...umisen paikalle entiselle.

   No, niin, tänä pänä aamusella oli sitten SE päivä tiedossa kun ns. lähisuvulle kerrottava oli, ettäs muutosta tulossa on.
Ei jännitystä, odotusta vain ennekoitavaa, nottas kuin se tulee menemään - ja niinhän se sit menikin.
Ei kuitenkaan kiiruhdeta iellehen vaan aloitetahan aamusta aikaisesta kussa pakannut olimma kimpsuin ja kampsuin sekä kamerain - tietenkin. Kaiken tuon ja hivenen enempikin, autoni uumeniin laitellut sekä suorinut matkahan karauttain aamuisen, utuisen, usvan sekaan sitä kuvataksein:




   "Harmonia."
   Linnansalmi, Lapinlahti.




   Suoniemi edessä, Karkinniemi vasemmalla ja...
... ulappana siintäin Onkiveden Koivuselkä, Akkalansaaren jäädessä oikiaa laitaa pitämään, alla kaksi seuraavaa;



   "Huomenta."







   "Sunnuntai aamun rauha."
   Pohjois-Onkilahti ja Lahtela-tilan kauniit rantamaisemat: yllä ja kolme seuraavaa;



    "Rauha."; yllä et alla....





    Jeeru, arvatkaas KUKA nautti!



   Sarjassamme; "Suomi-filmi."
   Vielä samainen Pohjois-Onkilahti ja nyt edessä Kumpusaari.




   Elokuista eloa.
Ymmärtääkseni paikassa Leppälahti, Maaninka, Kuopio ja tilojen Koivula sekä Harju välissä.




    Nämä kuvat otin Vanhalta Vianankanavalta kohti Maaninkajärven Haalanselkää: yllä ja alla;



   "Aamu."

    Mökillämme:



   "Meit -in - sauna."

  Iskujoukkoja vuottaissain keittelimmä päivän ekat "uutteruus"-kupilliset kaffeeta. Fiilistelin, ajattelin: "Kyl se viellä tästä; maailma avartuu - eiks vaine?" 
  Kuljeskelin kamerain kera ja kuvasin: 



   "Eloa."

   Jäähyväiskieroksella.
   Mietiskelin aikaani lapsuuden, nuoruuden, aikuisuuden. Aikaa perheellisenä ja varsinkin puolisoin aikaa ja hänen kera elettyä elämääni, mökkielämäämme.
"Nyt kun on aikaa aikas lailla sen 10 vuotta hänen lähdöstänsä... Täällä ain oltihin, touhuttiin."
Jätin hyvästejäni tälle paikalle, mökillemme tuolle ja sen tantereille, muttas hyvästit varsinkin puolisollein tuolle ja tuolla mökillä viettämillemme ajoille.
   Mietiskelin, ettäs onkoo tään kulunut 10 vuotta ollutkin itseasiassa "jäähyväisaikaa" kaikelle?
Nytkö "irti päästän"? Tämän muutoksein, elämän muutoksein, asuin paikan muutoksen, myötä?
Pitääkö asuinpaikan muuttua ennen kuin "irti päästää" voi?
Epäilen sankkevan paljon: ei se näin/nuin mene.
   No, entäs sitten irtiotto tästä nykyisestäni, josta tunnu en isti pääseväni sit milläskänä vaikkas ja kuin takutan kallooni toistuvasti, ettäs paree olisi isti päästää?
Onkoo välimatkan otto se konsti viimeinen, "vinkki vitonen"?
Tiedä en; aika moisen näyttää.
Tiedän kuitenkin sen, et mie se en ole SE joka tään "napanuoran" katkaisee nyt sit jos se katkaistaan - se on hän tään jälkehen. Tai sitten vain elämä tää mätä "vetää", eikää kenkään sitä poikki saa.



   Kultapallo.

   "Muttas jäähyväiset, sitä olen par´aikaa tekemässä täällä mökilläin."
   "Tulin tänne aikasemmin kuin muut ja tarkoituksein on jäädä jälkeen toisten viel tänne. Fiilistelemään."
"Siitä kun tulee varmaan tovinen ja toinenkin kunne seuraavan kerran tänne tulen."
   " `Täällä synnyin, täällä elin - tänne mie jään.´; mietiskelin tuossa tänne tullessain - tosin kysymyksenä itsellein.
"Kulkeeko se tää ihmiselo siten et misä syntyy, sinne palaa?"
"Vahi onkoo se niin, ettäs tää nyt tekemäni keikaus on irti otto tuosta luulosta tahi uskomuksesta? Halu tehdä elämälläin ja vasiten elämäin varrella jotahin muutakin kuin vaine "elää täällä"? "Katsoa mitä muuta tällä elämällä-mätällä on miulle tarjota - vahi eiköö mitä?"
"Onko paluu "maitojunalla" takaisin, onko "oma maa mansikka, muu maa mustikka"?



    "Helmet."
( Jeeru, ettäs mie "niin mielein pahoitin" ko tässä blogisydeemissä kuvat eivät toistu terävinä! Näisssäkin kuvissain osa "helmistä" näistä aivan terävät ovat - sitä laatua et mie kriittinen ihminen ne kehtaan tähän tekstiini liittää - muttas sit kun nää tähän "rätkäsen", ni terävyytensä on josain aivan muualla ko näissä kuvissain esillä olevaisissa! )





    "Tuuli tuo, tuuli vie, vanhan muiston."



   "Valopää." ... ja jokin Hämänäkin seitti sen alapuolella....



  
   "Iskujoukot" tulivat, olivat ja viinimarjaset sekä karviaiset saatihin poimittua. Kärtsät kärtsättyä, evähät kera kakkusen syötyä.
   Kutsu kuului yllättäin yhden sukumme nuoremman väen synttäreille ja kakkukaffeelle. Sinne siis ja kaikki yksissä tuumin.
Pyörähdettiin tupaan tuonne, nähtihin piiitkästä aikaa ja oltihin yksissä.
Tuosta sitten sukumme muu koteihinsa suori ja mie pyörsin viel takaisin mökillemme:




    Navetta yllä, aitta alla;



   Tiskasin jälkeemme jättämämme astiat, siivosin seutukunnat ja tuumailin:
   "Back to bisnes."
"Iltapäivä jo pitkällä."
"Fiilailen tunnetta ja oloa täällä näinkin myöhä iltapäivästä." "Sitä kun ei ole tapahtunut sitten kun.... viimeksi. Silloin kun omani olivat pieniä - ei kun kun jälkipolvein oli pieni. Silloin kun oltiin täällä viellä yötäkin, puolisoin poiesmenon jälkehen vielä."
"Heureka, siitäkin, niistäkin, kerroista on jo vajaa kymmenen vuotta! Mitäs se on tuo "nuorimmainen" nyt?"
"Viiden luokka eli... 11-vuotta, ja tuolloin hän oli alle 2-vuotias. Eli aikaa on täsä välissä ainakin tuon yhdeksän vuotta ko viimeksi täällä näin "myöhä" ollut olen!"



   "Suljen ovet, "viimeistä kertaa".
"Kieltämäti haikeus iskee, kurkkua kaihertaa: tässäkö tää nyt oli?"
"Koko tään tähän astisen elämäin "päätepiste"?" "Tähänkö tämä nyt loppuu?"
"Entäs jos käänän kelloa taaksepäin ja sanonkin etten lähde?" "Jään tänne?"
"Miten voin olla olemati, tulemati tänne?" "Miltä se mahtaa tuntua kun en sitten voikaa "tuosta vaine" mökillemme ajaa ja täällä olla?" "Millainen haikeus iskee?"
   "Entäs se ikävä jota olen potenut NYT ja TUONNE?" "Onko se totta, vahi kuvittelenko sen vaine; kullanko muistot tuolta, ajattelenko väärin, lisäänkö kultareunukset asioille tuolla olevaisille?" "Mitäs se sitten on siellä elo ja olo kun arki koittaa?" "Suku kaukana, ystävät viel kauempana - tuttavia ei? Mie vaine yksin."
"Kääntyykö kaipuu tänne, vaikkas tänne mökille, sitten takaisin?"

  
   "Mökkitiellä", kotimatkan varrelta:



   "Aurinko-kultaa."

   Ulmansalmi ja Ulmansaari vasemmalla sekä "manner" oikialla;



   Ulmansaari oikialla ja "manner" vasemmalla - niin ikään Ulmansalmea vesistö tää:



   "Peili."


    Kaik nää ajatukset kirjasin mukanain kulkevaan pieneen valokuvaus-muistivihkooni joten ne nyt tähän näin "raakkaamattomina" kirjasin.
   Tuossa vihkosen tuon kantehen olen raapustanut matkojeni, valokuvausreissujeni, varsilta muutaman ajatuksen taltehen:
"Hymyile, olet elämän piilokamerassa.!
"Hukkuiko hymysi elämän tuuliin: ota tästä uusi hymy :) mukaasi...."
"Hymystä näkee, että sydän on kotona."
 Ja niinpäs mie sitten nyt loineh lausumahan, kaikista näistä ajatuksistain, tuumailuistain, ja tästä elämän tilanteestain huolimati, nottas hymyile, kyllä se elämä kantaa - eiks vaine?