...mäkeä alas kuin konsa Linnanmäen vuoristoradalla: nopiaan, vauhdilla ja todella peloissaan.

   Tiedän, niin sanotusti takalistoissain on tuntemus miulla että eräs ystäväni on hädässä. Tässä menneen viikonlopun aikana alkoivat nämä mu-tu-tuntemukset ja tuntuvat voimistuvan yhä. Nämä ovat vaine tälläsia tuntemuksia joita silloin tällöin tulee ja sit joskus ne poistuvat - ajallansa. Mutta nyt olen kuin hullu joka ettii pyöriässä huoneessa sen huonehen nurkkia, löytämäti niitä.  En löydä miekään, en löydä vaik kuin etin niitä nurkkia. En löydä vastausta visaiseen aivokoppaani.

Tartunko härkää sarvistansa (sil miespuolisesta on kyse joten härkä kuvaa häntä kyl hirmu hyvin tässä tilanteessa) ja astelen suoraan päin "ongelman ytimeen" - kuten miul on yleensä tapana tehhä? Vai vaikenenko kuin Kiinanmuuri: läpi vuosisatojen pien tämän suuni soikialla, suipistan sen vain mutruun; vetäisin kiinni ja huomaisiin et se ol sit sen viimonen veto: veto-härpäke jäi käteeni.

Jos muuten totta puhun niin voi kyl käydä niinkin että jos mie tämän Sanaisen Sepponi aukaisen niin sitten siinä kyl voi käydä niin et se nuppi jää vetävän käteen! Eli mitä teen? Vaikenenko iäksi vai otan riskin ja sohasen tikulla muurahaispesää?

Sillä ikävä on tuntea että toisella on hätä. Sillä ikävä on tietää että voisin tarjota ystävälleni tälle korvaani - tai kahtakin - lainaan. Noin niin kuin kuuntelupuolelle. Mut pahoin pelkään että se saattaa sit ollakkii tään ystävyytemme loppu jos näin teen. Jos siis meen ja kysäsen hältä suoraan et tarviitko kuulijaa?

Tiedän voivani... tai siis tiedän että osaan kuunnella - ihan hyvin. Tiedän siis että voisin auttaa häntä näin, kohti murheettomampaa tulevaisuutta päin. Mutta, mutta... nyt onkin sit elämäni eka kerta kun tältä flikalta kantti loppuu. Todella. Ensimmäinen kerta kun tarviisiin kuuluisan rohkaisuryypyn jotta uskaltaisin jotain tehhä. Jotta uskaltaisin tarjota ystävälleni korviani, olkapäätäni, tukeani. Typerä ja mahdoton tilanne.

   Eli mitä tästä opin mie vaine? Kulkia maanpäällinen, ystäväin... Älä mene ja sohase sitä pesää vihaisten muurahaisten - jos et halua tätä ystävyyttänne menettää! Älä tarjoa korvaasi hälle, unohda tarjottava olkapääsi ystävälle tälle. Ole kuin et tietäiskään murheistaan hänen. Odota. Kyllä hän kysyy jos tarvitsee ystävyyttänne. Ystävänsä tukea. Odota, elä tuuppaannu. Odota, ja viel kerran odota. Kyllä se siitä.

   No, niinhän tuo vaine onkii. Se vain et nyt tarvii sit meikä likka todella voimiansa tähän "ongelmaansa", tähän oloonsa ja tilaansa. Tunto, mu-tu on että hätä on. Tunne seuraa joka paikkaan - mut anna olla, älä tee mitään. Kärsi ja tunne. Kanna ystäväsi murhetta mutta älä puutu siihen. Muista olla kajoamati ystäväsi oloon ja tilaan - anna olla. Ole kerrankin kauempana jonkin ystäväsi hädästä. Älä auta. Kunnioita ystävääsi - ole hiljaa.

30.12.-13.%20enkelit%20%20%2819%29-norma

 

   Nimimerkki: Kohta itsekkin apua tarvitseva yksilö tään tunteen alla.