...noin viikkonen elämääni tätä-mätä.
Ja sehän, täähän, on vaine elämää - ei sen kummempaa. Muttas onpahan nyt vainen pätäkä yhden Mummelin kokemuksista päällä tään Telluksemme jossa staallaamme ieleh-järilöih, näiden askellusten sen kummemmin vaikuttamati itse koko mokoman Telluksen olemiseen, pyörimiseen ja paikkaan koko maailmankaikkeudessamme....
( Lainausmerkein merkitsen ajatukset jotka olen kyseiseen päivään skriivannut sen päivän tuntemuksina, ajatuksina. )
"Yhdeksän vuotta sitten; viimeinen kuva ennen...
Aika mataa menojaan. Tulee vuosia uusia - taakse aikanaan jäävät.
Yhä iellehen jokahinen vuosikaspäivä, aika juuri ennen sitä - sattuu.
Muistot palaa, ikävä kaihertaa; mitä jos, entä jos....?
Näköjään aina viikkonen ennen tuota päivää alkaa "laskeutuminen" kohti päivää tuota ollutta ja sattunutta..."
Sittempä tuossa vaiheessa pohdiskelin et:
"Aamukaffilla.
Päivä pitis aloittaa.
Ilmastointikone puhdistaa ja suodattimet vaihtaa. Mattoja vois puistella ja ulkoistaa. Kattolamppujen puhdistamisen aloittaa. Eikää nuo kaappien ylisetkään ihan puhtoisimmat ole...
Vapaapäivän ongelmia?"
.... muttas toisinpa teimmä.
Mietin nimittäin, ettäs kun se tuo Ukko-Ylimmäinen Ilma ja Tieteilijöiden mukaan piti silloin sitä-haavaa viimeistä lämmä päivää, ja seuraavat ovat kuuleman vasta sit ensi kesänä, niin hulluhan mie olen jos en käytä tätä päivää akkujeni lataamiseen: ota ja lähde Maailmalle Avaralle!?
Näimpä sit yllärinä-pyllärinä kappasin kasaan KAMERAIN, piskuisen evähiä ja itsein sekä suorin matkaan:
Venhoin ( jonka siis myin poies jo vuosia sitten ) lammella josa lasna ollessamme kalastelimme, piisamia pyydystettiin, jne.
Täsä KOKO tuon lammen kantama mitä sitä on; "pisku, piskuinen, muttas siellä se vain on".
Hiven ns. maisemakuvia Taivaanrannan maalaamisen jälkeen:
Ja täsä sit se sen aikainen venhomme; iellehen "tallessa" siis.
"Tuolet mie tulin, nuita rannan tuon heinikkoisen ihmisten sekä eläinten käyttämiä polkuja pitkin ( huomaten mm. sen et karpalot ovat vasta saamassa hiven punaa poskillensa - menee viel isompikin tovi kunne kypsät ovat! )....
.... muttas toiseempa suuntaan läksin!"
Stallade mettiä pitkin, käyskentlin, katselin.... Löytäin mm. tällaisen ihanuuden:
"Kummituspuu."
Sukumme mökillä:
Nyt ( kerrankin ) ei notski-eväitä, ei notskiin tulen piirtoa, vaan vaine ruokaa eilistä mikrossa täräyttäin lämmä sekä Sämpylä-Pämpylää, eräänä aamuna tehden pika-pikaa ilman taikinajuurta ( kananmunilla ja leivinjauheella.... ), kera termarillisen kaffeen. Jam, siltikin.
Ja mikäs oli ollessa, nautiskellessa kupposesta kuumaa kun Aurinko Armas niin helli ja lelli.
Eikää tuota "seurassakaan" mitään pahaa ollut:
"Hepo."
Oleilin, vetkuttelin, pistin pitkäksenikin - ihan nakuna! Olipas kiva loikoilla ja oikoilla varttani tätä lyhykäistä. Tuntea kuin välleen perhoset, välleen heinäsirkkaset ja mu-yrkytkin, astelivat varrellein tälle ja piskuisilla tassuillansa siin steppasivat!
Tuuli vieno henkäili ( välillä tosin ihan kunnolla puhkuin ja puhaltain kun puhurit kävivät! ) eikä KETÄÄN MUUTA ihmistä mailla, ei halmeilla! Vain ja yssin mie ylhäisessä ykseydessäin!
Kuuntelin kuin jotkut.... sanoisin et.... sorsalinnut ääntelivät. Talitijaiset viel kesäistä virttänsä visersivät, Joukkahaiset läheisellä kosteikolla toitottivat torviansa ja Korpit ilmoittelivat itsestänsä sekä olemasaolostansa kraakkumisillaan. Katselin kuin Kurjet Taivahankannella lensivät laskeutumistaan viljaville pelloillemme enteillen...
Mikäs siin ja siellä, on/oli ihmis´ lapsen ollessansa. Nauttia; kuunella ja katsella vaine.
Vaikkas näitä näin. Silmin ja kamerain linssin lävitsekkin:
"Kultapallo." - ja siis ihan oikeestikin nimeltänsä perenana; Kultapallo.
Kärhö yksin ja kera kimalaisen;
Tämä kimalainen ja kolme alla olevaista: "Luonaalla.";
Haa! Meitin Tammi kasvattelee vuosi vuodeltansa isompia ja isompia terhoja!;
Kotimatkalla:
"Ylläri-mustikassa!
Kävin nimittäin valokuvaamassa tuossa yhdellä niemellä ja niemelle tuonne mennessä äkkäsin todella mustikkaisen metsäkaistaleen isoine mustikkoineen.
Ei ämpäriä, ei astiaa, ei mitään pussia, tms. mihkä kerätä! Mikä neuvoksi?
Surautimma pika-pikaa seutukunnilla nuilla asuvaisen Sukumme Mummon tykö ja sieltä astiaa mukaan sain kera toisen mummon. Näinpä meitä sit "kaksi mummoa meni mustikkaan".
Näin kun ylläri-pyllärinä mummoa menin hakemaa matkaani miun, oli mummo siinä juuri tuolloin pottuja itselleen keittämässä.
Potut nuo juuri kiehahtivat ekaa kertaa.
Mummo tää siinä ihmettelemään et kuis hää nyt tästä? "Mites potut?" "Syödäkkin kun pitäs saada päiväänsä...?"
Kerroin et kaadas vedet poies, laita kansi tiukasti kiini kattilaan ja tultuasi siulla on sit siinä syömä-pehmiät potut valmiina!
Näin mummo teki.
Ja ka - tultuamme takaisin noin puolentoista tunnin kuluttua, potut olivat todellakin valmiina.
Siinä loineh lausumahan me et onpas siinä kätevä emäntä: yhtä aikaa keittää potut valmiiksi ja poimii mustikat! "Teeppäs itse perästä?" "
Liki kotona:
( Sanoisinko et vaik kuin sanon täsäkin nyt et "koti", niin eihän tää mikään koti ole.
Asuintalo, huoneisto vaine, josa majaani pidän.
Tästä puuttuu paljon... Tää vain "välttämätön paha on".... )
Kultaa lainehtivaa liki yhden saran verta.
Sittempä kussa reissuin tuo oli heitetty, oli paluu arkeen.
Pikku hiljaa viikkon tään alussa alottamain siivouksen iellehen vedin. Päivänen kerralnsa, perusteellisemmin putsi-putsittain. Matot ulkona: yhtenä päivänä yhdet, toisena toiset - sadekuurojen ja Töitteni lomassa. Yhtenä päivänä imuroiden, toisena lattiat vosekkien. Sitten useampana päivänä pölyjäpyyhkien kun eivät vaine kädet kestä. Vasiten tuo leikattu käsin joka tosiaan on jo palanut entiselle mallilleen ennen leikkausta; ei enää kaikkea kestä kun siihen sattuu....
Ja tähän arkeeni kuuluvat yhä iellehen 24/7-muksuin jutskat:
"Se tapahtui muistini mukaan elokuun alussa eläkkeiden korotus nousseiden hintojen takia. Jep, jep....
Noussut ei puolinainen eläke yhtään - omani siis.
Seurasin tyttären eläkettä: selvä nousukiidäntä "alkanut"
- eläke noussut 23,95e
- takuueläke 6,20e ja
- hoitotukikin 11,86e!
( Tämän kuvan kaappasin netistä. )
Mihkähän muksuin meinaa moiset suuruudet käyttää ??"....
...kuin myöskin omanikin:
"Sauna vosekittu, suihku puhdistettu.
Petivaatteet ulkoistettuna, petari jo kuivumassa ja liinavaatteet pyörivät para'hultaisesti -koneessa.
Vessa vihjaa vosekintaansa...
Akkunoilta poistin verhot; vuottavat pesuvuoroaan kera vuoronumerolappusensa...
Uudet ( vanhat ) uutimet vuottavat ripustajaansa...
Ja ettei elämä tylsää olisi tään kaiken keskellä:
Huomasin viimekertaisen mukeloihin vierailun jälkeen lattioitteni "lainehilta" karkkipapereita roskiin laitettavia.
Tänään sitten verhoja kyökin akkunoilta ripsuessain - tsädäm!
Verhoin tuon yhden sisuksiin kätkettynä tää tälläinen pikkuhoususuojan liimapinnan suojapapru!
Osaa elämä yllättää!
Elämän sokeria makiaa kera jälkipolvein."
Vuosikaspäivänä:
"Niinpä - kriittiset hetket täsä lähitunteina, yhdeksän vuotta sitten...
Muistoissa edelleen - minnekkäs se, ja hän, mielestä häviäis...
Etsiskelin kuvaa puolisostain ja totesimma et läpejään ovat kuvat nuo aikoinaan otetut joko näin et hän tekee jotahin tahi sitten hän istuu josain lastenlasten tahi jonkun tutun kera - juttelemassa.
Poikkeuksena vain 50-vuotis päivänsä kunniaksi vartavasten otetut ns. kiitoskuvat joissa hän istuu "mallina", sen päivän sankarina.
Haikea haiku ( ei enää itkua - eihän? ) sinne jonnahin Tuonilmaisiin."
Sitten tuli ja oli se vihoin viimeinen työpäivä( ilta ) ohi täll haavaa,
ja mie otin sekä vedän "kännit":
kaupan mehua mukillinen naamaa kohti.( kaupan mehua juon hyvin, hyvin, harvoin )
Mietin vaine et mikä onkaan sit se seuraavan aamun karsia krapula ja mahtava morkkis....?
Ei, ei sitä morkkista juomisesta tullut ( vaan ihan muusta josta en täsä nyt sen kummemin ryhdy pakisemahan.... ) vaan tulipahan vastahan päiväys-pläsäys vuosien takaa kun Työni EKA vuosikas, tai no, eka työkausi, oli takana:
"Tänään ei hommissa halkaistu atomia mutta...
- käsiteltiin uskontoja ja henkien maailmoja,
- juteltiin kuolemasta ja elämästä,
- palveltiin asiakkaita,
- tehtiin suolasia kasvis- ja kinkkupiiraita,
- koristeltiin mansikka- ja suklaamuffineita ja
porkkanapiirakanpalasia,
- tehtiin avokadopastaa - ja syötiin,
- täyteltiin mansikkajuusto- ja suklaamoussekakkuja
- keiteltiin kaffeeta ja teetä,
- hoidettiin hyvin "supistuksia" ( pohdittiin lähdetäänkö sairaalaan vahi
hoituuko onkkelma kauhalla.... )
- "pantiin" mustikoita pakkaseen,
- tehtiin salaattia,
- kelpuutettiin ittemma TODELLA hyvin Gordon Ramseyn keittiöön,
- todettiin että olemma kekselijäitä soveltajia,
... olemme jää/kylmäkaappiin mahduttamisen mestareita,
... olemme upeita naisia,
... olemme 3m2 tilassa upeasti toisiamme väisteleviä,
toistemme kera toimeen tulevia,
hyvin ja taitavasti taituroivia työtelijäitä tekijöitä.
Muutamilla sanoilla sanoen:
Paranneltiin maailmaa, tehtiin TODELLA hienoja ja HYVIÄ leivonnaisia sekä leipomuksia!
( Huomenna viel vähän jatketaan kera sämpylöiden, korvatillikoiden, kakkujen koristelujen ja vihon viimeisten "hiplausten" kera... )
Tervetuloa huomenna maistelemaan ja nauttimaan!
Näin hommassani tässä kesä on sitten vierähtänyt jo syssyn korvalle. Viimeisiä viedään - huomenna on vihon viimeinen päivä.
Enpäs tuota osannut aavistaa, arvata tahi tietää silloin aikoinaan keskellä kauneinta kesää, että pääsin näin IHANAAN paikkaan, näin IHANIEN immeisten keskelle ja näin IHANAAN hommaan!
Jeeru, jos miuta nyt kysyttäs ( tällä tietämykselläin ) samaan pestiin, niin enpä tuota empisi yhtään - on se sen verta ihanainen kokoonpano kaikkinensa!
Ikävä tulee TEITÄ kaikkia! Kiitos teille kaikesta mitä olette miulle antaneet tämän sateisen, tuulisen, lämpimän, aurinkoisen, kesän aikana! Kiitos ihanista iloista, kiitos kannustavista kehuista, kiitos lempeistä lohdutuksista, kiitos - kaikesta! Olette AARTEITA!"
Ja tähän mie sit "vastasin" jälkeen tään koko kesäisen kauden jälkehen kun tosiaan se on plakkarissa nyt:
"Muisto seitsemän vuoden takaa kun eka kesä oli menkein täytehen taputeltu.
Voi jeeru tuota touhujen määrää, ja voi jeeru sitä vielä nytkin.
Sanoin uusituin:
Enpähän tuota olisi osanut silloin tietää mihkä "joudun", mihkä pääsen.
Ja mitä kaikkea ihanaa ( ja osaksi pahaakin; elimistöni kremppaaminen ) tämä Työ on miulle tullessansa tuonut.
Miten monta ihanaa ihmistä ( Pomo nyt ekana! Siinä kärkipäässä. ), tuttavuutta, yms. saanut olemma elämääni mukaan.
Mitä kaikkea sitä onkaan näin ammattiopintoja käymättömänä ihmisenä oppinut ja saanut tehdä, leipoa! Menkoinen Gordon Ramsay sitä on saanut olla....";
Ja kaiken tään keskellä, kaiken tään touhuamisen, Työn ( nyt siis mennehen jo ), Humisevallaharjulla touhuamisen, yms. sellaisen keskellä, yritän mie valaa uskoa itseeni, pysytellä jotasakin positiivarisena ja löytää sen "valon joka paistaisi risukasaankin":
"Kriittinen ihminen:
- eletty ikä ja elämä näkyy,
- ihania harmaita tulee lisää,
- "hetulat" tulossa, mut onpa ihanat hymykuoppaset silti poskillain,
- iso klyyvari joka siististi siististi istuu paikallaan,
- tummahkot silmäripsetkin näkyvät; taitaa pituutta niissä kuitenkin sen verta olla,
- ihan siedettävät "pehkot" kulmakarvoina,
- ei liikaa ryppyjä otsalla...
- ... naururyppyjä lot of simmukulmissa; joku on tainut elämässään nauraa jonkusta verta!
- kaunis, pieni, leuka,
- simmut nuo harmaat ovat ylen äijy suoraan katsovat, rehelliset, ymmärtäväiset.
Ettenkö sanois et kaunis olen, vaik' itse näin sanonkin.
Hyvä mie!"
Kommentit