeihin yhä kiihtyviimpiin mukaan...

2015.8.23.-24.%20Viinimarjat%20%20%281%2

Tässä on menossa meno-ehtoon leikit serkus-petiin tulevien patjojen takana: piilossa mummolta, ja irvistellen.

   Mukelot nämä pienet-kin ovat oppineet kesän mittaan että mummolla tällä toisella on AI-NA pakkasessaan näksiä! Tästä tiedosta "viisastuneina" ja viimo kerran lähtömme kait hyvin muistain nyt juuri ennen tämän kertaista kotejamme kohti lähtöämme, nämä viisaat mukelot "löivät viisaat päänsä yhteen" ja alkoivat jutella että kyllä voisi olla jätskiä... "Mummo, saadaanko me jäätelöä?"
Tästä mie vieläkin "viisaampi" aika-immeinen heitä jututtamaan: "Mistäs tässä jäätelölle?" Vastaus kuului heti kuin "tykin suusta": "Mummolla on jäätelöä..." Tähän mie että se on mummon jäätelöä. "Miun puolesta saatte jäätelöä mutta ensin pitää kysyä mummolta että onko sitä jäätelöä?" No siitä kolme likkaa nopsajalkaista uralle het´ urkeni ja kipittivät mummon tykö Mehu-Maijan kupeelle ja kyselivät että onko sitä...  Vastauksen tähän myöntävän saaden palasivat takaisin tyköin kertoin tämän iloisen uutisensa. Mutta "ovela" kun olin niin juoksutinpas pikku-likkoja lisää: "Kysyittekö mummolta että kun sitä jäätelöä kerran nyt on niin kun se jäätelö on MUMMON niin saatteko sitä ottaa, syödä?" Eipäs tietenkään, eihän tällaiset pienet piiperöiset SITÄ olleet tajuneet kysellä joten ei kun uudelleen mummon toisen tykö ja asiaa selvittämään...
Kunne asiat oli selvitetty ja setvitty niin kolme tyttöstä iloista saivat palasensa litraisesta jäätelöstä - ja kun se nyt sattu olemaan ihan "ankka-jäässä" niin kiikuttivat sen oitis mökkimme ulkorappusille "auringolle syötäväksi" ensin jotta sitten voivat sen jälkeen itsekkin sitä syödä! ( Eli kysessä on "tapa" joka juontaa lapsuuteeni jolloin itsekkin vein jääteleön kylmän, ja jäisen, ulkorappusille Aurinko Armahan sulatettavaksi. Siin sitä aikain hämmentäissä ja sulattaissa aurinkoisen kera se pehmeni - joskus jopa suli kokonaan nesteeksi - niin että sen pieni suu "tarkeni" suuhunsa syödä. )

2015.8.23.-24.%20Viinimarjat%20%20%285%2


    Jotain omaakin:
   Mökillämme on "perinteiseen" tapaan ulkohuussi. Johka muuten tänä keväänä sukuni asensi oikian kompostikäymälän...
Nyt kun siellä taasen kerran rauhassain istua kökötin niin hokasinpas vain tarkkana tyttönä että...
nyt emme voikkaan enää käydä vessassamme asioillamme! A-pu-va!  Sillä vessapaperirullan päälle oli joku keiju unohtanut toisen siipensä! ( Kuis hän on kotiansa päässyt yhdellä siivellään lentäin? ) Mietin että meitin täytyvi nyt sit varmaan ensin vuottaa jotta keiju tuo käy ensin hakemassa omansa poies ja sitten vasta me voimme asioillamme siellä käydä uudelleen...

2015.8.23.-24.%20Viinimarjat%20%20%282%2


  Aamuna viimeisenä mukeloihin viel tirsojansa vejellen heräsimme me äitini kera jo "aikanaan" päivämme puuhiin. Ja ennen kuin mie itse tartuin toimiini aherrettaviin kiinni niin koppasinpas kamerain killumaan kaulallein ja pinkaisin ulos kuvamaan aamun usvaa häilyväistä tienoolla tuolla sumuisen soisella. Äitiin kerkesi mennessäin, ohitsensa miun kiitäissä, miulle vaine tokaista et et edes kahvikupille ensin...

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20034.jpg

Kato kuin ihanaisesti usva aaltoilee sarkoimme yllä. Se on kuin hempeä peite, tahi harsomainen utu-huntu...

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20052.jpg

Tässä aamu Aurinko Armahainen aloittaa itäisellä taivaanrannalla kapuamisensa Taivahan kannelle.
Kuvan tään nappasin pienen mäen päältä, yli avonaisen mettäaukkomme joka on suopohjainen. Ja siellä, tuon suon yllä, leijailee vielä tovin yön-kylmän jälkeensä jättämä utu-huntu. Kunne Aurinko Armas sen tarpeeksi ylös kavuttuaan haihduttavi kohti taivahan tuulia...

   ... vieden mukanansa terveiseni Sinulle.

2015.8.23.-24.%20viinimarjat%20074.jpg