Enhän mie mitä "vanha" vielä ole muttas...
Kenkä teistä Armaista Lukijoistain miun muistavi viel tään?

Olen nimittäin täsä tään päivää muistellut tätä värssyä ja vasiten tään värssyn yhtä osasta etenkin.
Kuinka se onkaan viel tänäänkin, ja vasiten NYT, hyvinkin ajankohtainen värssy tään sanomansa kera:

"Kun annat pojan/tytön suudella,
niin älä anna nuolla.
Näin tautisena aikana
voi suudelmaankin kuolla."

   On se vaine jänskä tää ihmiselo: aina palataan siihen "samaan-vanhaan" takaisin, muodossa tahi toisessa. Asiat toistuvat aina yhä uudelleen ja uudelleen kuin muotiaikakaudet ikään. Pyöräkin on kerran keksitty mutta siltikin joku "keksii" sen jotenkin aina uudelleen...