Huomen hutun syötyy - niin kuin nyt viel mitään lärviini vetänyt olisin! Hamppit sentäs pesasin kyllä.
Piiiii-tkää aamua vedän, ihan tarkoituksella. Kun ei ole kiirusta mihkään.
Aurinkoinenkin kapuaa horisontin ylle, jos sitä Taivahankannen pilviltä sieltä sit olleskana näkyilevi, vasta jotahin jälkeen kymmenen. Eikää miul ole mitään "täkyjä" nyt menhä tuonne ulos; siel on pimiää, tuulla tuivertavi ja se juoksuttaa siin sivussa sit lumia paikasta toiseen. Se kun ei tuo Raukka-Parka ( Tuulen Tuiveroinen ) tiedä mihkä niitä oikein laittelisi: "Laitanko ne tähän paikkaan, täsä olisi niiden hyvä....?" "Ei, en laitakkaan - pistämpäs sittenkin tuohon nuin....?" "Äsh, ei tästä tule mitään! Ei tähänkään!" "Mihkäs sitten? Tuonnekko?"....
   Tuossa yölliseen aikaan funtsin... Ihan kuin en tietäisi ilmansuuntia tääl Luovolla ollessain? Näin voinen eilisestäin ajatella. Kyllä. Muttas....
"Aurinko laskee länteen - ja idästä se nousee." Aina. Tähänkin päivään asti viellä - huomisesta en tosin tiedä....?
TÄTEN ko se eilennäkin laski täten länteen, sen mitä se nyt näin talviseen aikaan yleensäkään kipuavi horisontaalisen vaakatason yläpuolelle, niin noi viimeiset kuvaavani kuvat tänne perille tultuain, NIIN ne ovat kuvatut siis tuonne aikas kaakon kulmille päin - siitä hivenen etelämmäksi. Onko se tään Luovon talvisen Aurinkoisen laskupaikka? Eihän ole, ei? Mitäs se kajo sit on - Oulu? Kertokaatte te se miulle. Miuta jäi tää vaivaamaan yölliseksi ajaksi, tää kymysys.
    Tarkenin kuin tarkeninkin yöllisen ajan maata ja nukkua vaik kuin sitä himpun epäilin ehtoolla. En kapunut ylisille parvelle vaan makosin tuossa normi-korkeudessa. Laittelin vällyjä yllein tuplaten ja kömmin sinne "kieppini" syvyyksiin - naked, tietenkin.... töppöset jaloissain. Ja HYVIN tarkenin!
Vaikkas en nyt sit muistanutkaan ehtoon korvalla nuita seinäpattereita olleskan katsoa, en nykäistä! Vasta tänä aamuna kiertelin ne ja kassoin - muutamaa hivenen isonsin lämmöiltänsä.
   Nyt täsä hörppävän kaffeeni kitusiini ( leikkausta varten kun kieltävät ainaiset aamuisen smoothieni tietyt osaset - en sit sitä syö sen kummemmin, ja myöskin kaik vitamiinit, hivenaineet, ja sen kalamaksaöljynkin jo kuukauia aikaisemmin ), istua nakotan ja tuumailen kospo nokkain sit ulos työnnän - vahi olisiko sisäpäivä?
Ei sitä se ei kyl saa olla, ei!

------------------------------------------------------------------------

   Tuhannen ja yhden - sekä sen tuhannen kahden lumihiutaleen väliin.




   Rantakadun, satama-alueen mökkikylä; yllä ja alla.











   Horisontissa näkyvissä Marjaniemen satama; yllä ja alla.







   "Majakanvartia on kotona."




   "Lumidyynit."; yllä ja alla.







   "Elämä edessä, tukka takana." - talvellakin?




    "Alpit."




   Täsä vaihessa, tästä kunne rannalle nousin ja tuonne satama-alueella menin, niin kieltämäti, ihan suoraan sanoin, NYT oli eka kerta et pisti miettimään et lähdenkö, menenkö olleskana, pitemmälle?
"Miksi menisin, mitä siitä "hyötyisin"?"
Mietin sakiaan ja sankkaan et menenkö vahi en? "Tuulee kyllä - no, olen mie ennenkin tuulessa ollut."
"Tuiskuaa lunta - ennenkin sitä on rämmitty lumituiskusa!"
"Tuulee ja tuiskuttaa siis - hei, etkö tajua?"
"No, tajuan, tajuan!" "Mut kun kehtuuttaa...."
   Jostahin se sisu sit putkahti pintaani miun;
"Jos en nyt mene, niin millons sitten? Huomenna?" "Huomenna voi olla aivan kurja keli ja se on sit paha katua kun on jo pas....ka housusa!?" "Jotenka....?" "Ei-kusta-vaine!" "Nyt jos ei koskaan!"
No, sinnehhän mie sitten tarvoin - tuiskua ja tuulta vastaan. Onneksi puin vällyä alle, vällyä välliin ja päällekkin. Ihanaa kerrospukeutumista alusta loppuun asti; tarkenin hyvin.
Ainua asia jota harmittelin hivenen oli se et tuon PAKSUN takkini hupun kankaan ja sitä reunustavan "karvareunuksen" välistä pääsevi näköjään Tuuli Tuittupäinen puhkua puhaltamahan! Se harmitti ja hankaloitti hivenen. Meinasi nimittäin olla poski punainen puudutuksessa tuon tuulen ansiosta, leukapieli ei enää "lonksuttanut" - se oli syväjäähän jäädytetty... Kunne kekkasin et vedän vanhaan, tuttuun, tapaan huppua eri kulmaan yllein ja suojaan sen "reikäsen" vaikkas paksuilla rukkasillain mirs-marssiessain! Wau, tarkenee kyllä! Sehän on vain pukeutumis kymysys, se!
   Ei Tuuli Tuittupäinen pärjännyt miulle, Mummerolle viel jääräpäisemmälle. Ei Tuuli Tuittupäinen saanut miuta nurin puhkuttua ja puhallettua edes aallonmurtajalla pitkulaisella. Pystyssä pysyin ihan uhallakin ja vartoin askeltain ihan päähänsä asti uraani urkenin.
"Seuraava etappi on - Ruotsi!":




   Rantakadulla:










   Hailuodon Marjaniemen majakka.


   Hifistelyä:




   "Päivän Sydän."




   "Nallet talviunilla" ?
   Ja mielehein nousi et misähän se "miun" "Nalle" mahtaa talviunosiaan olla nukkumassa? En ainakaan tällä reissullain sitä tuolta rannan luminietosten keskeltä bongannut?
  



   "Hyvä siin on hiihtäjän hiihdellä..."




   "Silmä."




    "Lumikenttien kutsu."




   "Rantalaineet."
   Jännä miten se tuo jääkin rantautuu, taipuu, kuin meren aallokko rantautuessaan.




    "Unelmien siivet." - pienet ja suuret...








   Tälle laittaisin nimekseen "Kongi.", muttas kun se ei sano "ulkopuoliselle" mitään, niin sitten.... ei mitään; nimetön.
 



   Nyt olen sa-nat-ton....  "Kuikataan-ko?"



   ( "Kannat kattoon." )




   I- ...



... ha- ...



... nata!   ( "Sola." )




   "Lämpöä."
   Perinteisen sataman vanhan kalastajanmökin akkuna talven tuiskujen ja tuulien armoilla.
Luminietokset kasaantuvat mökkien kupeille, nostavat korkeuttaan pitkin seinustoja, kuikkaavat akkunastakin sisälle kuin kertoin; "Lämpöä - mekin tahdomme lämpöä takan, mökin sisäisen!"

   Ja mie mietin: "Miksi?"