Nyt miulla ei ole kyllä ajatuksen ajatustakaan valmiina mielen päällä muttas meinasin kuiteskin skriivata jotahii... Meinaan ettäs "joutavalla jotahin teettää" -sanonan mukaan olen nyt sit olevinnaan jotahin tekemässä kun tätä konettain täl viisiin nakuttelen täällä kotini pöydän päällä. Ja onhan se kyl niinkin jotta jos ei muussa ni ainaskin tään konahen ääressä sen ajan saapi kulumaan hyvinkin rattoisasti jos vaine oma pirta antaa myöten että tätä alvariinsa ja pitemmänkin ajan kera saisi nakutella. Mutta olempa vaine näköjään sen verta "vanhan kansan" ihminen että omatuntoin ei vaine periksi moiseen huvitukseen anna: se on vain ain jonkin asian hoito, tiedon etsintä, tms. ja se siitä sitten. Ei mitään turhia räpläyksiä, nakutteluja ja sohlauksia misään nettisaiteilla, olemattomilla "turuilla" tahi vastaavaa. Olen siis ihminen jolla ei ole mitään seikkailumieltä "edes" nuilla nettisfääreillä - saati sitten tosimaailmassakaan... Olen funtisinut jällemä kerran äärille maan lähtöä ja työpaikan etintää jostain sieltä. Hakenutkin olen muutamia paikkoja ihan noin avoimena työpaikkahakemuksena mutta ei ole viel tärpännyt. Ihanaa oli kuitenkin jotta mm. eilennä sain paluupostissa ihanaisen kirjeen josa kertoivat suoraan että ensi kesän pestit on jo täytetty heidän osalta ( Haloo! Jo NYT! Olisiko miun pitänyt hakea jo viime vuonna esim. tuota paikkaa että olisin ollut AJOISSA hakemassa enkää näin "Matti Myöhäsenä" nyt tään samaisen vuoden alussa? ), sekä kyselivät syntyjä syviä miulta jotta miksi juuri heiltä, sieltä kaukaa ääriltä maan, hain sitä paikkaa? Tottahan toki kerroin heille suoraan kantimeni ja uskonpa vaine että he sen ymmärtävät ihan oikein.  Ihan oikian kamilavkan tein eilennä mie valmihiksi asti yhdeltä istumalta. Mikäkö on kamilavaka? Se on ortodoksisen papin hattu. Sellainen musta, lieriömäisen reunuksen päällä, musta, kartiomainen lakki. Osasinko oikein kertoa, kuvata, mallinsa mäin sanoin? Muttas jos ei mielikuvanne tästä "syttynyt" Armaat Lukijain niin ottakaatte ja klikatkaatte googleen tää kamilavaka-sananen niin saatte oivan kuvasen mieleene sieltä. Tosin sen verta täytyy takasin päin vetää jotta en mie ihan oikiaa tuollaista hattusta tehnä vaan se oli taasen kokoa käsinukelle tehtävä hattunen. Aikaisemminhan mie tein samaiselle nukelle ortodoksisen papin asun, kaavun, ja nyt sitten tään hattusen. Ompa ihanaa kun sain tällaisen "haasteen" etehen. Sain ensinnä pähkäillä ettäs mimmo mallinen tällainen asu ja hattunen ovat? Sitten pähkäillä jotta MITEN mie ne mallit toteutan noin pienessä kaavassa tehtynä, sekä mitenkä esim. toteutan tuon hatun muodot jotka pitää pitää kuosinsa eikä saa misään vaiheessa tapahtua millaistakaan "mahalaskua" lakillensa? Muttas niin vaine ne taasen ( kuten joskus aikojen alussa, kauan, kauan, sitten kun huushollilleni ja vierahille vaatteita ompelin... ) onnasivat. Kasaan sain "kursittua" kumpaisenkin. Molempiin löytyi omat toteutus tavat. Jee, hyvä mie. Jota soinen myöskin että löytys tähän "ainaiseen" "kauko kaipuuseen" kun taasen tekisi mieleni miun päästä matkaan johkin suuntaan! Olen pikkuisen katsellut suuntaan jos toiseenkin jotta mistä löytyisi se miulle sopiva taho... misä olis se paikka jonka kulut ja kustannukset "Matti Kukkarossain" kestäisi? Viel ei ole "onkeen ottanut" mikään paikka. Muttas ei, ei viel periksi annata. Eihän? Aina pitää toivoa, uskoa uuteen tulevaan. Muttas uskoa uuteen ja tulevaan ei tarvihhe siin että kun mie taasen käväisin tuolla Jyräsen alla niin voi mitenkä ihanaa se onkaan! Sitä vaine toivoisi siin vaiheessa kun siel alla on että ei tarvihteis sieltä olleskana lähtiä poies, ei liikahtaa mihkään suuntaan. Siin toivoo vaine, oikeestaan haaveilee vaine, että voi kun saisi jäädä  niille sijoilleen siihen makaamaan. "Voi kunpa tätä voisi saada alati, tätä ihanuutta." Mutta kuten monessa muussakin täsä elämässämme niin eihän se tietty päinsä käy, ei sit milläskänä. Arki se palajaa siihenkin kohtaan. Vaik kuin elämän sokeri kyseessä oliskin. Sokeri tosiaan... muttas jos taasen mietiskelen ihan oikiaa sokeria niin voi kunpa olisikin täsä taasen vaikka vaine pienempi holli, ihan vaikka kakkusen tahi toisen verta, ettäs saisin ( voisin: olisi syöjiä kakkusille niille ) leipasta taasen välleen jotahin makiaa, kielen ja suun vievää ihanuutta. Elikkäs ikävä on leivontaa, halua olisi "kova" päästä värkkäämään, tekemään, leipomaan, jotahin ihanuutta jonnekkin, joillekkin, jos vaine olisi tahoa mihkä ja kellekkä. Kuvitelkaatte nyt Armaat Lukijain: joku sellainen täytekakku ihan ns. tavallinen tahi jokin juustokakku, tahi sit vaikkas vaine Dallas-pullat, Korvapuustit... eikös vaine olisikin ihanaa päästä sellaiset leipomaan? Saati sitten syömään niitä herkkuja - jos vaine vaoi itse sellaisia syödä? Sillä itsehhän en voi syödä niitä, en voi leipasta issellein ja sit syödä sillä ne ei luonnollisestikaan olisi Kaiketonna tahtyjä vaan ihan tavallisia leivonnaisia. Korkeintaan lakton ja gluton, ei muuta rajoitetta... Muttas sitltikin mik ihanuus olisikaan päästä leipomaan! Toinen ihanauus on sitten sellainen... en tiedä olenko puhkua pukahtanut tästä aikaisemmin mitä muttas... ettäs piirtäisin jotahin johkin. Tietty voisin taasen ottaa ja piirustaa jonkin kortin vaikka vastaisuuden varuilta muttas jostahin syystä on mielein päällä täl haavaa että spitis päästä piirustaa sellainen hivenen ISOmpi jutska. Sellainen jokin seinälle tuleva... seinän jonkin kokoinen...? Kuis olisi? Olenkin pikku hiljaa katsellut tään Humisevanharjuni seiniä "sillä simmulla" jotta joskoo jostahin pätkä moiselle löytyisi? Yssi seinä on "vahvana ehdokkaana" jo muttas sit tulee toinen onkkelma eteen sil hollilla: mitäs mie sit siihen seinään raapustaisin? O-ou, nou... siinäpäs vasta pulma! Jotahin kukkasia kenties? Kukkasista puheen ollen... Moni on delanut täsä talven mittaan kukkasistain miun. Moni on tehnyt itsarin, "muuttanut muille maille vierahille", "lähtenyt kalaisimmille kalavesille", jne. muttas moni on onneksi viel henkkissäkin. ( On se vaine ain tää Pohjolan Talvi sellainen Pahulainen ettäs! Ain se "niittää satoaan" kun seutuville näille tulee. Pahulainen sentäs! ) Ja henkkissä näiden olevien "pahnat" pitis kohta viisiin alkaa muutella uusiin "pahnoihin" sillä kohta se kevät ja kesä tulee tännekkin. Ei aikaakaan kun taasen hokasemme et kah´ on jo kevät! Joten - ajatukset nämä ajattelevaiset nyt varmaan sit seuraavaksi askareeseen moiseen. Jep. Ja sitten varmaankin, kuten täsä nyt vuosina lähimpinä, menneinä, kertaa kolme huushollia... tyttäreideni miun myöskin samoilla tein. Joopa, joo. Hivenen laiskotuttaa näin etukäteen ajatellen... Muttas jos nyt kuitenkin aloittaisin tällä hetkellä hivenen sutjakammin tehtävästä hommelista: taidan lähtiä justiisa täsä nyt ja näin putsi-putsittamaan huushollini tään ilmastointikoneen ja vaihtamaan sen suodattimet uusiin, puti-puhtaisiin versioihin. Joopa, joo. Heissan!