30725877_1906300839403313_11442269231366

  Istun takatontillani, Alla Omppu-Pomppu-puun, ja rekisteröin alkaneen kevän erilaisia merkkejä; kyllä se kesäkin tästä viellä saapuu. Äsken näin ja kuulin kuinka Kuovit parvena pyyhälsivät Taivaankannella Kulmakuntamme ohitse, Heitoperhonen kunnioitti läsnäolollaan Humisevanherjun Mahtavaa Majaa. Niin se vaine kevät keikkuen kulkevi - kuten täsä on saanut nuilta Sään Ilmeilijöiltäkin taasen kuulla: huomenna taasen viilenee, sataa kosteaa vettä, antaa räntää ja luntakin - pitkin-poikin Suomemme maata.
Katselen täsä perennapenkkini päällystä jossa seistä jäpöttää kuin perhaallakin sulhasmiehellä... vielä ainaskin sen puolisen metriä kosteaa, märkää ja painavaa lunta. Niinhän mie mennä syssynä toivoinkin: tulisipa PALJON lunta tulevana talvena joka PAINAISI tämän uusitun penkkini lumimassansa painolla sitten alas. Tamppaisi sen kunnolla kasaan niin että siihen sitten kevähällä, hyvällä säällä, on hyvä uutta alkaa perustaa.
Muttas nyt kun tuota valkian määrettä täsä tillotan niin ei voi kuin lähettää Ukko-Ylimmäiselle pieniä, vienoja, henkäyksen kyvyviä, anomuksia että jo riittäisi - eikös riittäisi? Saisi nuokin tuostaan jo häippästä niin että pääsisi multa tuo kuivamisen alulle eikää enää vuotaisi kuin se kuulu sulhasmiehen - muna.
Sillä eittämäti se kyl tulee mieleeni ensteksi kun tuon lumimassan pikku hiljaista tiputtelua jäänreunasta multain päälle katselee: tip, tip, tip... Tippa kerralansa. Vakaasti mutta varmasti. Kuin tietäin että kyl tää vielä tästä ISoksikin puroksi lutviituu jos niikeeen on tarivista... jahka tästä alkuun päästään. Vuotahhan vaine.
  
   Kävin täsä Jyrän alla tänä aamuna, aamun korvalla. Oli ihan pakko päästä sinne sillä selkäin tämä on temppuillut jo täsä parisen viikkoa niin etten oikein suorassa ole päässyt olleskana käppäilemään. Piti saada helpotusta moiseen vaivaan pika-pikaan. Hyvältä se tuntuikin - ja sen hälle myös sanoinkin. Hän rusakoi, ns. asetteli niveliä paikoilleen, hieroi ja hieroi. Hieroi niin että tuntui kivan imakalta tyyliin ai kun sattuu mutta ÄLÄ missään nimessä vielä lopeta!
Lähteikseen sain sanaset että vie aikansa kunne ne asettuvat aloilleen, nikamat nämä. Kunne löytävät lihakset taasen paikkansa, hermoradat reittinsä oikiat. Tytyväinen olin näihin sanoihin. Uson tään aivan täysillä. Näinhän se meneekin; ei mikään tosta vaine kuntoon tule. Ei asetu uomaansa. Ei parane nuin vaine.
Nyt olen tämän aamupäivän kuulostellut. Hommaillut huushollissain, ahertanut tarhassain. Ei virttä viisaampaa. Kävelen kyllä suoremmassa mutta ielleen liikkeelle lähtö on vaikiaa. Mieluummin kumarassa ja varoen. Alaselkään sattuu, kaihertaa.
Hypippäs täsä sitten kuin keväinen varsanpoikanen laitumelle päästyään! Ota tällaisena raihnaisena Mummerona ( nii-in, Jyräseni MUMMO mie olen! ) kevät vastaan ja lähde liituamaan Ukkie etseiksesi kuin mikäi paraskin kiimainen kollikissa!

   Sillä keväthän se on joka mielen maailmalle halaa. Kevät se laittaa kaipuuta rintaan. Kevät keikkuen tulevi kera vuolaiden vesien ja mahlan virtauksen. Myöskin ihmis lapsella. Vasiten tällaisellä yssin eläjällä kuten miekin olen. Ei siitä yli, ka, ei ynpärikään pääse. Mitä tuota suotta kiertelemään ja kaunistelemaan: Miestä mielin!
Tietty puolustuksein ja "varmuuden vakuudekseni" täytyy kyl sanoa että en nyt kuiteskaan jokahista kaks´lahkeista kyl kelpuuttaisi - enkää kelpuutakkaan. Esim. kaik sellaiset kaks´ lahkeiset joilla ei munia ole - ei kiitos ( kjeh, kjeh... vitsi, vitsi - tarkoitan siis naisia "liituraitapuvuissaan" ), eikää toisekseen nekään oikiat kaks´lahkeiset joilla ei sitten taasen MUNAA ole - ei kiitos, ei miulle. En kelpuuta - mieluummin vaikkas ilman olen. Sen verta sitä täytyy tällaisenkin Mummeron itseään kunnioittaa ettäs osaa arvon antaa isselleen! Vahi mitä?

   Joo - ettäs... Jos sitä vaikka pakkaisin kimpsuin ja kampsuin sekä suorisin Maailmalle, Suuren Koivun alle... Lähtisin jo Ilman Aikoja Iideniin jossa kohta aikavi tyttärein 24/7 tiimoilta yssi koulutusilta. Saadaan lisätietietoutta IMO-jutskista. Kuullaan kuulumisia tään hetkisistä jutskista tästä asseesta ja varmaankin ( toivottavasti ) myös siitä että misä mennään par´aikaa IMO-säädännön kohilla; onkoo laki jo kuin pureskeltu valmihiksi vahi siirtyisikö kenties sen valmistus viel hamaan tulevaisuuteen... kuten pruukkaa monella jutulla olla kun on kyse jonkin "isomman" tahon valmisteluista. Tai ainaskin miulla on sellainen mutu-tunne niistä. Tiijä kuin väärässä olen täsä?
   Jos sitä käväiseisi kaffeekupposella josain menessäin. Tiedä vaik kolli astelei josain kulmassa vastaan... Heissan!