...aina vällehen jotahin:
Löysin ohjeen jota halusin kopasta..
Pohjaan rasvaa, täytteeseen ja pintan myös. ( Ei ihan miun mieleen siis... ) Mustikkaa massassa. Normaali kakkunen, laktonna.
Itselläin ei ole "koristeita", piskuisia figuureja, laitella kakkusen ylle muttas onneksi "kohteesta" niitä löytyi:
Kaiketonta mokkapalaa kun alkois tehdä hirmusesti mieli "suklaista":
Oli vaine sen verta imelää ettäs en pysynyt itse kokonaan syömään! Palanen-kaksi meni ja loppuja antelin sitten naapureillein...
Kaiketonta Tillikkaa heti maistaa ja sitten loppuset pakkaseen "hätävaraksi" kun johkin lähden ja tiedän ettei sieltä juurikin ole saatavailla kaffeeni kumppaniksi mitään miulle...
Pika, hätävara-Omppu-Pomppu -piiras:
Tulivat muoskain mukelot yökylään kera ison läjän omppuja ja kun miulla ei ollunna valmiina mitään heille tarjota niin sit leipasin tällaisen Kaikettoman piiraan jälkkäriksi ruuan jälkeen nauttia.
Oli hyvää - ei liian makiaa. Hävisi äkkiä nasuihin piskuisiin.
Ja täsä samaisista ompuista ihan tavan-Omppupiiras... naapureillein.
Löysimmä toisenkin ohjeen jota hivenen sovelsin....:
Mansikkaiset Jaffa-keksit alla, ja mansikkaiset Suukot/Pusut sisälleen...
... mansikkainen täytemassa tuorejuustokakkuun ja ylleen koristeeksi samaisia keksejä ja Suukko-suita.
Ihan normaalit ainekset laktoonna ja...
...kakkusesta kohteessa otettu kännykuva, kun näkyvi ( joten-kuten ) Suukon poikkileikkaus kakun sisuksista.
...vaik sydän verta vuotaa:
Aloitin eilennä tekemään...
Aikoinaan kun olin tyttöpäänä, äitini muunsi omistamansa ( tyttöpäänä äitinsä/mummoin ostamana itsellensä saanut ) Alavuuden kansallispuvun miulle passelimmaksi. Laitteli jatkopalasen helmaan vyötäisen kohdalle ja kait sit samalla liitti siihen isomman liivin - tai se oli sitten siinä jo valmiina - ja tuo piskuisempi vaine kulkenut varuilta mukana.
Pukua tuota pidetty on ehken muutaman kerran sen jälkeen sukumme toimesta, muttas kun sopivaton on ollut niin rauhassansa saanut kyllä oikeestaan saanut on.
Nytten kesällä tuli sitten juttua sukumme kesken ettäs kun olisi joku joka sen rustaisi sopivammaksi....? Kuka osaisi....?
Niin, kukahan? Miepä tietenkin.
Puku lähti miun matkaan ja vuottamaan aikaa ettäs kerkeän siihen paneutua antamuksella.
Nytten kun Maailmain musta on, milhään ei mitään väliä ole... Eikää mitään tehtävää ole, ei mitään vuottamista, en kuulu kellehään, ei ole menoja suuuntaan tahi toiseen. Ei niin mitä.
Nytten sitten jousin ja toillaan eilen aloitin purkamalla ns. kaiken.
"Voihan pelkällä kaffilla elää?"
"Perk...e, kyllä voi!"
Huomasin täsä nimittäin ettäs tää tällainen olo ja tila vetää ihan "tekemättömäksi."
Nro.1. Ei ole ruokahalua. Ei yhtään. Ei tee mieli mitään. Kaffilla elän nyttenmmin. Ja sitä kyllä menee. Aamupalana, välipalana, luonaana, päivällisenä, iltapalana... Millonhan loppunsa tulee?
Nro.2. "Millään ei ole mitään väliä." Ei tee mielein miun tehdä mitään. Kaikki ns. tavoitteeni, tavoitteiden asettaminen, unelmat, haaveet, yms. kuolivat kerta linttuulla.
Nro.3. Kaikki mitä ynpärilläin on, kaikki muistuttaa hänestä. Jopa kukkasein nämä tsiljoona kipaletta! Uskokaatte tahi älkäätte, muttas näin vaine on!
Elikkäs kaffeella menhään. Piste.
Röijyn kiinitys ja kureen lanka/rihma väliaikaiskiinityksessään.
M. tähän jouduin ompelemaan viellä kolmannen kureen tuohon ihan reunallensa jotta sain sitten istutettua röijyn paree liiviin kiini; ei jäänyt mistään kohilta irvottamaan.
Valmista!
Nytten vaine toivon ettäs...
1. tulee jotkin sellaiset kemut ettäs voinen tätä ylläin pitää.
2. Mahdin tähän pukuun sisuksiin viel pitemmänkin aikaa. Täsä kun ei ole paljoa väljyyksiä olemasa...
3. Seuraava joka "joutuu", tarvihtee ( toivottavasti eivät tarvihhe ), rustata tätä uusiin puihin vuorostansa, niin se olisi sitten vasta kaksi polvea miusta alaspäin, sillä luulen ettäs ei ihan jokahinen viitsi ja taida ( enää silloin ) käsin ommella ja kenties eivät ihan tällaista pukua osaa "korjailla".
Nyt kun tää-kin sit valmis on niin mitäs mie sitten kehitän kehiin?
Jotahin pitis olla ettäs tehdä, jottei "ajatukset aikaa veisi". En jaksa kohta enää itkeä. Luulis ettäs kyyneleilläkin olisi jokin roti ja määrä ettäs ne joskus loppuun tulisivat!
Huomenissa taasen puolukkaan Mummeron tään tie vie ( kuten eilehhin tään puvun purun/ompelun ohella ) muttas entäs sitten?
Voi hyvänen aika sentäs! Mitä mie teen!?
Kommentit