...ja seuraavana kipua!

   Huudan tuskasta ja tunnen valtavaa kipua! Onneksi siskoni-mun antoi 1g kipulääkettä. Kyllä tämä tästä... kohta varmaan helpottaa... "Taka-oikeanmmaiseni" (oikea jalkani) on tuskissaan. Tekee kipeää liikuttaa sitä, astua sillä portaita. Ja kaiken tään tuskan-riemun sain itse aiheutettua. Kaikki tää kipu on itteni aikaan saannosta.

2014.6.20.%20Kumpula%20aamup%C3%A4iv%C3%

Opin nimittäin tänään tyttäreni "yllyttämänä" ja haastamana tramppiksella kuperkeikan eteenpäin ilmassa! JEEE, hyvä minä! Onnistuin! Ensi alkuun pelotti - enhän minä. Näin vanha... kuis nyt mie? Mutta niin vaine tääkin tuli opittua. Nyt menee aika hyvin. Laskeudun jopa melkein jaloilleni pystyyn kiepin jälkeen! Hiomista siis kyllä viel on mutta - täältä tullaan! Nyt tosin tään tuskan takaa, täältä kipujen keskeltä. Periksi en suostu silti antamaan... Jahka vain ensin parantelen jalkani - polveni lähinnä.

   On toisaaltan hyvä että tunnen tätä tuskaa nyt. Eipähän tarvii tuntea sitä toisenlaista kipua, ajatella muuta... tai siis se ei pääse pintaan niin hyvin kun tää jalkani nyt ohittaa kaiken muun. On sen verran kivat olotilat...

   Palatakseni arkeen kerronpa mitä tähän päivään kuului.

   Ulkona, ulkona ja ulkona. Vielä kerran: oltiin ULKONA. Kaikki ne pienet sadekuurojen välit jotka vain suvaitsivat olla poutaa! Ja vähän niiden välissäkin satehella. Tuli jälleen kerran todistettua ettemme siis ole sokerista tai paperista tehtyjä. Emme sula tai kostu vaan kestämme pienet vastoinkäymmiset tolta Yläilman Herralta.

Tämä Yläilman Herra antoi meille tänään kummasteltavaksi...

2014.6.20.%20Kumpula%20aamup%C3%A4iv%C3%

...etenaisen pienen joka povaili sarvinensa huomiseksi poutaa sitä hältä kysyttyämme.

2014.6.20.%20aaton%20kokko%20%2853%29-no

Saimme ihastella sisiliskon sukkelaa liikehdintää käsilämme ja kaunista sateenkaarta taivaan kaarella.

2014.6.20.%20aaton%20kokko%20%2828%29-no

Koimme juhannuskokon riemua makkaran paistoineen ja juhannussaunan lämmön lempeine löylyineen. Saimme nauttia sukumme ja ystäviemme seurasta. (Meitä oli koolla himpun päälle 20 henkilön porukka.) Söimme nuita makkaroita, hörppäsimme kaffeet ja toisetkin kera juhannuksen synttärisankarin makean täytekakkun.

   Nyt ehtoo on saavuttanut tienoomme ja hiljaisuus on jo laskeutunut ylle tämän mökkimme. Pedit sisarusten ja serkkujen on levitelty vieretysten tupaan ja kammariin. Odottelemme Uni-Jukan vierailua ja hänen kutsuaan Höyhensaarille. Kaksi pienintä, sinnikkäintä, vielä taistelee unihiekkaa vastaan. Nuo kaksi Sitkeää Sissiä jotka keskipäivän tienoolla jo vetäisivät kertaalleen hirsiä pinoon yläkerran sängyillä.

   "Koskaan ei ole syntynyt niin ihanaa lasta etteikö hänen vanhempansa olisi iloinen saatuaan hänet nukkumaan."