Olen nyt sitten taasen virallisesti "leski" - tilapäisesti tosin vaine, mik´ onni "onnettomuudessa" on sillä en tahtoisikaan "taasen" jonkun perähän "itkeä", ikävöidä. En enää, en jaksaisi. Yssi riittä omani elämän osalta, yssi kaivattava sillä tapaa. Siksipä siis en millään halua perääsi ikävöidä, puhumatikaan itkeä, en.
   Tänään Töihin mennessäin olo oli sellainen jotta jotahin ei ole kohillaan, jokin ei vaine ole "loksahtanut" uomeniinsa - mitä, sitä en osanut kategioira, en. Tiesin vaine ettäs aivan malttamattomana vuotin Aika Raudan tikitystä etiä päin jotta voisin laittaa siulle viestini. Vuotin aikaa että Töiltäin on sellainen rakonen et voin edes minuutin vetää henkkeä ja assettua sen ajan aloillein sekä kirjata kirjeeni nuiden sfäärien lävitse "tuulen lailla" tykösi tulemaan.
   Aika mateli, aika tuo käveleväinen kulki iellehen, ja löytyihän sieltä minuuttien välistä vihoin viimein piskuinen rakonen ettäs pysähtyä voinen. Asetuin aloillein, nakuttelin näppärin sormineni ja laitoin viestini tuon tärkiän kulkemaan. Onnessain olin kun onneni sain siulle toitotella, kun toiveeni ehyenä palaamisestasi sain siulle kertoa.
   Reagoit viestiini tähän; henkkissä olet. Hyvä.
   Päivä pääskytysten kulki, kera TOOOOOSI hienon ilman tään olon ja tilaisen. Ei siis voine uskoa ettäs täl hetkellä on tällainen, näinkin hieno olo ja tila täl sfäärillä! Tää on ihan jotahin muuta kuine mitä on täällä ollunna täsä vähän aikaa vallitsevana säänä ja tilana?!
Tätä kauneuden ihanuutta mie Töilläin akkunasta ulos kuikin pitkin päivää taittuvaista ja voinen vaine siellä sisällä paikan tuon ajatella, kuvitella, kuis se olikaan siellä akkunan ulkopuolla ihanaa... Ja ennen kaikkea jotta mitä se on siellä josain kaukaisuudessa siulla! Mikä mahtava keli - vau! Olen ihan katee siulle kun siulla nyt onkin näin kauniit ja ihku-ihanaiset kelit siellä josain toteuttaa itteäsi! Oih ja voih!
    Itseni kohille ajattelin ( ja ajattelen ielleen ) ettäs vuotas vaine: "Viel mie täältä tulen ja näytän....", isselleni! "Vuotahhan vaine Mummero, vielä tulee aika ja siekin pääset!"
Voih mitenkä mie vuotankaan jo Töittein loppumista ja sitä että pääsen kulkemaan - pääsenhän? Vuotan sitä että olisi HYVÄT kelit ja olisi muutahin kuin Matti Kukkarossain. Vuotan että saisin nauttia keleistä, Aurinko Armahan kilosta, ja kaiken maailman ( tämän Telluksen ) SYÖTÄVISTÄ maisemista, silmin näkeväisin sisuksiini, mieleeni hotkittavista!
   Muttas sitä vuottaissa Kultasein, sitä vuottaissa ja siuta siellä josain ikävöiden...

68871702_484222698803038_354288740972730

...otimma mie ja Töittein jälkehen karautin Hepo Hopiallain Lammellein; edes jonnehin näin pikaisesti, pikkaiseksi toviksi, luontoon ja "lähelle sinua". Edes jotenkin lähelle kun en muutoin pääse.
Sillä I-KÄ-VÄ on suunnaton vaik kuin sanoinkin etten tahtoisi ikävöidä.

69489968_939119266435530_173785321661320

   Istuin, nakotin. Kuvasin, ajattelin. Tyhjensin aivojani ja - ikävöin.
   Nyt näin ehtoon korvalla tekisi mieleni miun laittaa viesti siulle uus... vaine: "Hyvää yötä - Kulta."