"Kaaveissaniko oot sä vain?"
Sen mitä täällä Luovolla olemma kulkenut ja nyttemmin sit asustanutkin, niin en ole viel konsa päässyt iki-kuuna-päivänä kuvaamaan röysiä. Tänään se sitten tapahtui!
Juurikin tänä pänä uskaltauduin ottamahan evakosta jälkeen syyhyn-penteleen, kamerain miun kaikkine tykötarpeineen - ja toivon suuresti, ettäs se evakko sit auttoi mm. nuihin valokuvaustamineihin, ettei sitä mm. niissä enää olisi...
Tälle päivälle lupailivat Ilman Ilmeilijät siedettävää päivää. Ei sajetta kummempaa, Aurinko Armas Taivahankannelle kipuaa, eikää tuultakaan ihan myrskyävää enää kuten täsä mennä viikkosen alkupuolella oli.
Täten "alustavien" ulkotamineideni turvin päätin lähtiä katselemaan ja kuvaamaan röysiä kun tiedän nettisfäärien perusteella niiden jo tälle vuodelle, tälle talvelle, maihin nousseen.




   "Lupaus."













    Tiesinhän mie, että ne valtavia ovat, ja isoja, isoja, kasoja korkeita. Siltikin ne säväyttävät toden teolla kun äärellensä pääsee näin veresten, vasta syntyneiden, röysäin kupeelle.
Uskomatonta miten paksuja ne ovat. Katselin, ettäs varmaan sellaiset puolimetriä ainakin.
Ovat taatusti todella painavia. Nuista ne pienimmätkin palaset painavat varmaan ihan tarpeeksi. Ei sinne paljoa kyl mieli tee mennä kopasemaan et jaksanko nostella.... Saattaisi jäädä äkkiä alimmaiseksi, tulisi jäädytettyä "lihaa" hetkessä.
Eikää kyllä hoksita mennä kokeilemaan kipuamista päällensäkään! Siellä ko liukastuisi, harhaan hajalleen askeltaisi, johkin lohkareiden väliin tahi vaikkas onkaloihin sinne keskellensä tipahtaisi, niin aikas köplästi kyl kävisi!
Hyvä kun ovat laittaneet tuonne aallonmurtajan tyveen muuvaara-liikennemerkin sekä lisäkyltin siihen; "Sortumavaara".




   Rantakadulla;



    "Mökit nukkuu, nukkuu hankitantereet."




   Tää kuva on tuon Rantakadun "sivukadulta".




   "Flippaa."




   "Aalloilla."






   Hiljaista on...

   Meinasin mennä viel uudemman kerran -murtajalle kuvailemaan, muttas kun kassoin kuin väkeä alkoi lappamaan vähempi ettäs enempikin, niin pyörsimpäs poies. Ei tuntunut hyvältä mennä sinne toisten keskuuteen valokuvaamaan.
Kotia kohti urkenin. Tallensin näitä kuviain, palasta otin, ja kohta sit varmahan uudemman ker menen kussa Aurinko Armas alkavi laskeutua Taivahanrannan taa.


-------------------------------------------------------------------------

    Voi tätä ihanuutta kun pääsee "laukomaan"!



   "Alku talven."







   "Ilon pipanat."




   "Valon iloa."




    Välistä viedään kaksin tsipalein, muttas ko en osanut taaskaan päättää et kumpi paree....
Kumpaisessakin ko on omansa hyvänsä....












   "Mursujen taisto."




   "Coctail-jääpalat."  







   "Nova."




    Omakuva.
    Yksiksenikö käyskentelen... Joo, yssin sainen nyt taasen tuokion tuon tuolla käyskennellä. Sitten kun sinne käyskenteli yssi perhe seutuville noille, niin otimma ja kysäisin heiltä, et tokkopa tuota miusta joku heistä kuvasen ottaisi? Sil viisiin, nottas röysät taaksein jäisi; saisi "mittapuun" et mistä koosta on niissä kyse.
Onnistuihan se ja täsäpä sit tuokiosta tuosta muisto miulle.




   "Hyvästi jää."

   "On jäähyväisten aika.
Sinä lähdet, minä jään.
On jäähyväisten aika,
hyvästi jää.
Muistosi elää, hyvästi jää.
-----
Suru on lahja jäljelle jäävän.
Kaiho on kaipaavan omaisuus.
Sen iltaisin tiedän, vielä heräävän,
kun tähdissä loistelee ikuisuus.
Hyvä on aina lähtevän mennä.
Vapaa on aina siirtyvän sielu..."
       - Tuure Kilpeläinen: Jäähyväiset -


   Jeeru, ettäs on paree nyt ko ei tartte ain hyvästejä jättää "lopullisesti" tälle Luovolle näin valokuvausten jälkeen, kuten aikaisemmin ko tänne tulla tupsuttelin ain reissuillain. Nyt "pistäydyn" vaine josain täällä kuvaamassa ja sit tänne kotiini palajan.
   Olipas sankkevan hyvä, kiva, ja ihanan mukavaa, päästä piiit-kästä aikaa valokuvaamaan!
Tästä se sitten taasen lähtee!