Elämää takana sen kunnioitetava määrä jo ja nyt mie alan vasta toden teolla uskomaan Joulupukkiin! Eilinen päivä jos ei jo sitä eilinen, osoitti viimeistään että sellainen on olemassa. Joten jos hän on olemassa niin paree olisi sitten myös uskoa häneen: maailmassamme, tällä Telluksellamma on todella PALJON toisten ihmisten hyväksi pyyteetöntä työtä tekeviä ihmisiä.
Ukko-Ylimmäinen siunatkoon heitä runsain mitoin - mie kykenen vain sanoin kiittämään heitä... tiedän vain että heidän ansiostaan on nyt tällaisen "Matti-kukkaroisen" joulussa, ja myös lähi aikojen elämässä, "kystä kyllä"  nälkäisen masun mussutella.
   Sukumme tavan mukaan kokoonnuimme eilennä, aattopäivänä, yhteen joukkomme kotiin ja kannoimme kukin sovitusti osan eväistämme joulupöytäämme. Toimimme siis vähän niin kuin nyyttäri-periaatteella; jokahinen tuo jotain mutta etukäteen sovimme yhdessä kuka tuo ja mitä.
Tänä vuonna kokoonnuimme äitini kotona ja olen sankken tytyväinen, kiitollinen, että olimme jälleen kaikki yhes´ koos. Ja se että sain kaikki muoskani sinne saman katon alle - yhtä vaille; poissa oli hän joka reissaa ain maailmalla. ( Tänä vuonna Austraaliassa. )
Tunnelma oli ns. käsin kosketeltavissa ihan niin kuin konkreettisestikin. Olimmehan pienessä "mummon asunnossa" jossa ei ole neliöitä paljon mutta meitä "vierahia" olikin sitten niihin neliöihin verraten aika rutkasti enemmän kuin mitä "laki sallii". Ja olihan sekin ihanaista miten meidän kaikkien välinen huumori, huulenheitto yms. lenteli puolin ja toisin, remahtain vähä välleen kattoja hipovaan naurun helinään. Voi sitä ihanuutta!
   Tälle aattoiselle matkallemme lähti meitä ( minua ja osaa muoskistani kera muoskani mukelohin ) kuskaamaan eräs vanha taxi-tuttavani. Hänkin aivan kultainen henkilö. Toki hän ihan ammattinsa puolestakin ajoi ne matkamme täältä sinne ja sieltä tänne mutta noin muutoinkin. Miten ihanaisesti ja rattoisasti matkamme kuluivat hänen kera rupatellessa ja tarinoidessa.
Siinä kerettiin vaihdella kuulumisia puolin ja toisin. Jutella lapset ja lapsenlapset läpi. Muistella aikoja kun elämämme eka kerran kohtasivat; hän toimi 24/7-tyttäreni ensimmäisenä taksi-kuskina hänen koulutiellään. Totesimme aikoja laskien et heureka - siitäkin on jo aikaa... hetkinen... kaksikymmentä vuotta!
Ja se että kun hän tämän mukanamme olleen tyttäreni "metkut ja kujeet" automatkoilla tietää ja on jo ammoisista ajoista nähnyt sekä kohdannut ne, niin ei siinä tarvinnut paljoa alkaa selittelemään ja "pyytelemään anteeksi" kun hän jo "yskän ymmärsi" et miksi nyt toimitaan näin tai tehdään näin kun "haastavia tilanteita" tuli vastaan matkan aikana.
   Hommani Homma-paikassani loppuivat taasen tältä erää tässä kolmisen päivää sitten. Olipahan aikasmoinen rutistus tämä kuukausi jonka siellä nyt tein kera ystäväiseni. Piiiiit-kiä päiviä. Päivät pääskytysten jalkojen päällä. Ei paljoa taukoja, eikä tekemisen puutetta olleskana.
Mutta kuis mie olen kiitollinen tästäkin ajasta! Kera ihanaisen Ystäväiseni ja persoonan jonka kera me siel jokahinen päivä ahersimme. Kuis olen kiitollinen "pomosta" joka enempi ystävä on kuin mikään pomo. Ja sitten myös heidän kumpaisenkin sekä kaiken tään Homman kylkijäisinä, elämääni tulleista kaikista uusista tuttavuuksista ja asioista! Vau! Mitähän elämäni olisikaan nyt ilman kaikkia heitä, kaikkea sitä? Kuin köyhää se olisikaan!
Samoin tein olen saanut tään Homma-paikkani myötä erään hyvin hyvän Ystäväiseni. Hänen kera ollaan ns. kohtalotovereita; leskeksi jääneitä samoihin aikoihin. Siinä on hänen kera käyty sen "millonat" jutut puolesta ja toisesta tällaisen lesken elämästä ja tuntemuksista. Ilman häntäkään ei elämäni olisi nyt tällaista ja tällaisessa kuosissa kuin mitä se nyt on. Kiitollinen olen hänellekin näistä kaikista - tästä kaikesta mitä miulla nyt on.
   Sain joululahjoja monen moisia.
Homma-paikalta ystävältäni kauan kaipaamani Airamin perinteisen, punaisen, termospullon! Ja mie kun siitä olen unelmoinut jo varmaan ainakin vu´uen päivät. Olipa tämä ystäväiseni sen unelmani korvansa taakse laitellut ja nyt näin miuta TODELLA yllättäin, iloisesti ilahdutti!
Toinen ystäväni samalta paikalta antoi ihanaisen, ISON, purkillisen Kookosöljyä! Pehmeitä, kuivattuja taateleita ja ihku-ihanaisen tekemänsä, keramisen, koristesydämen. Se sydän löysikin heti paikkansa tuonne sänkyni päätyyn, joukkoon muiden sydänteni.
Sain toisaalta ( minulta tietämättömältä sukulaiseltani sukumme aattona ) lahjaksi yhden enkulin lisää entisteni joukkoon. Mutta millaisen enkulin? Se onkin sitten toinen asia se; ihanaisen, kauniin, pelkistetyn... juuri sellaisen jollainen on juuri MIUN NÄKÖINEN!
Sain myös joululahjaksi ISON purkillisen ( 360 kapselia/1000mg ) kalanmaksaöljyä, Corella-jauhetta ( 250g ), Pakurijauhetta ( 115g ) ja Kurkumajauhetta ( n.180g ). Näillä meikä Mummero pötkii toooooo-si pitkälle niin että vähäiset rovoni voin laitalle muihin tarvitsemiini jutuihin; esim. ruokaan!
Ja sit vielä kaksi litraa JUUSTOMAITOA ihanaisilta naapureiltani tuolta aidan takaa! Vaikkas en nyt silleen maitotuotteita käytäkkään niin tällaisissa tapauksissa kun saan ehtaa maitoa ja viel sen maidon "alkupäästä" olevaa maitotuotetta niin miehän SYÖN sitä! Yhden litran jo kypsyttäneenä ja syöneenä kertoen...
    Puhumattakaan siitä "omasta" lahjasta jonka sain jo aaton aattona kun Herra Kerran Keskiviikkoisin käväisi tykönäni... olipas mukava viettää aikaa. Rupatella, vaihtaa kuulumisia, ja... olla vain.
    Tosin näin sitten kun vietän näitä joulunpyhiä kera 24/7-tyttäreni jolla ei puhuttuakieltä ole olleskana, ja jonka läsnäollessa tää suu-sanallinen kommunikointi on aika yksipuolista... ja miun osakseni lankiaa enempikin tällainen huolehtijan, ohjaajan, hoitajan, vaatettajan, riisujan, vaipottajan, ruokkijan, yms. rooli niin enpä tuota voi olla uneksimati mahdollisuudesta sellaisesta kuin...
Mitä olisi aika jolloin voisi viettää esim. joulua tai muuta pyhänseutua kera toisen samanmoisen? Toisen aikuisen. Toisen puoliskon. Toisen ihmisen joka olisi läheinen miulle kuin "paita ja peppu".
Voisin sytytellä porstuaan kynttilöitä joulunvaloa ja -sanomaa tuomaan kun toinen olisi Tupaani Mahtavaiseen tulossa. Voisin tunnelmoida tupani lämmössä, hänen kainalossaan makoillen ja lämmöstämme nauttien. Voisin kavauta ihku ihanaisen saunani löylyihin lämpimiin ja olla öllötellä siellä ylisillä hämyssä hämäräisen ehtoon.
Olla ns. aikuisten kesken, tasavertaisina kumppaneina...
   Vaik näin monesta, monesta, asiasta kiitollinen olenkin niin silti voisin tätä viimoista asiaa toivoa ja pyydellä pienesti kuiskutellen Ukko-Ylimmäiseltä - edelleen...