Do-niin, nyt ollahan sit jo kotosalla Humisevallaharjulla kun täsä täsä istun ja skriivaan.
Sen kohta jo viitisen tunteroista mennyt on Aika Raudan aikaa näyttäväistä, kunne tassuin pistin katon alle Majani Mahtavaisen.
Tämä aika meni kaps´säkkien purkamisessa, kukkain miun läpikäymisessä, pyykin pesussa reissuin tiimoilta ja palastaissa tietystikin. Eli kaikkeen tuohon tuollaiseen arkiseen jutskaan joka on sit valstassa kunne joltahin reissulta kotiaan palajaa. Postit tosin viel istua nakottavat tosa pöytäin kulmalla - niihin en ole viel nykässytkään; kukkain kastelijat ne ovat siihen ain tykönäin käydessään nostelleet...
    Joo - muttas, siis....

   Aamuin tämä alkoi KAIKEN matkassain ollehen ja matkallain tällä hankkimain "roinan" kasaan haalimisessa ja niitä sit Hepo Hopiain kyytihin laitellessa.
Piti olikein miettiä kun sanoin että kaiken sen mitä olen "hankkinut"; mitä ne ovat?
Se yssi kesäinen hattu Aurinko Armasta vastaan - jota en sitten käyttänytkään kuten epäilinkin. Joutavi siksipä sitten sukumme mökille ns. varahatuksi. Tiedä vaikka joku siellä käyvistä pirpanoista sitä siellä pitelis, tiedä vaikka?
Mitäs muuta? No, muutama kiven murikka Keskiniemen- ja kymmen kunta lintuin sulkia Marjaniemen sannalta. Jep.
Sitten? Niin, sitten oikeestaan ainut hankinta: tulijainen Ystävällein rakkahalle sieltä panimosta.
Siin kaik. Onpas kauhiasti! Huh, kuin JAKSOINKAAN raahata moiset tulijaiset, kylkijäiset, mukanani? "Heh, Heh...."
    Vakavasti ottaissa - hei, hetkinen! Eihän tuossa ollut kaikki!!!?
Suurimmat meinasi unhoittua! A-PU-VA! Kukkaset moninaiset! Hyvänen aika sentäs: kesäiset kukkaset ulos laitella - kolme tsipaletta ja siten ruukkukukkasia sisälle muihin tsiljoonien lisäksi - neljä tsipaletta! Eihän näitä nyt sovi unhoittaa, vahi mitä?
Ja hyvä että hankinkin uusia sillä noin äkkisilmäisesti kierettyäin kukkain miun ulkoa ja sisältä niin, Purolla voidaan hyvin - chek. Alla Omppu-Pomppu-puun - chek, sielläkin ihan hyvin. Jes! 
Paitsi ettäs itse Alla Omppu-Pomppu-puun on tainut ottaa nokkaansa kun mie sitä sen verta kovasti koulin tuossa kevähällä? Näyttäisi ettei se Raukka-Parka kuki tänä kesänä olleskan... hyvä kun jonkusen piskuisen oksan tyngän "vääntää" ilmoille iloksein. Siin kaikki. No, muttas - jospa sitten ENSI kesänä?
Tsiljoonat siaäkukkain? No, niistä oikeestaan sen kummemmin puhumati mitään.... Ne ON KASTELTU! On ne... Sen verta tarkoin kastellut ovat että nyt pitää jättää vähälle aikaa "huomiota" aikas moni niistä. Osa oikeestaan tekis mielein miun nostella poies savairuukustaan, vääntää juuriltansa kuiviksi oikein käsin vääntäin ja sitten kassoa mitenkä käy muttas eihän niin voi tehdä, eihän? Jotenka kassotaan nyt vaine, kassotaan....
Onhan se hyvä kuiteskin ettäs kävivät kastelemassa, on. Eivät kuitenkaan ihan kuolleet.... Toivon vain ettäs viel henkiiin pahimmat tapaukset herkeisivät....

   Joo, niin, se aaamuin miun.....
   Lähtö Aika Raudan aikaan 6.45 ajoon. Ajatuksella ettäs ajan kera, ja kamerain kera.

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%281%29.j

   Potinlahti ja kaunis aamu, katse Väntelänkaria kohti.
   "Lähdetäänkö?"

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%282%29.j

   "Toinen tykkää äitistä/tummasta ja toinen tyttärestä/vaaleasta....";

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%283%29.j


2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%284%29.j

   "Mielen rauha."
   Ihan niin kuin jokin haluais sanoa. "Kaik hyvin."

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%285%29.j

   "Metästin" taasen yhden tsipaleen nelijalkaisia; hirven.
Sama "kohtalo" kuin eilenkin; meni nokkain edestä aj miulla väärä objekti kamerassain! Milloinhan opin jotahin...?
No, tuolta se nyt kuiteskin tsiikailee miuta - ja mie sitä.

   Lauttaa noin vartin vuottaissa Lautaarannassa mietin ettäs mitä sitä nytten?
   Odotan näkevänikevään/kesän edistyneen tämän viikon aikana kotipuolessa, tai yleensäkin mantereella.
Odotan kesää ja sitä lämmintä mitä Ilman Tieteiljät ovat nyt lupailleet.
Odotan ( toivon )Kultain näkemistä...


2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%286%29.j

   "Hyvästi." ( Saato-airue perässä...? )
    "Ajattelen - siis, olen olemasa." Olenhan?
   Olemme KAIKKI, päällä tämän maan, tään telluksemme, tasavertaisia - olemmehan?
Kuitenkin meitä lajitellaan kuin lampaita: eri "lohkoihin", eri "kasteihin", eri arvoisiksi sillä....
On nämä etuajo-oikeutetut ja sitten me muut matkustajat!
   Jymmärrän, ihan TOTTA - jymmärrän, miksi on näin ihan käytännön, yms. kannalta olemasa, muttas...
   Ihan kuin "tikulla silmään pistettäisiin", ihan kuin "lajiteltaisiin jyvät akanoista", elikkäs osoitetaan kuka on meistä matkustavaisista tärkiä ja kuka vähemmän tärkiä.
Osoitetaan sormella ( vasiten kun esim. nytten sattui olemaan etuajo-oikeutettuja suurin osa ja meitä muita vaine kaksi tsipaletta ) ettäs katsokaas nyt - noi on NOITA ihmisiä! Kuin sanoen:" Ettäs kehtattekin tulla tänne.", tahi; "Kuinka julkenette käyttää tätä meidän lauttaa."
   Tiedän ettei se oli oikeesti näin muttas ei vaine voi olla ajatuksiaan "liikuttelemati", ei....
Tahdon sanoa aatoksillain näillä etttei ole kiva olla erottumassa siellä Luotolaisten tahi muidenkin etuajo-oikeutettujen joukossa sillä että "lajitellaan"/pitää itse itsensä "lajitella" tois-arvoisiksi lautalle tuolle pääsevistä ihmisistä ja menopeleistä. Ei ole kiva erottua "muu paikkakuntalaiseksi", ei ole kiva erottua "manterelaiseksi", ei.
   Muttas silti: onhan se hyvä että töissä käyvät ehtivät ajoissa töihin ja töiltään poies, kun pääsevät varmasti lautan kyytiin näin toimien. Ja sitten myöskin kaikki toi ammattiliikenne ja hälyytysajoneuvoliikennekin, hyvä jutska toillaan.
Eihän siitä mitään tulisi jos turistit, me muu-paikkakuntalaiset, tultais ja täytettäis lautat lautta lautan jälkehen ja oma väki joutuisi sit vuottamaan vuottamisen jälkehen, ei!

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%287%29.j

   "Jarrari jäljet."
   Noi pilven tuon valkian kuviot, ovat kuin joku olisi käynyt jarruttelemassa "rannun mallia" Taivahankannella.

2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%288%29.j

   "Kotipuu" oli nytten sitten taasen aivan tyhyjä... Minne ovat kaik mennehet, oi, minne?

   Hyppy mantereelle, tankkaus ( sori Luotolaiset; en tankannut teiltä.... ), palasta ja iellehen menoksi.
Ajatuksella ettäs ajan yhtä kyytiä kotia asti. Ei kaffeetaukoa, ei pisutaukoa. Ei mitään. Ajoa vaine. "Äkkiäkös tuota..."
   Ajatuksella:" Jeeru ettäs mie rakastan ajamista, ratin takan olemista!" "Ilmankos mie unelmoin aikoinain rekkakuskina olemisesta....?"
Ja samalla iskee karu todellisuus päin pläsiä: "Paraskin hehkuttaja ja puhuja!", "Tiedät varsin hyvin että olet rattiin nukkuja!" Elikkäs paluu on aina hyvän olon tunteen jälkehen, karun todellinen. Ei pääse misään vaiheessa liikoja issestään luulemaan ja hekumoimaan onnessansa, ei. Pöh!
( Onni kuitenkin ettäs tiedostan tään jo itsestäin ja osaan kartella/ennakoida näitä väsytiloja ajaessa! )

   Kuuntelen Mölytoosaa ajellessain ja matkalla sitten tuli eräältä asemalta Suvi virsi.
Mielehein pälkähti ettäs eikää! "Se on taasen sitten kevät ja oppilaiden päätöspäivä." "Alkaa kesäloma!"
"Mihkäs menhään lomalle....?"
   Mieli palaa aikoihin entisiin ja siihen kun muoskain miun alakoulua kävivät. heidän kevätjuhlat, ksälomien alkamiset...
Ja se pakollinen näksi sieltä lähikaupalta aina porukalla sit käyden ostamassa!
Kuuma, lämmin, päivä ( mitenkä se aina osaakin olla lämmin päivä, tää kevätjuhla-päivä? ) ja näksien syönti kotimatkalla jonka taitoimme jalkasin kun sen verta liki asuttiin. "Tien täydeltä" niin omia kuin toistenkin mukeloita matkalla kotiin, matkalla vapauteen....!


2020.5.29.%20Luodolta%20pois%20%289%29.j

   Pyhännän kohilla piti miun "periksi antaa" ja laskea maihin, maastoutua, jne.. Elikkäs käydä happee haukkaa jotta jaksan ajaa loppu matkain miun ihan "järissäin".
Käppailin ja valokuvasin viimoisen kerran tälle reissullein: ollahan sen verta liki kotia jo ettäs enää ei tee mielein miun jäädä "tsuumailemaan" kun "kaiken olen jo niin monta kertaa valokuvanut"....
   Huomasin kuinka mielein miun alkoi pikku hiljaa laskemaan alaspäin: "Ei kuitenkaan...", "Ei se.... ei hän....", "Eikä yleensäkään mikään....".
"Kotona vuottavat työt: kukkaset nuo tsiljoonat, matkain pyykit, jne.. Eväätkin pitis ajatella ja laitella...."

"Kiedo hellästi riekaleesi minun hajoamistilani ympärille,
pitele minua varovasti ihmisen poika.",

kuten Eeva Kilpi sanoisi tällaisessa tilassa ollessaan
- tai näin mie ainakin itse koen/koin sen tuolleoin, nuilla hetkillä. Olo oli herkkä, odottava, muttas samalla hellyytä kaipaavan synkkyyttä ja pettymystä vuottava...


   Lopputulema:
   En ole pahoillani reissustain tästä. En vaik Matti Kukkarossain itsestään ilmoitteleekin...
   Elämäin reppu on taasen uusia kokemuksia rikkaampi. Siellä ovat nyt mukana muutamat ihan uudet paikat, nähtävyydet, tuokiot, hetket, valokuvat ( toimin valokuvamuistilla ), ja ihmisetkin ihanuudet! Ennen kaikkea ne ihanimmat ihmiset!
Olen saanut kokea onnistumisen hetkiä MONIA valokuvauksen saralla reissuin tämän aikana - olen saanut tavat monta uutta, ihanaa, ihmistä valokuvatessain heitä . Ja KUULLA monta tarinaa ihmisten nuiden takana; ei, viellä ei ole Elämänreppuin niistä tarpeeksi täysi! Viel mahtuis reissuja monia sinne mukaan....
    Jotenka - seuraavaa reissua vuottamaan jääden ( yhdenhän mie nyt tällä reissullain tosiaankin varailin jo... ) "julistan tämän reissuin, reissuin Luodolla aavan ulapan, nytten sitten loppuneeksi ja loppuun käsitelleeksi." "Piste."