2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%282%29

   ( Talvi lie tepposiaan tehnä... )
 
   Voiko ihminen tukehtua tunteeseen? Voiko pakahtua tuskaan" jota tuntee sisuksissaan? Onko suruun, kaipaukseen, ikävään toisen luokse kukaan viel kuolla kupsahtanut? Mitenkä sitä sisuksissaan tuntee tuskan tuon. On kuin jotahin olisi poissa. On kuin suru surisi sielun syvyyksissä. On kuin tuska rusentaisi rintaa, syvän säkkyrällä olisi. Tuska tuo aivan varmasti käsin kosketeltava olisi kun, jos, vaine niin haluaisi. Ottaisi tunteen tämän kämmenelleen. Se siinä lilluisi kuin paraskin elohopia sen siihen asettumati, sen siihen pysähtymäti. Mutta silti ei pakoon pyrkisi kuin tämä hopia kiirehtiväinen vaan pesän siiuhen tekisi. Kodiksi asettuisi. Ja tunnetta tätä lisää kasvattaisi pehmikkeitä jostahin itselleen hankkien - tehden pehmiät pahnat olla ja elellä siin paikallansa. ...


2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%283%29

   ( Venhopaikalta venhot poiessa ovat; vaine Rentukan rentut tilaa tätä vartioivat. )

... Ollappa joku jolle tämän kaiken kertoa. Olla joku joka tämän kaiken vastaan ottaisi. Tämän kaiken hellyyteni joka näin ilmoille pyrkii sisuksistani. Joka vaine etsii kohdettaan mihkä asettua, rakentain sillan välille sinä ja minä. Tekisi kahdesta yksinäisestä maailmalla hajalleen harhailevasta yksilöstä yhden kokonaisen yksikön; me. ...

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%285%29
 
   ( Ylitse kaiken tämän, kauaksi tuonne. )

... On tuskaa tulvillaan rintain tämä miun joka puristaa kuin ilmoittain että nyt on sen ensimmäisen sydänkohtauksen paikka minun elämässäni. On kuin sellainen höyhenen kevyt, pumpulinen mutta tarpeeksi luja puristus kävisi ylitse vartaloni ja vain sen takia että viel miusta löytyisi tätä hellyyttä, lohtua, kaipausta, hyvänä pitoa ja toisesta välittämistä sen verta että kiristää vartaloa piskuista pikkuisen kerrallansa kasaan päin kuin kertoin että nytkö, nytkö on miun vuoroin lähteä poies tältä Tellukseltamme? ...

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%286%29

   ( Kaislikossa suhisee. )

... Voi tätä tuskaa turhauttavaa, surua sykkyräistä, lohtua lohdutonta. Voi tätä kaipausta kaivertavaa, ihmisen ikävää toisen luo. Onko täsä mitään järkeä? Miksi tällaistä on olemassa, miksi tällaista saan kokea? Mihkä tämä johtaa, mikä tällä on tarkoitus? Miksi tätä ei oteta miulta poies tahi mikä paree miksi KUKAAN ei tätä rikkonaista ihmistä korjaa, tee ehyttä, yhtä kokonaista?


2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%289%29

   ( On ollut kalalla tälää heikot eväät. )

   Vähän on kala-parka saman laisessa heikossa hapessa kuin miekin tätä nykyä. Selkärankaa kremppaa - hyvä kun kävellä ja olla pystyy. Kyykin nimittäin taasen tään päivän tuolla takatonttini Alla Omppu-Pomppu-puun perennapenkkini kimpussa joka sitten hivenen lisä pontta antoi jo ennestänsä kehenolle seljälleni. Ei ois pahitteeksi mikään Jyrän alla jäänti taasen - mutta onnekseni pääsenkin sinne jo ylihuomenna! Jee - tää onneva on!
   Ja, ja sitten... tuumasi tosa äitini miun muutama päivänen sitten että syö tyttö-hyvä jotahin kun kuihdut kohta poies! Tokaisinkin hälle siihen perään jotta syön syön; menen laitta grilliin tulta ja grillaamaan ihan justiinsa - kun mökillä silloin juuri oltiin ja olikin tarkoitus grillailla vähän kaiken laista. En tosin alkanut "puolustelemaan" itteeni mitenkään ettäs enhän tuota ole "kuihtunut" sen kummemmin - samassa on painoin heilunut nytten täsä ainaskin jo jotahin viitisen vuotta! Eikä se ole siis mitenkään erityisemmin nytten tällä hilkulla tippunut. Edelleenkin noin 57kiloa - elämän iloa!
   Sekä... lisää happea tarvittaisiin juurikin nytten kun kaipuu käy suunnaton ylitse miun herttain. Misä toinen on? Mitä kuuluu? Misä mennään? Miksi, oi miksi...?
Kaipuu suunnaton on yhä edelleen ja "lisä happea" ottaisin vastaan heti kunne toinen sitä vaine luovuttaisi.


2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2811%2

   ( Patalahden vanha pato jok´ edelleen hyvin toimii ja virkaansa hoitaa. )

   Mikä näissä vesissä on yhä edelleen ettäs ne vetävät ( ainakin miuta ) puoleensa niin? Miksi tuntuu että ain pitää päästä johkin misä vettä on muodosa tahi toisessa?
   Nytkin haaveilen jotta jos sitä vaikkas Jussina johkin vesistön äärelle lähtisin vaik kuitenkin esim. tyttärellein 24/7 juttelin muutama tovi sitten että viimeistään silloin nähdään kun vapaata enemmälti miulla silloin on. Pitikin sit täsä tänään hänen tykönäin käydessä hivenen "pohjustella" ja tuumailla jotta jos sittenkin olisin josain muualla silloin... Se vaine etten ole vielkään tehnä mitään sen hyväksi että mihkään erityisemmin lähtisin!? Pitisköhän alkaa toimimaan jo sillä uskoisin että juurikin Jussina on varmaan ns. kaik paikat varattu aikas lailla, ja jos jostain itselleen jotahin meinaisi...?


2018.6.10.%20K%C3%A4nnykuvat%20%282%29.j

    Yhä viel on paikkoja käymäti, on seutuja koluamati... Jälkeen vuosien kymmenen eka kerran oli hetki ja tilanne sellainen ettäs nytten VOIN mennä ja käydä tällä paikalla. Aivan uskomatonta että näinkin pitkään piti kiertää ja kaartaa, kaukaa kulkea, tätäkin paikkaa kunne mielein periksi antoi, tilaa teki ja hyväksyi ettäs paikalle tälle mennä voisi.
   Kyseesä on paikka piskuinen Tuovilanlahdessa. Tuovilanlahden rantamakasiinin tienoo kauniin, kauniin, syvän ja pitkän lahdekkeensa kera. Kera tämän kyseisen kävelysillan lyhykäisen.
Täsä me aikoinaan... vuonna "yssi ja nolla"...

2008.7.23.-27.%20Vaasa-Kokkola.%20%20%28

... otimma vauhtia reissullemme jonka teimme yksissä tuumin ( kuten niin monet, monet, muutkin matkamme ) länsirannikolle kierellen Vaasan ja Kokkolan kautta Kalajoelle ja sitten kotia sieltä.
Käväisten mm. Pietarsaaren ja Kokkolan välissä tooosi pienessä paikassa. Sellaisessa kuin Öja. Sinne osuimme aivan sattumalta kun ajeleimme pitkin rantaseutuvia ja ihastelimme merenrantoja. Silloin oli valehtelemati +27´C lämmintä varjossakin. Hiki virtasi jokahisesta niemestä, notkosta ja saarelmasta mitä nyt ihmisen kupeissa voi olla... Siellä oli jokin kylätapahtuma par´aikaa menossa, siellä Öjan venesatamassa. Paljon ihmisiä - syötävää, juotavaa ja tarjottavaa vaik muille jakaa. Ohjelmaa, musiikkia yms.. Ja viereisellä uintipaikalla nuoriso otti iloa irti helteisestä kesälomapäivästään. Me kaksi siellä kaiken tämän seassa nauttien reissustamme, kesästä ja siitä sen paikan tunnelmasta. Ihanuutta...
Toinen muisto tältä reissulta on se kun puolisoni "pihkaantui", iski silmänsä, erääseen torimyyjään. Sellainen nuori, nätti mansikkaa myyvä tyttönen... Ei siin sen kummempaa ollunna mutta hän vaine oli kuuleman nätti jne.. Miesten silmään sopivainen neitokainen.
   Nyt siis täsä päivänä muutamana Taivaanrantaa maalaamaan mennessäin tuli "tilaa" tähän. Haikeaa oli käyskennellä tuolla yssinänsä - ilman kumppania ketään, ilman kumppania mennyttä. Voi kuin kaipaankaan häntä!


2018.6.10.%20K%C3%A4nnykuvat%20%281%29.j

   ( Tuovilanlahden "kanjonin" kaunista jatketta vesistön kohdassa. )

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2815%2



2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2826%2

   ( Esikko on etsinyt ja löytänyt pesä paikan navetan porstuan kynnyksen kupeesta. )

   Ennen vanhaan, silloin kun nuori olin ja elämä oli edessä - tukka takana, jne., tästäkin ovesta, kynnyksen ylitse, eräänkin kerran tuli kuljettua kera "kantturoiden" joko sisältä ulos tahi toisin päin.
Näin kevään aikana, ja syssyisin, aamuin illoin kun lehmät ulkona päivä syvämen kävivät ja olivat. Yöksi ne ain sisälle tuotiin ja päiviksi sit ulos vietiin. Riimulla talutettiin ylitsi korkean kynnyksen tämän kohti laidunta tahi sitten partta navetan.
Lie tämäkin kynnys siis monen moista kantturaa nähnä ja etenkin kohdannut monen kantturan sorkan iskeväisen kun ei aina ne jalat ylitse asti tästä nousta jaksaneet.
   Täsä tänään muisteltiin tuolla takatontillain perennapenkin kupeessa lähinaapurini kera kuin sitä joskus 80-luvun alkuvuosina tulla tupsahti näin kesäkuun puolla takatalvi!  Hän muisti sen oman omakotitalonsa rakentamisen ajan takia ja miulla sitten se on muistissain siitä että olimme jo näin "kesällä" lehmat vakituiseen ulos päästäneet/laittaneet ja navetan sekä tallin putsi-putsittaneet ihan kokonansa kattoja ja lattioita myöten kuten ain oli tapana kesän tullen tehdä kunne lehmät ja vasikatkin ulos pysyvästi pääsivät. Kuunattu ja kuurattu oli kaikkinensa puti puhtahaksi.
Sitten tulikin yks´ kaks´yllättäin tämä takainen talvi ja maat kera mantujen peittyivät viti-valkiaan lumeen ilman ja tilan laskiessa reilusti kylmän puolelle. Eihän sellaiseen ilmaan voi lypsy elukoita ( eikää vasikoitakaan ), vakituiseen ainakaan, ulos jättää vaan ne oli tuotava takaisin sisälle jottei esim. utaretulehdukset hiipisi tisseihinsä.
Kunne lehmät nämä sisälle saatu oli ja ilmat taasen takaisin lämmä puolelle siirtyneet niin sitten ammulit ulos ja me "reippahat" siivoamaan koko navetta, hela hoito, uudelleen katosta lattiaan jotta puti puhtoista syssyn tullen olisi lehmäin uudelleen sisälle tultaissa. Sillä onhan se todella tärkeää kaikkinaisten tautien, yms. takia ollut jo silloinkin välleen putsita koko navetta... ei likaiseen lehmiä tuoda - eikää kesän tyhjillään olleeseen navettaan jota ei olisikaan puhdistettu ja siel olisi sitten kaik pöpöt sillä aikaa jyllänneet! E-hei, ei niin vaan putsittain vaine.


2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2816%2

   ( Unikon hehkuvaa kauneutta. )

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2819%2

   ( Pihlajaperhosen hentoinen mutta vanhva, kauneus. )

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2821%2

   ( Särkyneen Sydämen sydän sykkii. )

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2827%2

   ( Kuolan Pionin kaunis ja jänskä siemenkotarykelmä. )

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2828%2

   ( Kertokaatte Te, oi, Armaat Lukijaini miun, mik onkaan kukkanen tää? Tällainen ihmetys, kummastus vastaani "käveli" kun olin kuvaamassa...

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2830%2

...tätä peltomaisemaa. Se oikein pomppasi tuolta tien pientareelta kameran linssini lävitse näkökenttääni kauniilla punaisuudellaan. Se vaine etten tunne moista kaunotarta, ei tietoa ole kenkä, tahi mikä, hän on joten tietoa etsiväistä kaipaisin aikas lailla! )

   "Katson maalaismaisemaa ja saatan ymmärtää..."
   Kyllä sitä niin sielu kuin simmut lepää ain kun lähtee täältä keskustasta johkin muualle matkustelemaan. Riittää kun menee vaik vaine vajaata kymmenkunta kilometriä johkin "korpeen" päin niin pääsee ihan toisen laisiin ja mieltä rauhoittaviin maisemiin.
Tahi sitten kuten täsä tokaisin mennä viikolla tuolla Töissäin juurikin näillä samoilla sanoilla sitä oloa ja tilaa mitä tunsin siellä varhaisina aamu-tunteroisina kun yssin töitäni ahersin ja vatkatessain katselin kyökin akkunasta ulos nähden sen-kin paikan läheisen maalaismaisen maiseman. Siksipä "maalaismainen" kun keskustan kyljessä siellä ollaan mutta se on paikassa sellaisessa josa juuri keskusta loppuvi ja siksipä siis akkunaastaan järvelle, pellolle/puistoon ja läheiseen metsään näkee. On siin ihan hyvä paikka kokkailla, leipoilla ja touhuta kaiken moista. Ei yhtään paha paikka, ei.


2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2833%2

   ( Iltapäivän kaunista sineä Onkiveden Ulmansalmessa. ) 

   On se vaine hyvä että ihmisellä on olemassa Ystäviä, Hyviä, Rakkahia, vaik ei Rakasta olekkaan olleskana olemassa.         
   Ovat nämä Ystäväiseni niin monessa matkassa mukana että ei sitä voi yks´ kaks´ oikein ynmärtää eikää tajutakkaan. Muttas sitten kunne joskus ( silloin tällöin ) sitä jostain syystä joutuu elämänsä varrella pysähdyksiin tahi pysähtymään toviksi paikallensa, niin sitä saapi hoksata ettäs täsä ne ovat, nämä Ystävät, Hyvät, Rakkahat, jotka kantavat "puolet taaksatain", ottavat osaa suruun ja murheeseen puolittain sen. Ja vastaavasti tietty ilon ja onnen hetkellä sitten tuplaavat sen kaiken lystin kun onni kukoistaa ja hyppelehtii siellä pilvilinnoin päällä, kylpee ruusuin terälehdillä tahi muutoin tuntuu ettäs ei edes tää Tellus riitä kun riemu rinnassa raikaa ja onneensa vois pakahtua...

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2835%2

   ( Maailmankatolla... )

... kuten nytkin taasen ehtoolla tällä koissain olimma yhden Ystävän kera tunteroisia monen moisia yksissä. Saunottiin ylisillä lämpöisillä ainaskin tunteroisen verran. Jutskattiin ummet ja lammet, paranneltiin maailmaa ja sitten viel senkin jälkeen istuttiin iltaa ja juttua jatkettiin "kuiviltaan" tuvan puolla.
   Mitähän elämä olisi ilman tällaisia Ystäväisiä? Saattas se olla aika yssinäistä...
 
2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2836%2

( ...kerrankin joitakin muitakin liikenteessä kuin vaine mie!
Kaksi onkimiestä mainiota vesillä venhollaan, alla Maailmankaton. )

    ... Muistan miten aikoinaan, ammoisina sellaisina... kun "ero tuli perheeseen ja laitettiin riita kahtia"... niin siksoin miun kyseli silloin miulta ettäs mietippäs nyt oikein tarkkaan ettäs kelle sie sitten juttelet, kelle puhelet... Keltä neuvoa kysyt, kelle purat syväntä suurta, itket itkut valtavat ja iloitset ilot isot... jos ja kun eron otat?
Mietin tovin ja tajusin että jos tämä on se "ratkaiseva" tekijä että otanko eron vahi en, niin... vastasin ettäs enhän mie ole tähänkään asti näitä jakanut silloisen puolisoin kera: joten enpä mie häntä edelleenkään tähän "toimeen" tarvihhe - ja tein "historiaa". Että täl viisiin... Se oli silloin sen "lorun" loppu, se. ...

2018.6.10.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20%2841%2

   ( Vielä viimeinen silmäys ennen poisen lähtöä, tummaan puhuvaan Liponsalmeen. )

   ... Jotenka on ne vaine Ystävät, Hyvät, Rakkahat, ihmisen elämän peruspilareita. Hahmoja, henkkittäviä sellaisia, jotka pitävät ihmisen tämän järjissään. Ruuumiin ja sielun hyvinvoinnissa. Mielen tasapainossa ja kropan jekkasemassa.
   Jos vaine tämä YSSI Ystäväiseni välleen jekkaseisi...