Niin, mitäs sitä myrskyn jälkeen tulikaan? Se oli se poutasää. Se vaine, ettäs nyt ei kuuleman ollutkaan mikään nimetty myräkkä, oli vaine hiven enempi Tuulta Tuivertavaa ko tavallisesti... Itsestäin tosin tuntui sekä kuulosti et kyllä muuten TUULI tuossa eílennä ja viime yön aikana!
    Kuulin tuossa, ettäs noin parisen vuorokautta sitten meri pakeni täällä jonnehin Taivahanrannoille; en itse käynyt kuvaamassa sitä olleskana. Olisko keränyt voimiansa myräkkä tuo eilinen ja imaissut sillä vedet nuo selille aavattomille?
Nyt sit tiesin, että vettä tuota tullut on ko saavista kaatain ja paikkaan joka. Tiedossain oli, ettäs sitä on nyt "ihan vaikkas muillehin jakaa sekä antaa": tulvii jokahinen ravi, oja kuin myöskin tiet, tienoot nää sekä mettäpohojat ettäs pellot pientareineen.
    Tänään halusin lhteä sit käymään ja katselemaan tuon "pikkuisen" tuulen jälkiä mailta sekä mannuilta likeisiltä.


    Pöllä.



     Paikka ja kohta jossa en muista edes piskuista lätäkkö ennen nähmeeni, oli nyt tällainen tulva.
Tänne niemelle mennessä on juuri täsä kohtaa ( kuvaajan takana ) yksi ojanen joka pääsääntöisesti on kuivillaan. Sen ritilöiden pääliten on voinut kuivin tassuin tassutella. Nyt ne ritilät veden alla olivat ja jokahisella askeleella sai "lits, läts" lässytellä siinähin kohtaa.



    Tuolta tuli, tähän astelin ja katsastin taaksein veteen vellovaan.
Täsä kyllä vettä on piskuisemmallakin sateella, saati sit tällaisella. Se vaine etten ole näin laajaa "lätäkköä" täsäkään ennen nähnyt.
Kun katsoo tätä samaista kohtaa niemen tään kärkeen mennessä ( Kuvat laittelin tähän "väärään" järjestykseen ), niin näyttäisi, nottas sehän on kerrankin tään niemen päällinen ns. merenpinnan kera tasoissa. Itseasiassa kun tuolla reunamillaan tassuttelin, niin eihän siellä nyt enää ollutkaan sanottavaa hiekkarantaa jollaiset normaalisti täälläkin on ynpäri-änpäri, et kyllä se sen puoleen "tasoissa" onkin.



Katselin myöskin tuota "Suuren Yksinäisen" harjannetta joka tämän niemen korkein kohta ja harjanne on, et jos oikein vettä antaisi, meret nostaisivat pintaansa, niin se olisi sit tään niemen viimeinen kohta joka näkysälle jäisi pinnalle veen. Tarpeeksi ko vettä tulisi senkin jälkeen niin sit Pihilaja vain ja ainuastaan yksinänsä....







   "Paalutinko turhaan?"
   Paalut jotka ovat tähän asit olleet ns. mantereen sisällä tään niemen. Nyt ne ovat näin liki merta jo. Ja kun tassuttelin tuossa vesirajassa, niin näinpä senkin että tuon täältä kattoin vasemman puoleisen paalun juuri jo ihan paljaan oli. Ei siin maata ei hiekkaa sanottavasti ollut. Kaiken sen sannan ympäriltään on meri nyt huuhdellut ja vienyt poies. Kohta kaatuu paalu korkia ja lankiaa meriveden edessä pitkällensä!



    Nyt niemen kärjessä ja meren syleilyssä; kumpparit tassuissain.
    Täsä paikka, jos en nyt ihan väärin satu muistamaan, on ollut miun täällä aikaisemmin käydessäin ihan oikiastikin niemeä tätä. Täsä paikka josa seisoin nyt, oli ennen maata, kasvillisuutta ja korkiaa harjannetta oikein.
Nyt on vain tuollainen piskuinen särkän harjanne tosa oikialla, joka enää sinnittelee pinnalla meren ja itse isommasta niemestä ei ole enää mitään tietoa. Ei korkeutta, ei kasveja, eikä edes dyynin kaltaista hiekkavalliakaan.
On meri ottanut omansa, huuhdellut kuvattansa, vetänyt syvyyksiinsä, poistanut "päiväjärjestyksestä"...


    Sunikari.

    Halusin päästä kuvaamaan aallokkoa;



















    "Päivän Sydän <3." pällä rannan sannan.



    Matkalla kotio pysähdyin kuvaamaan yhden peltoaukian tulvaa.
Jos mie oikein tiedän, niin täsä on "vain" peltotie tuonne kaukaisuuteen - ei siis mikään pihatie ole kyseessä. Muttas silti aikas "mahtava" näkymä kuin vettä nyt piisaa paikassa joka.


    Tätä vettä piisaa todellakin. Sitä tulee välleen muodossa vesi, räntä ja lumi ( onni talviset tassut Hepo Hopiallein vaihtelin jo! ) ja sitten vaihdellen lunta, räntää ja vettä. Vaihdellen siis erilaisissa olomuodoissaan, muttas märkänä, kosteana, ja kastavana joka tapauksessa.
Senkin verta märkänä, ettäs moisella noin tunnin pyrähdyksellä, kastuivat miun päällikamppehet oikein kuivaus kuntoon!
Ja tuolla Pöllällä ko tassuuttelin, niin silloin hokasin et ihan reilusti siellä pinnalla maan astellessain sain vedet nousemaan sen verta ylös, jottas sitä "riitti" miun kumpparienkin sisuksiin menemään! Kastuivat lahkeet housujeni jotka ovat hivenen vettäkin tavallaan kestäväiset, kastuivat kenkäin sisuksista sukkaset villaiset kuin ns. alussukkasetkin osaltansa osin, vaikkas en ihan upoksissa kulkenutkaan.
Kuin kastui myöskin takkini vettä osakseen hylkiväisen pintakin, ettäs käsiini koppaamani toppasormikkaatkin.
Kastui nokkain miun joka ilmoitti "tip, tip"-tippuvassa muodossansa, nottas nyt on sit muuten jo ihan tarpeeksi kylmää täällä seikkailla; "mentäiskö jo kotio?". Kastuivat rastain miun myöskin sen verta et nokkain tää kastunut, tuoksutti het´ sillään, ettäs nyt on muuten kosteutta niissäkin jo!
    Ei mitä, hyvä oli silti olla ja käydä.
    Ei muuta ko kotona kamppehet kuivumaan, kamerastain odjektit irti ja kuivumaan sekä itse lämmitelemään Pienen Punaisen-pirttini lämpöön tähän.