...sanotaan. Mutta milloin se parantaa miun haavat? Milloin?

   On aikoja, on tuokioita, kun tuntuu että tuska viiltää sieluja myöten kun kaipaan toista, puolisoani. Se on sellaista kauhiaa, syvää, mielen ja ihon ( koko henkivän minäni ) ikävää toista. Ikävää että toinen olisi tukena tässä. Ihan kaikissa jutuissa ja asioissa. Ikävä toisen kosketusta, ihoa, liki tulemista. Siis voi vietävä että se on tuskaa! Te Lukijain Armahat jotka olette menettäneet jonkun TOSI läheisen tahi sen rakkahan puolison, ni te varmaan ( toivoni mukaan ) ymmärrätte mitä tarkoitan. Mitä tämä tuska suuri on.
   "Aika parantaa haavat": sanotaan - tosiaankin. Tuntuu vaine ettei varmaan mikään aika tätä-kään tuskaa ja ikävää voi parantaa, unhoon luoda. Nyt on mennyt "jo" himpun päälle kaksi vuotta mutta hetkittäin tuntuu että vastahan eilen hän oli tässä. Ihan tuossa liki, vierelläin. Me yhdessä. Mihkä hän tästä nyt hävisi...?
Mitenkä tätä kaipausta voi aika siis parantaa? Mitenkä toinen voi unhoon jäädä? "Arkipäiväistyä"? Silleen että tietää että joskus oli olemassa hän, puolisoin, hän joka oli kanssani. Ja sen muistaisi nuin vain - kuin sen kaupasta ostettavaksi muistettavan leivän? Ei tunnetta, ei mitään "henkistä" sidettä häneen, muistoon hänestä? Tuntuu mahdottomalta uskoa että niin voisi joskus olla...

2015.3.12.%20V%C3%A4is%C3%A4l%C3%A4nm%C3

   Luulen, kuvittelen että tämä on tuskallista siksi että toinen lähti yllättäin, "varoittamati" mitenkään. Hän ei sairastellut, ei oireillut. Ei ollut vanha, ei raihnainen. Kaik oli kunnossa ja meidän yhteinen elämä edessä. Elämä jossa juuri nuorimmaiset levittelivät siipiänsä maailmalle lähteiksensä, ja me oltaisi sitten "jo" oltu kahden. Me vain. Yhdessä.
   Jos hän olisi sairastellut, tahi ollut jopa ns. kuolemankielissä, toinen jalka jo haudan partaalla, niin sitä olisi voinut tehdä luopumista pitkän ajan myötä. Olisi tavallaan ollut tieto että joskus tämä yhteiselo loppuu ( tiedämmehän toki että me kaikki joskus kuolemme mutta... ), joskus mie ( tahi hän ) jään tänne yksin. Olisin voinut jättää jäähyväisiä, kertoa kuinka tärkeä hän on miulle ( ja muille ). Olisimme voineet sanoa: "Rakastan sinua.", kuin hyvästiksi jättäin...