Huomenta.
 
   Täällä viellä! Ja "pysyvästi".
   Mikäs on ollessa:
Pari päivää nyt "jo" takana. On tuullut ja tuiskunut ihan tarpeeksi. Ja etenkin tuullut. Täällä Tornissakin se on kuulunut todella hyvin. On Tuuli Tuittupäinen kopassut kuvetta tämän rakennuksen suunasta da toisesta. Kopassut et tokko kaadut siitä. "Vielkö uskot pystyssä pysyväsi.... jos mie viel tuosta suunasta puhkun ja puhisen? Entäs silloin - pystyssäkö yhä pysyt?"
    Muttas mitäs se tää tällainen vanha järeä rakennus muka tekisi moiselle puhkujalle ja puhaltajalle; periksikö antaisi?
E-hei. Ei todellakaan. Tämä vanha ( rouva tahi herra - kumpi lie? ) asuttava asujainen pysyy vakaasti ja varmasti paikallansa. Nurkkaset ja kupehet vaine rasahtelevat moisen voimain niihin osuessa, akkunat vaine tutisevat välleen ja kasvattelevat piskuisia kinoksia ikkunalaudoillensa, sekä yhä lisääntyvää pitsistä verhoaan kauniine kukka kuvioineen kun Pakkas-Ukkokin tarttuu moiseen touhuun kiini ystäväänsä näin avittain!
Tullessain tänne heiluttiin siellä -20´C tiemeellä kuten pakisin. Eilinen mentihin hivenen, ihan vaine hivenen, alle sen. Nyt alkaa sitten... tahi jo viime yön aikana alkoi, tään miun reissuin "koitinkivi" kun Pakkas-Ukko kiristelee "hampaitaan" ja antaa tuta kunnolla tähän hetkeen. Ovat nimittäin Ilma ja Tieteilijät povanneet et tuolla päälle -20´C heilutaan tään päinä, ensi yö ja hivenen viel sunnuntaitakin aikana.
Vaatetta vaine päälle kun nokkain ulos laittelen! Eihän siinä muuta.
    Meinuussa oli nimittäin et tuon Hepo Hopiain, tuosta rakennuksen tään kupeelta olisin ruokkinut ja sillä sit karauttanut ainaskin kylille asti, muttas taitaa se meinuuseen todellakin nyt sit jäädä. Ei paljoa passaisi, ei siis tointaisi, moiseen puuhaan ryhtyä ko pakkasta on tuonkin verta.
Ajatuksella et mie Hepoin ensin ruokkisin, sit komentaisin sen lähtemään Maailmalle Avaralla "ratsastain" mukanansa muutamia kilo ja metrejä. Pysähtyisin, sammuttaisin se. Koppaisin kamerain kupeellein ja mirs-marssisin matkoihini, jättäin Hepoin kylmilleen seistä töpöttämään ajoiksi tietämättömiksi!  Mitä luulette Armaat Lukijain miun, mitäpä tuumaisi, mitä tekisi, Hepo Hopiain sillä aikaa? Mie tiedän sen, tahi ainakin aavistelen tietäväin....
Se olisi kuulkaan Hepo Hopiainen sil aikaa saanut kylliksensä ja tuumaisi sit aikanansa, kunne tykönsä palajaisin, et älä kuule Mummero luulekkaan et mie tästään evääni liikauttaisin! "E-hei - mitäs läksit?! Oleppas nyt sit ja-kans, kerran minutkin tänne toit! Ollahan nyt täällä sitten!"
   JOTENKA se siitä meinuusta nyt, tässä ja tänään esim.. Ei ni mihkään suuntaan liikettä - korkeintaan täsä "paikallisesti" ja Apostolinkyydillä.

----------------------------------------------

    Pask... at! Saahan kirota, saahan? Sanonko viel uusintana: "P....!"
    Se on nyt sil viisiin et Hepo Hopia on kuin onkin li´ian päässä NYT! Laitoin ihan äsken sen siihen riimun jatkeeksi. Meinahan, nottas sen verta kaunis sää ja tila näyttää tulevan et onhan tästä, hyvänen aika sentäs, johkin suuntaan urettava! Ei mahda mitään. Kokeillaan Hepon kestävyyttä, rahkeita sitten.
     Niin ja - sitähän mie nyt täsä meinasin ekas´ teks´ pakista et on se tää valokuvaaminen yhtä terveys-riskillistä yksilölajia!
1. Ensinnäin toppahat ittes vällyin välliin ko joku Eskimo! Yritäs siin sit heilua ja hillua eri asennoissa tuolla tantereilla!
2. Kun on vällyjä, tumppujakin tuplaten käsissä, niin kuvaas siin sitten!
3. ... kussa aina sit vaihdat pattereita ( jotka ovat sit asia erikseen.... ), niin näpithän siin JÄÄTYVÄT tuolla pakkasissa! Jäätyvät, kohmettuvat ja sit nää eivät pelaa - ainakaan miun. Hyvä kun saan hanskoja takaisin vedettyä kun onkin äkkiä käsissäin kymmemen tönkkö-suolattua muikkua! Yritäppäs siinä niitä taivutella! Jäisiä kakkuloita!
4. Lähteissä ja kotiin palatessa, kun laittelen vällyjä ( tahi nyttemmin ilman niitäkin tätä tapahtuu jo! ) jarpaiden suojiksi, niin sit kun vedän vetskaria nuiden saappahan kiini, niin teempäs muuten työtä et sen toimen saanen tehtyä! Eivät tahdo kädet nää tekeväiset toimia! Ei vaine ole voimia, vetää vetskareitaan kiini!
5. Kun tuolla tantereella valokuvailen, niin saattaa käydä miten vaine.
Esim. nyt tuolla rannoilla ja aallonmurtajalla. Tiedän - omalla luvalla, omalla vastuulla, omalla riskillä, jne.!
Mahdollisia ISOjen kivien koloja hankipinnan alla jonne voinen humpsahtaa. Tahi nyt ainaskin jalkain vahingossa laittaa ja sit vaik nilkkasen niksauttaa tahi vääntääkin poikki! Voinen liukastua liukkahan kiven, tahi muutoin jäisen pinnan ansiosta - kuten nyt tein ja vähän aikaa "lukua" ottelin kera kiljuvien ja kivulijaiden olkapäiden, jne. nivelien. Pääni sainen suojattua.
Sitten upoksien vaara - niinpä. Muistanette keväisen ja syssyisen "sukelluksein" valokuvatessain? Nyt mietin tuolla rantamien jäillä kulkiessain et jos vaikkas.... niin siellähän hyisessä meressä olisin. Yritin kyl kassella paikkoja kantavia, muttas kun en ole mikään "vanha kalamies", niin mistäpä tuota tietäisin moiset "ansat". Mutu-tuntumalla vaine. Välleen huomasin et tassukkainen jalkain suojainen, hivenen kosteampaa jääsohjoa hörppi....
6. Siihen sitten paukkuvat pakkaset jotka oman haasteen antavat mm. hengitysteihin. Niinpä. Miettikääs sitäkin "pointtia".
Jottas - "käyt vain valokuvaamassa"....
   Puhumatikaan sitten "kaluston" kuivana pitämistä (esim. noin "sukelluksein" miun ) kylmillä keleillä. Ne kun ovat koneita jotka kostuvat kylmyydestä, hyytyvät toiminaltaan kylmyydessä.
Akkuset ilmaisevat itseään aikas nopsaan et en nyt oikein viitsisi enää - mie menen maate mieluummin! Niistä siis Virtaska loppuu hyvinkin äkkiä. Sitä mukaa mitä kovempi on pakkaskeli. Toisaaltaan; olisi kait aika jo uusiakkin niitä, tilata/ostaa uutta akkua, jotta niis uusimmissa sit Virtaska pysyisi hivenen paree ko näissä jo vanhoissa.
Onni on kaksi akkua käytettävissä, muttas ei sekään aina auta. Vasiten kun pitkään ruikuilee ulkosalla kuvaten. Yleensähän tääl ollessa miul menee vähintään sen parisen tuntia reissullain kun oven uksista ulos urkenen - kuten nytkin meni.

------------------------------------------------

   Kerkesin Hepo Hopiain nauttiessa apettaan skriivat tuon edellisen tekstini tuohon - en muuta.
Nyt sit on päivä tää taputeltu varmahan valokuvauksen osilta, sillä Ilma ja Tieteilijäin jo aamupäiväksi povaama sumu sankka ja sakia, yhyttäytyi sit viimoinkin tuossa iltapäivän puolla tänne. Ja pimiäkin jo tulee tässä puoli neljän kieppeillä....
Jotenka nyt kerkiää istua ja naputella.


   Aloitammo aamuisilla kuvillain Marjaniemen rannalta.... "Timangia metsästämässä.".



















   "Alpit." - tänä pänä paree kuva ko eilennä....







    Täsä jo melkein aallonmurtajalla peilaten vasten nousevaa Aurinkoista.




    Löysin ihanaisen ISON siirtojäälohkareen jonka kupeelta suunittelin kuvaavani tään aamuisen Taivahanrannan "puhkomisen". Täsä kokeilen, tsuumailen, mietin ja pohdin näin "alta"....



... ja myöskin päältä päin;










   Nousuansa vuottaissa käppäilin ynpäri-änpäri sillä pakkanen nipisteli sormia, nipisteli jarpaita... lämmä piti saada kroppaan palelevaan. Kuvasin sieltä, kuvasin täältä ja aina löytyi uusia, kivoja, kuvakulmia kuten tässäkin nämä näin.
Tuon ylä-valokuvain etualalla olevan nietoksen harjainen nokka on alla olevaisen valokuvain liki olevainen nietoksen kärki.






   Tältä näytti vastaranta selkäin takuinen johka Aurinko Armas peilasi itseään.
Huomaatteko tuon pilvimassan, tai no - oikiastihan se on usvamassa, joka sieltä saapuvi - tuolta Perämeren syvyyksistä, Ruottin puolelta. Sitä mukaa kuin Aurinko Armas nousi, niin sitä mukaa sit tääkin massa iellehen paksuni. Kunne sitten päivän kääntyissä ehtooseen tosiaankin valtasi ainaskin tään niemennokkasen josa olen, täysin.











   HAA! Siellä se on! Tuolta se tuli!













   Ja nyt poies jo tulossa ( koska akut huusivat loppuaan jo! )