Hyvinkin tuulella käyvää "seurakuntaa" asustavi Humisevallaharjulla tällä, olemma täsä oppinut huomaamaan, kun sen oloa ja oloa olen jo jonkusen aikaa seuraillut. Niin se oli aamuna eilisenäkin kun häntänsä heiluntaa tuota katselin...
Aamu autereinen alkoi hyvinkin valaistuin oloin ja suhtein kera Aurinko Armahan muttas sitten kussa vaine pilvien ohitse kiitävien taakse se pallon kehrä piiloutui niin muuttuipas se tään Mummeronkin olo ja tila samalla.
Se mitä meinasin, tahi kuvittelin, tekeväin päivänä tuona mennehenä, niin se vaihtui sillä silmäyksellä aikeisiin ihan uusiin ja ulottovuuksiin arvaamattomiin.
Huomasin vaine ettäs NYT PITÄÄ päästä äkkiä jonnehin ja hiton kauaksi sittenkin. Eihän siin avittanut sit muuta kuin pakata evähät reppuun raissaajan ja kamera olallain kiikkuvainen mukaani kapata. Pikaiset "heipat" kodille Mahtavaisella ja ei muutas kuin herättelemään Hepo Hopiata et joskoo tuota vaikka karauttaisimme maisemiin uusiin ja kaukaisiin?
"Osoite" mielessäin kyllä lähteissäin oli selvänä päässäin harmajassa sillä olimma jo täsä jonkusen tovin sitä funtsinut mutta aina vaine ajatellut ettäs ei viel. Viel voisi vuottaa hiven, kun ei kuitenkaan jäät viel ole lähteneet: mitä siel on sit muka kuvata jos jäät järvien seljät viel täyttävät? Kuka sitä viti-valkiaa nyt katsoisikaan?
Muttas onneksein tuli sittenkin nyt lähdettyä reissullein tälle. Reissaja-Lissi matkaansa taittoin ja Taivahanrannanmaalariksi muutautui vaik ei vettä vapaata tavannutkaan määränpäässään.
"Voihan Hepo Hopiain -parka!
Jos mie olisin auto niin kyl mie parikin erinäistä kertaa funtsisin ensin, ennen kuin MIUN mukaan samaiseen kelkkaan lähtisin!
Paikassa "tiettömän tien takana", "Jumalan seljän takana", paikassa noin 10km ei mitään. Matkalle tuolta tänne ja täältä tuonne vaine lokaa, loskaa, rospuuttoa... Sen millona kuoppaa, syöverettä pohjatonta ( siis pohjattomia kuoppia! ) pinnalla tien tuon ajettavaisen. Sen misä on vesinen "ansa" päällä sulamattoman tien tuon niin sen vieressä sit toinenkin - ja kolmas ängennyt on viel siihen väliinsä...
Seuraava ajopeli jonka TÄÄ Mummero ostavi ( jos nyt sellaista joskus tuleekaan olemaan... ) niin sen PITÄÄ olla kyl maastoauto! Sellainen jolla pääsee tällaisiakin teitä myöten kulkemaan...!"
Kun ajattelen mennehiä, ja tulevaisiakin mahdollisia, Reissaaja-Lissin reissuja niin enpä yli en jympäri pääse ajatuksesta moisesta ettäs sen minkä olemma erinäisten autoin kera kokenut jo tähään ikääni mennessä niin eiköö tuo olisi paree vaine "antautua" ja suoraan hankkia sellainen "jokapaikan" vouhka joka kuljettaisi muksisemat "tiettömienkin teiden" taakse? Sellainen jolla voisi ajaa niin hiekalla "juoksevalla" kuin tällaisillakin rospuuttoteillä? Paikoissa joissa on iljanteiset "kaljamat" tahi sitten vesisen liiron mahdollisuudet suuret? Paikassa joka ja vasiten niissä joka paikoissa?!
"No, muttas niin vaine nyttenii perilla asti päästiin - ja varmasti sit aikanaan takaisinkin päästään...?"
"Ei ristiä ei sielua toista. Jee! Vaine mie! Katsotaas mitä tuleman pitää....?"
Yssi Savon seudun Rivieeroista, "vasso goot".
Tilkinmäen ( siis nää paikkojen nimet - nämä ovat mielestäin mahtavia! ) ylitettyäin saavoin rannalla josta kaakkoon katsoissa näkyy Mallinlahti kera Mellinniemi ja -saari. "Saari" on tuo ihan niemen näkyväisen kärki.
Paikalle tallustaissain, ylitse Tilkinmäen astuissain, huomasin kuin oli metäsisiä töitä lähitienoolla tehty. Ja sit rannalle asti ehättäydyttyäin katsastin ettäs eikä - ovat myöskin hiekkaa tänne uutta tuoneet siin samalla, kun on tuollaiset vallit tuossaa rannassaan?
Likemmä mentyäin tajusin ettäs eikä mitä, nämähän ovat talven tekosia eikäs ihmisten! On se tuon Luonto vaine ovela "heppu"! Se on talvi jään, lumen, tuiskuin ja tuulten kera kasanut nää valliset pitkin rantoja näitä tällaisiksi noiroiksi.
Kuten myöskin muuten kaisloista oli tehnyt samanmoiset vallit. Ne tosin olivat viel jyrkempi reunaiset. Ikään kuin sellaiset pystysuorat seinämät. Ihania olivat mut sen saanut niistä otettua "kuvan" kuvaa.... sori....
Vasemmalla pilkistää osanen Rauniosaarta Rauniosalmen takaa. Karsikkoniemi kuikkii oikialta, ja kaukaisuudessa siintävi sitten Nilakan seljän takana Pielaveden ja Keiteleen mannerta likemmä Keitelettä.
Tekisi mielein miun tokaista ettäs "ja täsä koko beach-ihanainen" muttas kun täsä on vaine osanen taasen kerrallansa näkysällä. Nytten taasen tuota Mellinniemeä kohti.
Itse beach häämöttää tuolta puiden nuiden lomasta ( mikähän on nimi itse TUON rannan, sitä kun en mistään löydä nimettynä? ) ja täsä sit seistä töpöttävi yssi metsiköiden näiden "Raukka-Paroista"; puoliksi kelottunut, puoliksi jo kaatunutkin...., "ikuisuus".
On muuten näköjään ainaskin johkin karttaan merkitty tään männyn paikka ylös...
Valokuvassain täsä edessä ( menosuuntaani katsottuna takanain.... ) on äskeisen rannan piskuinen niemi. Sen ns. loppupään niemi ja oikialla sit se Rauniosaari Rauniosalmen takana. Kuten allahin olevaisessa...
Menossa Karsikkoniemelle ja valokuvaten "kaikkea" matkalla tuolla, "taiteilen" Taivahanrannanmaalarina...
Karsikkoniemi.
Kävelin menomatkain tään pääosin jäistä selkää pitkin mukaillen rantaviivaa tuota viereistä olevaista. Ja äkkäsin tuolta vastarannalta tällaisen ihanuuden: maita ja rantoja noita hipova, oikeen silleensä nuoleva, pilvilautta!
Täsä ( ehken ) on Keiteleen puolella olevaisen Korvenpolvenvuorten, Kuivakannansaaren ja Kuivakantaan kohtaa... tuolla vastarannalla.
"Päivän Sydän."
Männyn kaarnan palanen pinnalla henkkevan - tai no, hankkevan tuon pinnan syövereissä....
Määrän pääni, pääni tään päiväisen määrä, jo häämöttävi kohdilla Katonniemi: Repohäikkä.
Oih, olen pahoillani... Ette varmaankaan näe valokuvastain tästä... kuin onkaan ihanaiset juuret ja juurakot tuossa rannan seinämässä oikialla olevaisessa? Siin oli kuin olisi ainai tippaleipää solmullansa. Ihanuus yssi lisää....
Nenälammesta tulevaisen, juoksevaisen, purosen loppu on täsä valokuvassain.
Se solisi kuin ei mitään. Pulpatti tarinoitaan, kertoili juttujaan, ohitse kulkevaiselle Mummerolle tälle. Mietin tosin aikas harkiten että passaako moista tarinoijaa mitenkä liki mennä, kuin passaa ohitse astella... kun en mutoinkaan yleensä ole Rohkelikko jäillä kulkijainen? Enhän tuota tiedä kuin ison "katvealueen" moinen juoksijainen tarvitsee jotten sit tuonne suistoalueensa sulaan sukellakin?
Vuotkankankaan kohilla rannan ihanuuksia näitä.
Siis luulemma mie ettäs varmanahan tuokin Iki-Jäärä tuossai, jotesakkin kärsii ja kärvistelee olemasaolossaan moisine paljaineen juuristoineen muttas minkäs teet ettäs kuiteskin tällainen Maan Matonen kuin miekin, mie olen sankkevan viehättäynyt tällaisista kauneuksista: "Kauneus on katsojan silmissä."
"Norpanpesä?" - "EI, eihän täällä Norppia asusta!? Ennehän ole Saimaalla nyt....?"
"Kivi? Kivi siinä häätyy olla!" "Joo, siinä onkin kiven "pesä"."
"Jään silmä."
Mentyäin likemmä ja kuikuiltuain tuonne syövereihinsä syvyksiin etsiskellen mahdollista "Norppaa" tuota tahi kiveä suurempata sieltä, hokasin vaine jottas eihän siel mitään ollukkana! Aivan oli tyhyjäänsä täynnä moinen kolo - onkalo.
Muttas näin kun sitä tältä kulmalta sitten valokuvasin, ja katselevi, niin eiköstä vaine aivan simmulta moinen onkalo näytäkkin? Jotenka "Jään silmä" siksipä siis.
Repohäikkä - ja yhä lähenee...
Repohäikän "nivusista" kase perään, Votkankankaan laitamia myöten, kohti Kautonniemeä.
Repohäikän päässä, määränpäässäin täsä.
Paikka joka on piskuisen niemen kärjessä. Niemen jonka korkian harjanteen päältä kulkevi stallade-polkunen alusta loppuun asti.
Ja aivan kuin tehtynä on täsä, niemen tuon nokassansa, ISO kivi äärellä veden tämän "kaaheen, aakeen, laakeen" ( Nilakan ), johka voinen Matkamies Maailman istahtaa toviksi ja tuumailla Telluksen tään menoa. Siinä on kivinen tuo jok´ on viel luonnon muovaamana aivan kuin penkkinen siinä istua ja olla. Siin on istuinosanen osuvainen pepullensa Kulkijan Kummajaisen ja sitten viel paikkanen "pallillansa" johka asettaa jarpaansa lepuuttaakseen pitkän stalladen jälkehen.
Josain tuolla Jauhiala-kylänen keiteleen puolella...
... tuolla Keitele, Pielaveden Murtoniemi, jne. ...
...ja tuolla Kärpönsaari, Kuivaniemi, jne., Pielaveden puolella.
Eikä reissua, ei matkaa, ettäs taakseen kuikuilisi; viel vilkaisu takaisin seljälle mahtavalle, lähteissäin paluumatkallein tälle.
Häikän tämän...
Mikä nimi on "häikkä" paikalle jollehin? Sehän tarkoittaa Suomennettuna jotahin sekaannusta? Sekaisin mennyttä asiaa... Mitä täällä on sellaista selkkaa ( "selkka" on myöskin sekaannusta tarkoittava sananen... ) tapahtunut ettäs moisen nimen ovat tälla paikalle antaneet? Repohäikkä? Onko ketuilla ollut jotahin.... ei kun se on varmaankin joillahin ihmisillä ollunna joittenkin kettuin päälliten ( siis niiden kettuin takia - Suomennettuna tääkin taasen.... ) jotahin kinaa, selkkaa, sekaannusta, häikkää? ( On se tää Suomemme kieli aikas moista! Ja kun sit lisätään kaikki murteemme viel tähän sekaan; saadaankin aikaseksi aikaslainen selkkaus - ettenkö sanoisi solkkaus...! )
...niin tuota, siis.... Häikän tämän rannan katveeseen kevään työntämiä jäävalleja kiipeämässä pitkin rannan korkian kuvetta tätä.
Repohäikän katveesta kohti Kärpönsaarta ja Kuivaniemeä Pielaveden puolla, ylitse Nilakan vejen.
Täsäkin on yssi hiekkasanta edessä tämän lahdelman. Ja kuten muissahin näissä rannoissa niin, niin on täsäkin mahdollisuus rötkyilijän tämänmoisen, maita ja mantuja kulkevaisen, kuin myöskin kesäisin vesiä seilaavaisen ettäs talvisin jäitä pitkin kiitäväisen, asettua aloillensa, ja kärtsää vaikka evästänsä lämmä.
Puitta poltettavaksi löytyy melkein jokahiselta paikalta, roskis - siis, hei; ROSKIS! - löytyy myöskin melkein jokahiselta paikalta. Käymälöitä on mylskin isoimmilla sannoilla... Joten miksipä siis ei? Kandee - ehdottomasti!
"Sik-sak-puu."
Eläm-mätä... tätä, yhtä sik-sakkista....
Votkankankaan kohtilta vastarannalle; on maitamataava pilvinen jo haihtumasa poies maisemista noista.
Kautonniemen ja Karsikkoniemen välinen pitkä santa.
Tälläkin sannalla oli yssi kaunis puoliksi kelottunut mänty muttas siitä tuli niin keheno valokuvanen ettäs en kehtaa sitä Teille Armaat Lukijain edes näyttää... Ei vaine aina onnaa, ei.
"Pirunpeltoa" a´ la Karsikkoniemi.
Karsikkoniemellä ja menossa kohti Rauniosalmea...
"Elämän tikapuut."
...se vaine ettäs jonkusen elämä on näköjään jo eletty....
Tästä lähdettiin, tähän tultiin; sannalla tällä jällevän. Nyt vaine jo hivenen selkiämmällä säällä ja tilalla. On sää seljennyt, on polla järkeistynyt?
Vaik kuin olikin tarkoituksein miun, ja mukahain otimma, evästellä sannalla näillä jollahin, niin enpäs sitä tehnytkään vaan stallade vaine Hepo Hopiain tykö ja korkkasin siellä sit seisten yhden mukillisen kera eväsleipäsein sekä...
...kotiain surautettuain sitten toisen kupillisen tuumaillen jottas on se vaine "vanhassa vara parempi" kun taasen tästä vanhasta termasista kupin kuumaa nautiskelin.
Meinahan notta se ettäs kun miulla nytten näitä tällaisia kaksin tsipalein tosiaankin on, on uudempi ja vanhempi painos, niin on se vaine täsä vanhemmaisessa paree säilymmään lämmä!
Voih, ettäs oli täänkin reissusen jälkehen, sen noin kuuden tunteroisen jälkehen, aivan TARPEEKSI kuumaa kaffeeta hörppiä kussa kotiini asetuin ja hivenen siin samalla huokaisin, ennen kuin aloin sitten taasen hyörimään alla kattoin tään Mahtavaisen.
Nytten, juurikin täsä-nyt-ja-näin, kunne tätä täsä koneheni äärellä nakuttelen mustaa valkoiselle, hyörii ja pyörii ynpärillä Kulmakunnan tään "sen viimoisen päälle" puhkuva ja puhaltavainen Puhuri. Se piiskaa nurkkia kulmikkaita, kopasee kuvetta yhtä sun toista et tokko irti jostahin, jotahin, saisi? Se taivuttaa, muttei taita ( ? ), nuita olemattoman piskuisia puuntaimia mitä täällä on; mettää ei niemen rinteillä tahi harjanteella tällä, ole...
Kulmaukset kolisevat, ulokkeet ulisevat. Putkistot puuskuttavat, vaivaiset varvikot valittavat. Itkeä koittavi taivas tuo Taivahankannen muttas minkäs teet kun ei näköjään ole mistä tiristää täl haavaa tippaa tahi kahtakaan...
Jotenka: mikäs se Mummeron täänkään kaataisi jos ei puhkuva ja puhaltavainen Puhurikaan mitään aikaseksi saa?
Mietin nimittäin ettäs sekin ettäs olot ja tilat ovat mitä ovat täl hetkellä taasen, niin se ettäs reissuin tuon eilennä kuiteskin tein niin pää ja omaahan se on aikas moista, eiks vaine?
Sen mitä Maailma Katala maita mataa ja Matkamiestä Maan Matosten maihan pistelee niin antaahan se kuiteskin sitten ain jotahin takaisinkin. Sen mitä aina välleen tuntuu että nyt muuten menhään... nyt kolisee... kaikki on sen vimpan päälle sieltä viimeisestä persii...stä, niin sitten kun sitä tuolla josain pääsee ( ja lähtee ) käymään niin se vaine kummasti mieltä tasoittavi. Sitä saa niin kuin jotahin "perspektiiviä" tähän valellukseen päällä tään Telluksen. Eiks vaine?
Niinpä, sen mitä miullahin oli eilennä aamusella mieltä pahoittavaa mielein päällä, niin niin nekin vaine "oikesivat" tuolla stalladessain maita ja mantuja noita. Kyl kannatti ( kandee ) lähtiä!
perjantai, 17. huhtikuu 2020
Kommentit