... kolisee niin saata....sti, jos saanen käyttää karkeampaa kielikuvaa kuvaamaan oloa ja tilaa tätä.
   Eilen ehtoolla osu ja uppos. Nasanti meikä Mummeroon taasen, niin et tuntuvi. Tuli sellainen tyhyjä olo ja tila. Olo kuin ontto sisuksistain olisin. Ei mitään, ei misään, ei mihkähänlaista "tartuntapintaa" johka ottasi kiini ja aloillensa asettaisi.
Tiedättehän Armaat Lukijain miun sen sellaisen olo ja tilan ku on kuin se kuulu puolukka siellä josain? Kuin tyhyjä tynnyri jonka sisuksiin laitellaan jokin jutska ja sit tönästään tynnyri tuo pyörimään kupeellaansa? Ja se et sinne jotahin laitettiin tuota ennen "kolisemaan", niin vaik´ kuin sitä nyt sit pyöritetään, NIIN sieltä ei kuulukkaan mitään! Siellä ei olekkaan mitään mikä kolisi - se on vaine tyhyjää tyhjyyttä täysi...
   Aivan älytöntä tää tällainen toisen ihmisen kaipuu. Aivan älytöntä kaivata toista niin, ettäs sattuu... Kaihon karavaani kera Tuure Kilpeläisen laulaakin et....
"Mä rakastan sua niin et se sattuu
Kun laivat lipuvat yli vanhan mainingin
Rakastan sua niin et se sattuu!"
Juurikin näin: rakastaa niin et sattuu ja nimenomaan laivana lipuen ylitse maininkien olevaisten kaukaisten. Kuin vanha unelma, vanha laiva.... vanhat laivat ( ikä ihminen/ihmiset ) ja siltikin kaivaten toista.
   Äsh! "Tulis tauti ja tappais."; kuten pruukataan sanua. Vaikkas tää tällainen "rakkauden-tauti" jo itsessään onkin yksi perke...le ja todella "tappava" sellainen, niin siltikin tuntuu et kunpa se nyt sit todellakin ottas ja tappaisi et ei tarvihteis enää kärvistellä moisessa kurjuudessa ja kiirastulessa.
Niin kuin ei tuota olisi jo muutoinkin ihan tarpeeksi kiirastulia jois kärvistellä; jokahinen nivel esim. nytten huutavi Hoosiannaa kivuistansa - niin sit pitää viel tuon Herttasen tuolla rintalastan takana ja siuksissansa ottaha ja yhtyä moiseen kuorolaulantahan mukaan! En jymmärrä, en!



   Olet niin etäinen,
   etten näe sinua.
           - made by me 2021 -