... sanoo Pikku Myy Tove Jansson´in Muumilaakson tarinoissa kun hän kevähän tullen simmunsa aukaiseen, katsastaa ulos akkunastaan, pinkaisee ulos ja toteaa Aurinko Armahan tillottelevan Taivahankannella sekä lumen ollehen sulavan jo.
   Tänä aamuna mie simmuin aukaisin tällä levelillä olevaisella ja ihan ekas´ teks´ kussa simmuin omain auki sainen, otimma ja raotin varta vasten akkunain kaihtimia sekä kuikkasin ulospäin siitä akkunaisestain kammarini. "Ny är vinter!"
   "Ny är vinter." - tosiaankin. Näin pitimmä tuon kevähän osalta mielein miun muuttahan. Ei, ei enää kevättä näkynyt, ei ollunna. Ei kesää, ei syssyäkään pimiää, vaan yssin ja ainoastaan talvea valkiaa! 



   Oli seutukunnat, Kulmakunnan täänkin, ynpäröinyt se, tuo, valkia höttöinen pumpulinen ( tällä kertaa kevyt ja pumpulinen, eikä kostea ja painavainen ) ylt´ynpäriinsä. Jopas niinkin paljon, ettäs se sitten teetti ensimmäiset viralliset lumityöt miullahin!
Teimmä silloin tuossa kuukausi - kaksi sitten, ihan ekat lumityöni miun kun se silloin näytteli et tällattiiskin olis - haluattelko? Kieltäydyimmä silloin sankkevan kohteliaasti moisesta kunniasta valkian kaman tuon omistamisesta ja sainemmekin sittemmin olla aivan rauhassamme moisesta tyrkyttämisestä.
Muttas nyt, nyt sitten saimme jo ihan kystä kyllä. Aivan lumitöiden verta. Ja kuulemme ensi yölliseen aikaan saadaan tuta lisääkin ainakin samanmoisen verta! Huh! Siin kysellähän sit tältäkin Mummerolta Humisevanharjun taasen ahkeruutta ja voimia kupeideni. Äsh....