Benjamin Franklinin sanat osuivat ja upposivat kerralla tajuntaani kun etsin sopivaa "värssyä" liittääkseni sen kutsuuni jonka kirjoitin ihku-ihanille naapureilleni saatuani tämän majani matalan myytyä. Tämä oli sopivan lyhyt ja ytimekäs.

Naapuriaan pitää rakasta jos heidän kera meinaa tulla toimeen. Ja viel paree menee kun se toimii kuin meillä on toiminut... Puhummekin että meillä kaikilla on sellainen sanaton YYA-sopimus toistemmo kesken. Ystävyys, yhteistyö ja avunanto toimii hyvin ilman mitään mustaa valkosella olevaa ja allekirjotettua sopimustakin.

Olen käytännössä seittemän eri naapurin keskellä. Siitä tään paikan nimikini varmaan on tullut: Välilä. Kaik he, nämä naapurini-miun, ympäröivät tonttiani ja taloani. Tietty tie on tuossa etupuolten naapurien ja miun välissä mutta silti... naapureitanihan hekin ovat. Ja sit sekin viel että miul on tään alueen ainoona lauta-aita tonttini ympäri pympäri. (Aikoinaan kun tyttäreni-miun asusti kotonamme, jouduin sen rakennuttamaan hänen taattaan "maailma on avara ja pakko tutkittava"-suojaksi hänelle.)  Ihan jokahiselta kantilta. Jotenka täänkin takia nämä sanat uppoavat niin miulle kuin varmaan heillekkin: "älä pura aitaa" vaik kuin hyvin menis.

Kutsuun rustasin:

 

"Näin ne päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet

   tulevat ja menevät...

 

Näiden aikojen saatossa,

   tässä majassa matalassa,

   pirtissä pienessä, somassa

   - ikiomassa,

asuneet olemme jo 24 vuotta ( ja muutamia rapioita päälle... )

Tämä maja matalainen pystyssä pysynyt on

vaik´ me asukkaat olemme milloin tulleet - milloin menneet...

Aivan kuten te naapuritkin

   milloin tulleet, milloin menneet;

   naapuruus kun on vaihtuvaista.

Eteenpäin ovat vierineet itse kunkin vaiheet,

   muuttuneet ovat vuodet,

   ja juttujemme aiheet.

Mutta nyt, nyt on minun,

   tämän majan matalaisen viimeisen "jäärän" vuoro

   lähteä maailmalle, naapuristanne pois

 jotta uudet naapurinne tähän tupahan tulla vois.

 

Jotenka vielä kerran - ennen lähtöäni:

   syysillan pimetessä, tähtitaivaan tummetessa,

   hauska ois seurassanne istuskella,

         tavata ja tarinoida.

 

Oi, saavuthan... sunnuntaina 14.9. klo.18.00."

 

   No, kun kutsuni tään valmihiksi saanut olin ja viel vietyä ne heille, alkoi "armoton" aherrus tarjottavien kimpussa. Mitä tarjoan, mitä pöytään laitan, mikä maistuisi kaikille, uppoaisi suihin loppaseviin?

Listaani valikoitui seuraavat:

 

14.9.-14.%20tikru%2C%20kaurahentuset%20j

T,tupla-ii,kerien-kahvikakkua kera kaurahentusten ja vinoneliö-pikkuleipien.

 

14.9.-14.%20kurpitsa-porkkanapiirakka.-n

Syksyssä kun olemme niin kurpitsa-porkkanapiirakkaa yllään sitruunatuorejuustoa ja mantelimurusia.

 

14.9.-14.%20kinkku-sipulipiirakka.-norma

Kinkku-sipuli (tavansipuli, purjosipuli ja ruohosipuli) -piirakka juustoisella täytteellään. Pohjana vaalea piirakkapohja.

 

14.9.-14.%20lohi-yrtti%20voileip%C3%A4ka

Kylmäsavulohi-voileipäkakku yrttitäytteineen. (mm.ruohosipulia, pippuria, persiljaa, auringonkukan versoja...). Tässä tämä "komeus" vielä raakileena... koristelin tätä viel persiljalla ja auringonkukan versoilla. Oli muten illan loppasevin tarjottava!

 

14.9.-14.%20mets%C3%A4mansikka-mansikkak

Täytekakuksi tein kesän aikana tontiltani keräämistä (valaa 2l laittelin pakkaseeni) mettäkampsikoista jugurttitäytteisen kakkusen. Joukossa oli myös himpun ns.tavan-mansikkaa kun esim.täytteenä olleessa jugurtissa oli sitäkin valmiina makuaineena. Maistui ihan mettäkampsikoille - ja upposi kaikille!

 

Lisäksi tarjosin (kuvannut en tätä komeutta) tuoresalaattia johon laittelin keräsalaattia pohjaksi + tavan ruukkusalaattia ja jotain rapeaa (nimeänsä muista en), tummaa ruukkusalaattia. Sitten "kuorin" appelsiinin lohkoista "nahat" pois ja paloittelin salatin sekaan. Tummat viinirypäleet pilkoin myös mukaan. Kuin myös tomaattia ja tuorekurkkuakin. Kiinteemmäksi aineeksi lisäsin leipäjuustoa palasina. Ja salaattikastiketta muutaman-laista, tarjolle myös...

Juomina kaffeeta, teetä, ja mummon mehua (äitini siis) pullotettuna vichyn kera. Kilistely/puhemaljaksi holitonta holia. Ja vettä kannussa - tietenkin.

 

Kaiken tää ja enemmänkin... tarjosin pöydässäni tässä:

2014.9.14.%20naapureille%20kemut.-normal

Pöytääni tähän laittelin ns.kaiken mitä omistan. Ja vähän lainattuakin kun sain naapuristani-miun lainaan yhden pienen pöydän tähän jatkeeksi: muuten emme olisi kaik mahtuneet saman pöydän ääreen. Sillä itte omistan vain tään ison ruokapöydän ja sen entiseni pienemmän, lyhyemmän, pöytäni-miun. Tuoleiksi koppasin kaik tuoliksi kelpaavat huushollistani-miun: tuolini, pitkä penkkini etukuistiltani, jakkarani, säkkikankainen "rahini", arkkuni ja laatikkopenkkini.

Pöytäliinaksi laittelin kaksi täysipitkää lakaani-miun. Tuollaiset ihanan okrahatavan punaiset. Oli muuten ihan passelit. Ja kemujen jälkeen oli helppo laittaa tosta-vain pesuun koneeseen ja - vo´ laa! Puhtaat "valkiat" pöytäliinat!

Astioihin laittelin kolmen sarjan juomalasit... kun en täyttä 19kpl omista samasta sarjastaan. Ruokalautaset salaatille ja voileipäkakulle samalla kaavalla; kolmee eri sorttia. Kihvelit ja veitet kahta eri sarjaa... kuin myös kaffee-lusikatkin. Juomakupit oli pääasiassa yhtä sarjaa: Kunnaksen aakkosmukit. Sekaan muutama muosinen muki kun ei nuita kirjainmukeja ole valmistettukaan kuin 16:lla eri kipaletta "suomalaisella" kirjaimella.

Koristeeksi tuikkuja sädehtivine liekkeineen ympäri-ämpäri pöydän tienoota ja illan ratoksi paljon puheen sorinaa meidän kaikkien toimesta.

 

Tästä kaikesta koostui iltamme, syksyinen, pimenevä. IHANAA!