"Aamulla varhain kun aurinko nousi..." alkoivi aamunen tää jo klo.2.00. Nytten ei niinkään Kuu-Ukkosen taatta vaine tyttärein 24/7; hän kun ei näköjään osaa nukkua öitään läpeensä - hänkään.
Näimpää sitten nukuimma mennä yönnä vaine noin nelisen tunteroista sikiää unta ja loppu yö onkin "historiaa" todella vähillä unenrippeillä hänen touhutessa tääl huoneensä hämyssä hämäräisessä alvariinsa jotahin. Hennoo täsä päivän valjettua jota-kuta hivenen ramasta... Meinaan niin miuta kuin tytärtäkin.

28239027_1846324952067569_10479511386816

   Eilennä oli jutskaa ystäväiseni kera kaffekupposen ääressä et joskoo tuota vaikka tänä aamuna kun päivä valkiaa käväiseisin katastuttamassa Poika Poloiseni kun kerta näin ihmisten ilmoilla sopimmoilleen olen tänään ja katsastusasematkin tuossa ns. kupeilla ovat mutta empää tuota taijakkaan.
Löytyyhän nuo joskus myöhemminkin samoilta paikoiltaan... ja kun on tää aamu tosiaankin näin varhain jo aloitettu on, ja kun Hepo Hopiainenkin jo li´ijan päässä  valmihiksi kiinni on ( "apetta" tuol ulkona jo ottavi ) niin enhän mie milläskään malta vuottaa et päivä valkiaa ja sitten vasta kahdeksan korvilla sinne oven ripaansa kiinne tarttuaksein menisin. E-hei, mie kyl otamma het´ kunne Hepo tarpeeksi murusta rinnansa alle saanut on, ja lähemmö tien päälle mittamahan kuis pitkä se maantie nyt olikaan...
   Jotenka viel pieni tovi pikkuruinen, sit kimpsut-kampsut kasahan ja... Maantie avara on matkaajalle, reissaajalle, tutkijalle. Heissan päivän ( tahi ehtooseen ) asti!



   Ehtoolla - kotona vauhtia ottamassa:

   Matkaan maailmalle kurvasin aamuhämärissä, pienen pakkasen kera ja aikas laisen puhurituulen tuivertaissa puuskittain. Hepo Hopian turvan käänsin suunilleen lounaaseen ja hokasin siellä tien päällä ajelessain että kummasti se tuo auton tassu vaine lipsuu jäisen tien päällä vaik en kaasutellutkaan mitenkään kun ajelin hissun kissun hiljalleen jotta jos vastaan tulee jotahin kuvattavaa niin on helpompi asettaa Hepo paikallensa eikää tarvihhe äkki pyssäystä tehdä.
Tuli ihan mieleen ne valtakunnallisesti mainetta niittäneet Maanilmeilijät jotka hokkareilla tienpintaa pitkin herättivät ihan uutisia myöten huomiota teittemme liukkauden tiimoilta... Muttas eihän siin mitä: miul ei kiirusta, ei hoppua - aikaa oli kystä kyllä.

2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

   Ruotaanmäellä. Edessä siintää Kotajärventie joka vie Pieni-Sulkavalle.
   Pakkasta vaine sen vajaata kymmenen miinusta mutta kova puhurinen tuiskuava tuuli jostahin Pohjan perukoilta joka tunkeutui monen kerroksellisen vaatekerroksen lävitse luihin ja ytimiin asti vaik kuin yritin "pakkeloida" jokahisen nurkan ja kolon piiloon siten ettei se tuuli pääsisi puskemaan vaatteiden rakosista vällyin väliin. Hurrr....

   Mietiskelin tuolla tien päällä ajaessain eilisen ehtoon erästä television ohjelmaa. Siinä oli jokin laulukisa ja yksi sen kisan biisi oli Lambada... tai jotain... joka tapauksessa se yksi biisi joka oli kauan, kauan, sitten yhden saman nimisen elokuvan takia pinnalla jotain 80-luvulla sitten luntinsa 50-luvun jälkeen ( sen tekijä kuoli hyvin nuorena ja tosi kuuluisana tähtenä jo silloin 50-luvulla mutta kun kappaleen enkä laulajan nimeä nyt muista... )... NIIN mietin sitä että siinä on yksi sellainen biisi, yksi asia lisää ETTÄ INHOAN myös tietyn väristä ( vasiten pitkää, toppa-sellaista ) talvitakkia! Kuin myöskin muuten suoraan appelsiinista puristettua tuorememua! Miksikö?
Asia ja ajatus ( tai siis mielijohde ) juontaa ajalle joka oli 80-luvun loppupuolta. Kävin silloin katsomassa silloisen aviopuolisoni kera kyseisen elokuvan. Olin niihin aikoihin kaksi kertaa raskaana. Ainakin ensimmäisen aikana oli ylläni sen ajan muodin mukainen paksu, pitkähelmainen, violettien sininen toppatakki. Ja alkuraskauksien pahoinvointia! Jota en sitten saanut aamuisin ennen sängystäni ylösnousua muulla tavalla haltuuni kuin juomalla silloisen puolisoni puristamaa appelsiinituoremehua - ISON sokeri määrän kera.
Näistä kun laskee yksi ynnä yksi niin tulokseksi saa eittämäti yrjö-efektin.
   Katselin siinä aamun hämyssä kuin koulukkaat vuottivat bussipysäkeillä koulubussiaan lähteikseen kouluihinsa.
Tuumailin että he töpättävät siellä tienposkessa kuin mie ja siksoin aikoinaan. Säällä ku säällä mutta jokahinen aamu kuiteskin.
Ei sitä silloin paljon varmaankaan ajatellut ohitse huristavia autoja ja autoilijoita sen kummemmin. Katseli korkeintaan että nuin ne muut auton lämpimässä ajalevat tästä vaine ohitsemme. Surauttavat suoraan töihin tahi jonnehin - minne liekkään.
Nyt siinä näitä oppilaita katsoissa ajattelin jotta katsovatkohan he nyt vuorostansa "kateellisina" kun mie nyt hurautan heitin ohitsensa? Tuumaako kukaan mielessään että minnehän se tuokin ajaa? "Voi että olisimpas tuolla sisällä lämpimässä enkä täsä hytisemässä." Mitä he ajattelevat?
   Katselin tienoita niitä ja katselin maisemia ohitse surahtavia aatosten siirtyissa aikoihin menneisiin...
Voi niitä aikoja kun olin tyttöpäänä ja riijasin yhtä kaksilahkeista tienoilta näiltä. Nämäkin tiet tulivat silloin tuttua tutuimmaksi. Jokahinen mutka, jokahinen, puun ja talo. Jokainen maatila, jokainen piha.
Sitten oli aika kun jo riijasin puolisoin kera... olimma tulossa linkillä yhdeltä lomaraissultain kaukaa pohjoisesta perukoilta ja kun ei linkki kulkenutkaan silloin perille asti kotiini niin miun piti jäädäkkin Ilman Aikoja Iideniin. Sieltä miut sitten haki yksi ystäväin autollansa hyvää hyvyttänsä, tullen viel kauempaa kuin kotoani asti, hakemaan miut ja kyyditsi sit kotiini.
Siin oli ystävän "palvelua" parhaimmillaan; ystäviä ollaanhänen kera vieläkin vaik se sen aikainen avioliitto nyt mennen talven lumia onkin...


2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

   Matkan varrelta "Leidit lavalla."
Oikeesti mie nimitän näitä Lehmän muniksi kun näitä peltojen katseessa tahi saroilla näen muttas kun nämä neljä näin nätisti näpöttivat vieretysten ja näillä näin nätit hattuset päällänsä oli niin mikäs tätä oivallisempi nimitys olisikaan kuin "Leidit lavalla"?


2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

   "Jotahin vanhaa, jotahin uutta."
   Mikähän on ollut tämänkin torpan, talon, tarina? Ketä asustanut? Mitä on tapahtunut että mökki tyhjällensä jäänyt on? Miksi se on tähän aikoinaan rakennettu? Minne porukka hävinyt? Miksi, miksi, miksi...?


2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

   Korppisen tienoolla Aurinko Armas näyttäytyi eka kerta tälle päivää Taivahankannella.
Ei se kokonansa siellä näkynyt muttas kyl se tuolla pilviverhon seassa välkehti. ( Käväisi se päivän mittaan reilummin näkysällä muttas niistä ajoista miulla ei täsä nyt satu olemaan kuvan kuvaa, sori. )


2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

   Haapasuo on paikan nimi täsä. Piiiiiit-kä sarka välissä sakeiden kuusikoiden. Keskellä yssi hirsilato. That it´s.
Paikka jonka olen kuvanut aikaisemminkin... Kesäiseen aikaan hyvinkin kaunis paikka kun on lehtivihiriää ylt´ynpäriinsä mutta tää nyt sattui tään päivän aamu olee tällainen hämy kun olin jo hämärän hetkenä liikenteessä.


28335947_1846465658720165_74628795286808

   Käväisin äitini tykönä. Juotiin kaffeet: äidin kaffee, ja äidin kädet.
Käytin äitiä autollani asioilla. Jatkoin matkaani kuulumiset vaihdettuamme.


28238236_1846535348713196_36695778182160

   Käväisin sikson tykönä; sikson kaffeemuki ja käsi.
Jutskattiin ummet ja lammet. Kiva oli kuulla että hyvin menee. Ensi viikolla olisi jo kevätloma koulukkailla ( vois olla Humisevallaharjulla vieraitakin tulossa... )


   Mökillä en viitsinyt karauttaa Hepo Hopialla nyt. Ei ollut oikein sää ja tila sellainen että sinne umpihankijuoksua olisin halunut mennä suorittamaan.
Näimpää sitten käänsin ajopelini kokan kohti tulosuuntaani ja mietiskelin et surautanko suorilta tein kotia vahi kierränkö sittenkin viel toista kautta? Ajelin - ei kuvattavaa... ajelin, mietiskelin... surautin ohitse "kotitienhaaran" ja ajaa päräytin ns. entisille kotikulmille. Olen mie täälläkin joskus muinoin asustanut....

2018.2.26.%20Anninalta%20S%C3%A4vi%C3%A4

Juurikin näillä kulmilla sitä aikoinaan stallade jokahinen aamu töihin ja jokahinen ehtoo sitten takaisin kotia. tosin siihen aikaan ei ollut täsä nuita lumivallien takana olevia kävelyteitä, ei tuolla kaukana olevaa alikulkutunnelia, eikä.... eikä.... Ajat ne senkun muuttuvat. Tai no - eivät ajat vaan tienoot aikojen saatossa.
Kyl täänkin viel tunnistaa entiseksi tienooksi, entisen laiseksi tienooksi mutta ulkonäkönsä vaine on hivenen erilainen.
Eihän täsä itsekkään ole enää entisellään...
   Käväisin kirpparilla ja sit ajelin paikalliseen huonekaluliikkeeseen mennen kyselemään heiltä 120cm metalisänkyä tahi vastaavasti 140cm patjapakettia. Sänkyä ei löytynnä mutta patjapaketti kylläkin. Ei ihan hyvä tosin mutta suhteessa uuteen sänkyyn ni aika mukavalla hinnalla... Saa nähhä kuis Mummeron täsä viel käy...


28516279_1846720942027970_31713647581308

   Ystävä ja ystävän käsi kera kaffimukisen.
   Paluumatkallain kotiain ajelin Majani Matalaisen tiemeelle katsastamaan et olisiko yksi naapurini sieltä kotosalla kun ei nyt ole viimo aikoina meitin "treffit" onnanneet yksiin? Olihan hän siellä. Juurikin kaffeetauollensa alkamassa.
Siin me kuulumiset vaihdeltiin. Päiviteltiin runsaslumista talvea tätä. Muisteltiin menneitä aikoja kun muoskat molemmilla pieniä pirpanoita olivat, ja kuis ne nyt jo miul aikuisia ja heillä jo lähes aikuisia, ovat.
Tunteroinen varmaan ainaskin hurahti ohitse aivan huomaamati.


   Mietiskelin jotta vielkö Lammelleni... Ei, ei enää. Nyt kotia kohden, evästä rinnan alle ja SAUNAAN! Ehtoo olla öllötellen ja sitten univelkaa Uni-Jukalta "anteeksi" anoen.
  Saunaa lämmittäissä, saunasen lämpiissä, kaivelin esille kirpparilta ostamiani tavaroita ja asioita. Oli ihan kiva kun kaik ostamani sattuivat olemaan 50% alennuksella juurinkin nyt. Kuvitella! Wau!

28337308_1846890282011036_48756650279235

   Mm. muutamat tällaiset kukkaiset Arabian tassit sieltä löytyi. Kukkaiset kukkasilleni.
Näitä siltä valkkaissain mietiskelin jotta miulla on varmaan sen noin 100 kipaletta kukkasia.
Jokahiselle olen kohta hankkinut jonkin laisen Arabian tassin.
Jokahinen niistä on suurin piirtein jonkin lainen kukallinen.
Suurin osa niistäkin sitten keskenänsä eri laisilla kukkasilla varusteltuna. Ja nää tällaiset pisku piskuiset vasiten.
Eli jos ajattelee että vaik 100:sta kipaleesta sen 90 on kukallisia ja tällaisia pieniä NIIN onkoo Arabia aikojen saatossa tuottanut ainaskin sen noin 90 kipaletta ERI laista kaffeekuppisarjaa?
Tietäisikö kuka teistä Armaat Lukijani tähän vastata?

28337363_1846783995354998_53502785348093

   Kun nämä muoskain mukelot ain "marisevat", muistuttavat, Mummeroa et sie sit ain olet mustissa niin ENPÄÄ OLEkkaan!
Löysimmä sieltä tällaisenkin paidan ( monen muun paidan ohella ). Kuva tosin väriänsä hivenen vääristää; punainen tämä oikiasti on. Mutta miten IHANA! ( Hivenen tiukka miun makuuni mutta siitä nyt ei välitetä olleskana.... ) On punainen, löytyy kaulus, kaula-aukkonsa ei ole perinteinen pyöiä. On läpikluultava takaa ja mikä musta, paksu, myöritys siinä ON! "Wau!": ettenkö sanoisi. Juurikin miun pusero!


   Nyt kun tämä tekstini tähän nakuttelin niin saunanen käyty ole jo. Olla öllötelty lämpimillä ylisillä. Ajatukset tekstini mukana harhaileet hajalleen sinne ja tänne. Aatoksien näiden mukana ja hivenen niiden sivussakin. Kaikkea kun ei kuiteskaan passaa tännekkään ihan kirjata. Jotahin jääpi vaine yssin miun tietooni, miun aatoksiin, syvyksien syövereihin...
Kaikkinensa: olipahan taasen ihanainen päivä. Matkaa tein varmaan päälle pari sataa kilometriä. Näin monta tuttua, sukulaista, ystävää. Kuulumisia vaihdeltiin, juteltiin, aikaa vietettiin. Olen onnellinen.
   Mietin tytärtäin 24/7: kuinkahan väsy hän mahtaa par´ aikaa olla. Itseäni ei viel uni paina...