...tuli lähdettyä parantelemaan sit eilennä ehtoolla yks´ kas´ yllättäin kun yksi ystäväin sinne mukaan rientoihin nuihin kyseli. Ihanaa oli. Hyvä kun tuli lähdettyä, pitkästä aikaa - ja voisi tuota vastakin mennä, sil sen verta mukavaa kyl oli.

67807866_2334857333445383_74762254473158

   Jos lähtenyt en olisi reissullein tälle niin olisin menettänyt mm. tään tällaisen kaunihin elokuisen Suomalaisen luonnon ihailun stop-tykkänään! Miksikö? No, kun... eihän sitä tule lähdettyä vasiten koskaan ihailemaan näitä ehtoisia ja öisiä maisemia jos ei sit varta vasten kameran kera lähtisi tähtäilemään... Joten - olipas hieno jutska tältäkin osin!

   Sekin viel ettäs siel oli tanssikenkäin esittely ja myynti paikalla tuolla.
Olen meinannut viime jo talvesta lähtien uusia tanssillisia popposiain muttas kun ei näil seutuvilla ole misään kenkien nuiden myyntiliikettä et voisi ihan fyysisesti ensin jalkaansa kopasta ja siten tuntea et mahtuvatko vaivaiset jarpaani niiden sisuksiin vahi jääköö joku niistä kenkkien nuiden ulkopuolelle.... niin ostamatipa ovat ollehet sitten.
Nytten tein löydön:

67504218_587224208476734_686138388370790

Haa! Nyt on Mummerolla tällä taasen KUNNON popposet joilla jytäillä ja jorata mu-sa-iikin mukaan! Wau!
Ovat muuten mahottoman IHANAT! Joko sanoin: "Ovat i-ha-nat!"? Ei ahista, ei hierrä, eikää kierrä, suhteessa mihkään suuntaan! Nää miunkin vaivaiset jarpaani sinne sisuksiinsa mahtuvat ( yhdenkään niistä "ulkopuolelle" jäämäti! ), ja ovat TOSI ihku-ihanaiset stepastelle!
Tään kaiken ( ja enempikin ) tiedän siitä kun jo tänään tääl koissaan nämä "koe-käytttelin" kukkasiain sen "millonia" hoitaissa.
Nyt sit vaine vuotastelen et kospo, kospo, pääsetään näihin popposien kera TOSITOIMIIN? En milläskänä malttaisi vuottaa...

   Se mik´ hyvää oli näin eilennä, sunnuntai ehtoona, ettäs nykyään ottavat ns. työssä käyvät huomioon ja tanssit nuo alkavatkin jo klo.19.00. sekä päättyvät JO 23.30. eivätkä ala kuten ennen vanhaan tahi nyttemmin esim. la. tahi pe. ehtoon tansseissa klo.20.00. ja sit loppu 00.30. tahi 01.00.
Onhan tää tällainen inhimmillisempää meitä työläisiä kohtaan. Päästään tanssimaan muttas sit saadaan myöskin kunnon yöunoset vetää ennen kuin sorviemme äärelle kiiruhdamme.
Näimpää sit miekin tohdin eilennä ehtoolla ystäväiseni tuon mukaan lähtiä: jaksan tänä pänä kotonain ahertaa arkisia askareitain kun viikkovapaapäiväin nyt on. Jee - ja sit ensi yönnä ihan "oikiaan aikaan" maate ni huomenissa olen iskussa Töihini.

   Tiedättekö Armaat Lukijain... tahi teistä varmaan tietävät HE jotka Lavantautia sairastavat... sen hommelin kun käväiset joskus jotahin hakemasa tanssiin ja tämä ( sanottakoon nyt täsä miun tapauksessain vaikkas Jaskaksi häntä ) Jaska tanssii kyllä muttas antaa koko olemuksellaan, kehollaan, jutuillaan, yms. ilmi ettäs ei tää nyt sen kummempaa ole. "Tanssiihan tätä siunkin kera muttas HETI eroon kun vain pääsee." "Kiitos tanssista - emme tanssi tään jälkehen koskaan enää yhessä."? Tunnetteko sellaisen tyypin lavoilta nuilta, paikoileta tanssivaisten?
Miulle sattuvi tällainen vastahan jokunen vuosi sitten. Vuosi tahi kaksi. Hän kyl tanssi kanssani tosiaankin muttas se kehon koeli... kaik kyl ilmi tuli siinä. Ajattelin niiden tanssien jälkehen jotta antaas sit olla, en kyl tule konsa hakemaan - eikää hän miutakaan, ei sen puolehen! "Olkoon omissaan. Olkohon OMAVERTAISTENSA ( tasoistensa ) seurassa aivan rauhasa!
Näin onkin sit ollunna koko tään välin. Ei katsetta edes toisiamme kohtaan ettäs voisikohan hakia... puolin tahi toisin?
Muttas annas olla - eilennä se sit tapahtui; haki miut Jaska tanssiin ihanaiseen - hän kun osaa tosiaankin tanssia!
Kysyi: "Tanssitko?". Vastasin:"Tanssin.", ja niin sitä sitten mentiin.
Voi sitä nautintoa, sitä riemua, iloa - vartalolla kun on taitava viejä. Ei tarvitse kuin mukautua tahtiin, rytmiin, liikkeisiin hänen mus-iikin tuon soidessa. Simmut kiinni ja antaa vaine mennä. Ei huolta "huomisesta", ei huolta askelista rytmiin osuvista. Tanssit vain toisen vartaloa vasten´, hänen mukaan. Ah, autuutta!
En "kutannut", en hakenut akkaintunnilla kiitokseksi. Ajattelin vaine et antaas taasen olla; katotaan kuis käy? Hakeeko itse vahi ei? Oliko tää vain sellainen yksittäinen; "Kun ei ole ketään muutakaan nyt hakia...." -juttu vahi ihan tosissaanko se olin MIE, se jota hän haki?
Tiedän että hänellä vaki-pari on ja pariskunta ovat muttas se kun ei nyt tähän asiaan milläskänä kuulu ( kuten ei yleemsäkään tanssilavoilla kun/jos parit erillään toisistaan tanssivat ihan nuin "yleis/yhteishaussa" ) vaan kyse on vaine tanssimisesta ja tanssista. Piste. Ei seuranhausta tahi parisuhteen etsimisestä.

    Sillä lavoilla käydään tosiaankin yleensä vain sen tanssin, sen riemun sekä liikunnallisen puolen taatta joraamassa, eikää paria etsimäsä, tms..
Sinne mennään iltaa/yötä viettämään, vapaalle. Ja ihanassa muodossa vietetäänkin - tanssien.
Nautitaan seurasta, rupatellaan.
Tästä olen teille Armaat Lukijain jo joskus aikaisemminkin pakissut joten jätämpä tään ruotimisen nyt vaine tähän. Piste.

   Sen sijaan ajatteleppas Armas Lukijain sitä tilannetta kun olet orkkana tahi vaikkas esiintyjänä siellä orkesterikorokkeella... tahi vaikkas kuten mie eilennä ehtoolla; istut "Seinäruusuna" ja katselet ohitsesi kiitävää, aaltojen lailla soljuvaa tanssikansaa. Tanssivia pariskuntia jotka etenevät kaik samaan suuntaan, samalla rytmillä. Askel askelelta. Rytmi rytmiltä. Ylös - alas... ylös - alas... hitaan englantilaisen valssin tahdissa.
Se "massa", se liike, se rytmi ja ne mu-saiikin tahdit; wau! Se jo sinällään on simmuille ilo katsella, nauttia. Ei sitä ain tarvihhe itse olla siellä lattialla liitämässä kun tahdeista nuista pystyy nauttimaan. Todellakin nautinto vaine katseleminenkin.
Saati sit kun itse pääsee mm. tään hitaanvalssin tahdissa liitelemään! ( Kuten miekin eilennä ehtoolla.... ) Wau!

   Se ei ole wau, näin "herkkä hipiäisenä", herkkä klyyvarisena, hajuyliherkkänä ihmisenä, ettäs KAIKKI KAKS´LAHKEISET järejään hajusteita käyttävät! Kuka viljelee sitä vähempi, kuka enempi, muttas harva se heppu heistä jok´  sitä ei ole olleskana laitellut.
I-HAN karseata tanssia! Miulle tekkee pahaa. Nautin tanssista, nautin hänenkin kuka siin sit onkaan, kera, muttas ettäs hyvä kun henkeä saapi siin lähellään ni sit pitis viel voida happee haukkaa jotta VOI yleensäkin tanssia ja henkkissä tanssien nuiden parin kipaleen varta säilyä!?
Miksi, oi, miksi?
Ok, peittääkseen ominaistuoksunsa, hajunsa, hikensä?! Kyllä - jymmärrän sen. Muttas esim. jos sitä löträtään tuhottomasti niin miksi? Vähenpikin kun riittäisi, varmasti. Ja jos sitä laitellaan esim. toisen osapuolen kiinnostuksen herättämiseksi, ns. lisätäkseen omaa viehättävyyttään niin miusta aikankin harhaan hajalleen halajaan niin että mettä rytisee! Sillä ainakin mie, ajattelen, pidän, oikein miehekkään hien hajusta ( TUOKSUSTA ) enempi kuin jostahin mokomasta hajuskista! Sellainen työtä tekeväisen, "mehtämiehen", "Erä-Jorman", miehinen, hikinen, tuoksu - wau! Mikäs sen paree. JA KUN ajatellaan ettäs harva se meistä on nuilla tanssipaikoilla sellainen ihmisen taimi joka ei hikoileisi olleskana ( ok - jotkut sit hivenen enempikin... ) niin MIKSI ei voisi olla kokonaan ilman lisättyjä ainahia? "Tuoksua" vaine ittesältään! Sielläpähän sit kaik aivan tasavertaisesti "tuoksuteltais" toisiamme ja itteämme. Eiks vaine?
   Itse kärsin mm. nytten siitä ( viel näin kohta päivä jälkeen tanssien nuiden ) siitä ettäs se tanssiparien hajusteiden haju on "säilössä" tuolla sieraimieni sisällä eikää siitä mihkään lähde tahi haihdu ennen kuin päivän kuluttua! Tekee pahaa, aiheuttaa päänsärkyä ja pahaa oloa. Vaikkas jo heti kotiini tuluttua "vedin" henkoset allergiasuihkeistain ( ja otin allergia tabut helttaani ) niin eivät ne niin vain puhdistu nuo poskiontelot ja klyyvarin "sisuskalut"!
Samaan "kastiin", iahn samaan, lisään myöskin sen ettäs siinkin olisi jo ihan tarpeeksi ettäs näin "kaikki-allergisena"  hajuyliherkkänä henkkittelet siel koko ehtoon sitä lattialta tuolta nousevaa, tanssitossujen ylös nostattamaan, pölyä! Huh! Eilenkin meni ekatunnit käytännöllisesti katsoin siihen että yritin haukkoa henkeäin. Näin pienesä mittakaavassa sanoin ja esittäin. Tuskinpa vaine viel pahemmin reagoivat edes uskaltautuvat paikoille näille? Milloin lie itsellein se vaihe etehen tulevi?

   MUTTAS, kadu en. En todellakaan vaan vuotastelen jotta kospo ensi kerta ja misä? Sekä kuka kavaljeerinain? Siellä kun mielellään saisi tosiaankin olla se "oma leipä" ain mukana jotta edes hivenen pääsisi tanssimaan kun harvemmin tanssuissa näissä käväisevi, eikää laahaa niis kuten aikoinaan; harvase viikko ja viikoissa nuissa useamminkin.
   Niitä, näitä "kelejä" vuottaissa... Lavantautinen Mummero.