Mistähän ne nuo sähköpostiin tulevaiset postit ain aiheensa nappaavat ettäs nyt tällainen ja tuolle hemmolle lähetettäväksi? Meinaan kun katselen tuota itseni toista sähköpostilaatikkoa, se johka olen ns. ohjeistanut roskapostit tulevaisiksi, niin siellä tuntuu nyttemmin olevan enin osa postia joka kehottaisi tilaamaan MIEHISTÄkuntoa kohottavaa erektiolääkettä tahi -rohtoa! Siin miulle, yks´lahkeiselle! Hivenen väärä osoite sanoisinko mie!
Toinen mikä on "johdossa" on sellaiset postit joissa luvataan sitten noin 20kg puotosta painooni kolmen viikon aikana! Wau, hyvät ovat lupaukset nuo - voisi melkein kopastakkin muttas... kun järjellä ajattelen et jos mie tästään itsestäin sen 20kg yleensäkin ottaisin poies niin eihän miusta jäljelle jäisi kuin pieni kutistunut Rusinantte tahi kääpäjän paskapiste vaine! Toisin sanoin häviäisin kokonansa tältä Tellukseltamme silloin. Olemasa oloni kyseinalaistettaisin silloin pahemman kerran!
   Tosin jos taasen mietin ettäs tänään "upotin" tuonne kaupalliselle taholle, apoteekkiin, sen puolentoista sataa rahnan kahisevaa vain näihin iän tuomien kremppoin takia jotta yleensäkin tällainen vanha vaihdevuosienen kroppa pelaisi, toimisi ja itsekkin josain tapauksessa vois jotahin sen olemasa olosta nauttia SEKÄ sitten tuonne ns. luontaispuolelle viel lisäksi puolen satasta vitamiineihin, niin eittämätihän sitä tulee miettineeksi ettäs kuis tää nyt oikein meneekään?
Olenko sittenkin mainosten orja vahi vaine haluan yksin kertaisesti valita puoleni ihan itse? Haluan ennemmin luottaa "yleisiin" tietoihin, tällaiseen tieteellisesti todistettuihin juttuihin ( kuten esim. nyt nää kaik vaihdevuodet, niiden hoidot ja sitten tällattiis vitamiinit, hivenainehet, yms. ) kuin johkin "humpuukiin" jota tuputetaan nuin sähköisesti ilman todistettavia perusteita, ilman ettäs niistä olisi uskottavia, miulle uskottavai, perusteita?
Mee ja tiijä tätä....
   Muttas sen tiedän ettäs nyt mennä endinä paukahti sitten rikki yssi tieteellinen tutkimus jonka TEIN MIE ihan itse! Tuli nimittäin paukutettua rikki sen KYMPPITONNI, siis 10 ja viellä 000!? Jii-haa! Meikä Mummero hihkui ja iloitsi ylhäisessä yssinäisyydessä tääl Humisevallaharjulla siinä vaiheessa. Jii-haa!
Aloitin nimittäin tuolla vuodenvaihtehen jälkeen sellisen tutkimuksen isselläin ( tein itsestäin tutkimuskaninin, -rotan, yms. ) jotta jos jokin helekatin vatsamuhkuroiden ( nää mistä olen jo aikaisemminkin teille puhkunut ja puhissut, nää miun matkaryllykköin "piskuiset" joita poden, olen potenut, koko ikäin... ) jotta jos vatsan operoiminen maksaisi 10 000EUROA niin mitä saisi aikasiksi 10 000:lla vatsapunnerruksella?
Skeptisenä mietin että ei mitään ja toiveikkaana luulin jotta tottahan toki jotahin. Loppu tulema oli sitten seuraavanlainen:
1. Saan mie viel jotahin aikaseksi.
2. Kyl se vanhakin viel oppii... ( tapaan uuteen jokapäiväiseen )
3. Kroppa taipuu vielä johkin; näihin vetoihin.
4. Pikku hiljaa hyvä tulee: 10 vedosta lähdin. Toissapäivänä vedin 200! - kun tiesin et en eilennä olisi kerennyt olleskana...
5. Tylsää, pitkä veteistä toistoa!
6. Teenkö jotahin väärin, enkö osaa - kuka opettaisi, sillä...
7. ...tavoite, masu-röllykän hävittäminen - tavoittamaton suuruus! EI VAIKUTUSTA!?
Jotenka se siitä, tästä, kokeesta. Ne niistä toiveista "suurista", ne niistä luuloista orastavista.
Nytten sit vaine tuumailen täsä ettäs mitäs sitten? Jatkanko ilelleen vahi lopetanko tähän? Olenko siltikin optimistisen toiveikas ettäs kyllähän tästä nyt hyvänen aika sentäs, PITÄÄ TULLE jotahin, viellä joskus... vahi lannistunko: kroppain on se mikä on ja eikää se tästään tule muuttumaan "vaikkas päälläin seisoisin"?
   Toisaaltaan... hankin kylläkin sitten issellein sellattiis 1,2kg painavan, pehmestetun, muhkuraisen sisäpinnaltansa olevaisen, HULA-vatehen ja sillä olen myöskin alkanut hivenen liikuskelemaan....
Tyhjästä läksin ja siirryin ensin kymmeneen, viiteentoista. Kahteenkymmeneen - wau! Neljäkymmentä - OH-HOH! Ja nytten sitten olenkin jo ylittänyt 100kpl kiekat, 200kpl kiekat, ja enää on tavoitteena vaine aikamääreet. Joskus se onnaa hyvinkin minuuteissa muttas joskus viel yhä edelleen puhutaan vaine kymmenistä kiekoista vaine.
Periksi en kuiteskana anna, en. Se ei ole luontoni olleskana, ei. Jotenka viellä mie täsä joskus tuonkin vehkehen kesytän omaksein, sen lupaan issellein! Amen!
   "Amen" ja "hallelujaa"... hartiain huutavat hallelujaata oikein kovaan äänehen tälkin hetkellä ja niinpä tekisi miun mielhein niin kovin pirauttaa Jyrällein-miun sekä kysäistä jotta miteskäs olisi? "Olisko mitenkään mahdollista sellainen hivenen lähempi tuttavuus...?"; muttas kun ei oikein aina voi olla "vaile" sillä se Matti, se se puhuu aikas paljon tuolla kukkaronsuulla ammottavaisella - etenkin kun ne nuo naiselliset vuodet ison osasen omansa tänään vaativat osaksensa... Pah!