.... ja sen jälkeisiä sanoja en täsä vaiheessa viel tienytkään.
Nyt ja täsä tiedän jo paljon enemmän. Täsä on kulunut pari viikkoa ihan päivälleen siitä kun tänne tulla tupsahdin ja pirttiin tähän pienoiseen pielustain painoin.
Tää tään välinen aika, kaksi viikkosta, on ollut yhtä "hulaba-loota" kaikkine aherruksine joten en ole paljoa joutanut mm. tänne nyt paneutumaan. Muttas nyt jo nämä muutto-rientoni hivenen antavat periksi jotenka "pidäppä hatustasi kiini" lukijain miun ja tule tähän menneeseen aikaani mukaani nyt näin ( nämä kirjaukseni, tuntoni, ajatukseni ja vain miun itsein mielipiteeni kopsaan tähän suoraan omista kirjauksistain naamataulultain ):
Muuttopäivä;
"Puolivälin-krouvi."
Kesän työt tosiaan toissapäivänä plakkariin, ja nyt sitten "jo" menossa.
Tänä pänä Taivaanrannanmaalarina:
"Kotipuu." - ja kaikki kotona
MERI & mie!
"Pieni punainen tupa ja sienimaa."?
Jos mie kokeilisin mahd. lyhykäisesti kertoa teille tään, oi ystävät, hyvät, rakkahat.
"Karavaani kulkee, paikka jää... miulle riitti mökki tää."
Hyvällä säällä likipitäin, pienen perillä koettua saderintamaa vaille, saatiin tämä karavaani kuljetettua: kaksi vetoautoa, kaksi peräkärriä ja mie sit omalla "nupillain" milloin viimeisenä toisia ottain kiini, milloin jonon keululla vetäin ja tietä neuvoen.
Kiitos ISO pojallein xxxlle, kiitos ISO tyttärellein miehineen;xxxxxx ja xxxxx sekä mukelonne xxx, ettäs Iso kiitos muksuni taksikuski xxxxx - olitte tosi tehokas, aikaansaava ja todella käsistänne käteväinen kokoon pano. "Tetris" tauttui teiltä täydellisesti!
Nyt koti on kotona - ainakin nyt tuntuu siltä.
Pientä paniikkia iski lastia kaivellessain kun omaa tyynyäin en meinannut mistään löytää ja aivan takuu varmasti muistin sen aamusella mukaani pakanneeni.
Sänkkysen olisimma kasanut ja koonut - mutten muista mihkä hele....katin selkään ne sen ruuvit pakkasin!
Muttas mitä pienistä murhehenkryyneistä sillä onhan miulla nyt sitten tosiaan piskuinen tupa josa on ihanainen VIHIREÄ, todellakin vihiriä, Jenkkikaappi, ja SIENIMAA omalla tontillain! Kanttarellit, tatit, jne. löytyvät tuosta noin. Senkusta vaine käväisen poimimassa ja laitan ru´aksein niitä.
Ja se MERI, sekin on aina ulottuvillain sekä läsnä. Ilma ja tilassa ainaskin; suola maistuu huulillani.
Päivä toinen;
Eka aamu - kotona.
Voiko olla niin ettäs paikalla ( ja ajalla ) on merkityksensä?
Sataa vettä, lie sekin asettaa miuta nyt aloilleni....?
On hämärän hyssyä - saderintama tuo lie tummentaa seutukunnat nää...?
Tarkenen, vaikkas tuon miulle tuntemattoman ilmastointikonehen eilennä ehtoolla vaijensin kokonaan - mistä lie navikasta painannutkaan....?
Paljoa en purkanut eilennä; sängyn-taikasen vaine kasaan laittelin kammarin perukoille, nurkkaan, lattialle.
Tänä aamuna kiireettä heräilin ja aamupalalle urkesin.
Meinasin, nottas jotahin juon. Kaffeeta vaikkas ko keittimen tuon eilennä löysin vahingossa. "Joo, kaffeeta." "Ja MUKI siihen oli.... misäs se nyt oli? Misä niitä mahtaakaan olla?"
Ei muuta ko etsintäpartio "risqiu-nain-van-van" paikalle ja töihin!
Yhden löysin, yhden ainuan. Sen jonka ihanaisilta naapureiltain juuri ennne poies lähtöäin lahjaksi sainen.
Arvatkaas kuka mielessään kiitti ihanaisia naapureita täten menetettyjä, arvatkaas kuka tekstasi heille tekstiviestin ylen äijy kiitollisen juuri äsken, aamuin tään pelastamisestaan, tietämättään!
Do-niin, yläkerta vosekittu.
Täsäpä "puolijoukkeelle" vierasvarat vuottamassa.
Ekat tekivätkin "varauksensa" tänne jo kesäkuulla ( xxxxxx; pirpanat ) ja tänä pänä sit seuraava hlö. ( xxxx ).
xxxxxaa ja xxxxxaa vuotellessa...
Nyt muistin napata kuvasen tästä ihanuudesta kauniista: eiks vaine ole mahtavuutta kylliksensä.
Siitä muistui mielehen - xxxxx, tään päivän olen elänyt siun luumuilla ( olihan ne luumuja? ) ja päärynöillä. Kiitos siis lahjoistasi noista ja "ylläpidostasi" tärkiästä.
Tupaan sainen jo oman ruokapöytäin kasattua ja itulaatikon ( xxxxx; se on siis sittenkin viel käytössäin. ) sen taakse tilapäisesti patjoineen kasaan.
Nyt voi tuvassa jo hiven liikkuakin.
Epäilen ettei unta tarvitse paljoa houkutella...
Päivä 3.;
Kel...e, nyt kyl haluaisin OMATA ne yhet killuttimet haaroin välissäin! Tai edes olla mies, tai olla edes väkivahva nainen.... olla edes jotahin muuta ko heikko kätinen nainen...
Mites se teillä "kusee"?
( mitä tänään puuhaatte? )
"Suuri Yksinäinen."
Niin, mistäpä mie pakisin ko tästä elostain täällä.
Laurin ja Perttulin päivät olivat sekä menivät jo ( "Laurilta laumaan, Perttulilta poies." )
Tänä pänä pyykkejäin laitellessa; pääskyset livertävät Taivahankannella, värtäräkit sirkuttelevat "pitkin aidan vartta", kurjet raakkuvat lähistöllä.
Käväisin tuokion huilimassa kamerain kera.
Siellä "bongasin" vapaan lammaslauman; siis ilman aitoja rajoittavia laiduntavaisen. Ja toiselta puolelta lahtea sit lisäksi käyskentelemässä lehmälauman rantamilla noilla.
Mietin et kuin sitä on "back to 50´" kun tänne tulin. Elikot ovat suht vapaina pitkin rantoja näitä ja hoitavat niillä käyskennellessään, rantamien ruohikkoja syödessään, luontoa tätä, olemasa olollansa.
Niin ja asettumisessain tänne;
- Tuolit nuo "äks´teeraamani" palasiksi sainen, yläkertaan 58cm:n kapiaa väylää pitkin kannoin ja sit kokohon viellä laittelin ne sinne.
Samaten arkkusen puisen, 80-luvulta peräisin olevaisenkin, sinne sainen tänä pänä.
Unhoittaa ei voine vanhoista ikkunapokista tekemääni kokovartalopeiliäkään, jonka sinne kannoin.
Matot vaine puuttuvat ja ne lamput plafondiset.... vaihtaisinko ne sieltä sit viel joskus....?
- Vessan täysin sainen puhdistettua ja matonkin jo sinne kiikutin. Nyt kehtaa vessassa käydä itsekkin jo pyllistelemässä.
Olen alkanut atvailemaan, nottas nuo kaik metalliset kaappien ripaset... Miullahan on mukanain ne Humisevanharjun värikkäät "pallero"-ripaset. Laittaisinko ne sitten kussa saanen kaiken suunilleen ensin paikoilleen? Tulisi kivaa väriä tänne.
Päivä 4.;
"Jokin"harju - "Jokin"dyyni? Tässä vasta kymysys; kumpaine? Vahi "Pieni Punainen-mökki" - vaik vaalianpunainen onkin...?
No, muttas taasen tauolla siivousten lomassa.
Käväisin kyläkaupalla siivoukseen sutia ostaa; omanijonnehin pakannut olemma, ja vietävä kun on sittanen huusholli! Mummo, xxxxxx, tiedät tään puhtaus"rajan" asianomaisen; sotkuinen voi olla, muttei likainen.
Ostimma myös leivinpaprua ko omain on pakattuna tuonne laatikkoon.... johkin.
Ja tänä aamuna piti laittaa eka leipätaikina aluille; huomenissa paisto
Kylätietä ajaessain mietin et niin oikiassa paikassa olen nyt. Kerrankin sitä ajaessa tunne on et täällä olen, tänne jään - ei tarvii kohta "takaisin lähtiä".
Onni on aikoinaan tullut "investoitua" korkeisiin tikkaisiin, jotka tosin koissain entisessä vaatesäilytyspaikkaa toimittivat. Nyt ovat yläkaapit sen verta korkialla et ilman noita en yltäisi mitenkään
Päivän kohokohta?
Varmaan kaksi jos ei kolme tuntiakin, vierähti saada tästä ilmastointikoneesta puhdas. ( itse putkistoa en uskalla ajatellakkaan; kuin pask....anen se onkaan! )
Ei ehken ihan välleen puhdistettu.
Jotahin sainen taasen aikaseksi päivänä tänä.
Ainakin leipätaikinan ensimmäisen Pienen Punaisen-torpan.
Saa nähdä kuin se sit huomenissa tuo piskuinen uuni ne paistelee, vahi eiköö paista.
Ja "munat" löytyivät taasen takaisin!
Mm. sainen sen ilmastointikonehen potsi-putsitettua, muttas teimmä myös keittiökaapistojen "asennusta"! Vaateriinkin laittelin oikein nuita jaloistansa.
Haalin tuolta vessasta ja pukuhuoneesta kaapistoja kasaan yhteen rintamaan tähän ja laittelimma mieleiseen järjestykseen - katsottavasti siedettävään järjestykseen.
Tietty ensin kaikki nuo vosekkien puti-puhtahaksi.... osasivat olla nuokin sankkevan likaisia.
Iltamassa tyhjäsin muuttolaatikoita. Laskin nottas tusinan verta niitä tyhjäsin. Hyvä mie!
PS. Kengät, mm. kumikengät löysin tänään!
Telkkarin sählkö- ja antennijohto, ovat viellä kadoksissa; illat kuluvat näjöjään rattoisasti ilman tölläämistäkin.
Päivä 5.;
"Vapaapäivä muutosta."
Käväisin Vaskessa josa aikoinaan tänne tullessain ihan ekoja öitä yövyin. Silloin eka kertaa täällä käyden, nyt eka kertaa täällä asuen.
Eka kertaa matkustin "etuoikeutettuna" lauttamatkani tuon ja "käytin" muuten siin samalla autoni "pesulla" - "paalupaikalla" ollessain.
Mikä riemu ja rikkaus kun JOKU osasi VALITA oikianlaisen paikan asua ja eliä; kanttarellejä omalta tontiltain. Tänä pänä muuten tarkistelin, kiersin, tonttini tään rajat!
Ja nyt ehtoon korvalla ystävällein-rakkahalle, piirustin mallin vaaterekki-sydeemistä, ettäs josko hää miulle tällaisen rakentaisi ko timpuri ammatiltaan on.
Käväisin katsomassa "paikallista" tarjontaa ja kovin heiveröisiä olivat; 10kg, 25kg. Mitä sellaiseen laittaisin? Muutaman hamosen ( ne kun sattunéesta syystä PAINAVAT; metri-tolkulla kangasta! ), ja jokusen puseron. Mihkäs sitten talvitakit, -housut ja muut henkari-vaateet?
Iltapäiväin kruunasi eka sauna-reissu OMASSA saunassa sitten parin viikkosen jälkehen.
On muuten sekin vietävän likainen! Kiuaskin oli pölyä täysi ko löylyä nakkasin: kiuaskivien pesu siis edessä....
Eilennä löytyi ne telkkarin johdot. Kopasin laitella, muttas eihän miusta ole sitä virittelemään! A-PU-VA!
Illalla myöhä: "ARVATKAAS KUKA LÖYSI SÄNKYNI RUUVIT!"
Päivä 6.;
Pienen Punaisen-pirtin pieni, muttas sitäkin pippurisempi ( ja pirullisempi ) emäntä täällä taasen tauolla talonsa kuistilla.
Tiedän, et meitä on moneen junaan, moneen lähtöön, mutten silti voi olla nurajamati - sori.
Kaappeja on niukasti - hyvä et niitä kuitenkin on. ( Hyyssäsin ne kasaan kuten kerroin. )
Vähissä kaapeissa vähän hyllyjä vaik hyllyjen kannakkeille kyl reikiä on... olis vara valita mihkä paikkaan hyllynsä laittaa.
Tiedän: vähennä tavaramäärääsi, mut kun... ei nyt ihan samalla haarukala ja veitsellä viitsis aina syödä jos on mahdollisuus useampaa käyttää...
Tietty - joillahin ei ole olemasa edes haarukkaa ja veistä, eikä edes sitä yhtä haarukkaakaan.
Verhotangot on - ok.
Tankoihin vois laittaa herhot nuilla klipsuilla jos käsissä voimaa on - kyllä. Ja jos klipsuja olis enempi ko n.6kpl ikkuna - jep.
No, mie haluan laittaa ilman klipsuja ko tankokin on: kätevästi käsinnpujottaa; ei vaadi voimia käsiin.
Tankoapa ei saakkaan poies noin vain ko tangon kiristin ruuvi on seinään päin!
Ensin pitää siis purkaa seinäkiinikkeitä vaile koko tanko kannakkeineen, ennen ko verhot voi laittaa... noi pölyset tangot kaiken lisäksi.
Ja kaikkia kiinikeruuveja en näköjään jaksa vääntää auki. Mistä apu?
Ei viittis pimiät ehtoot avoimin akkunoin tuvassa käyskennelä enää näin syssyn pimiöillä...
( Kyllähän sitä tekisi jos olis voimia ja tajua...
Ekat verhot paikallaan! Hyvä mie!
"Yksinkertaistin" kiinitystään: keskimmäisestä kannakkeestaan jätin kiinipitävän ruuvin poies; on mm. helpompi säätää leveyttään ko se ei pidä tankoa liikkumattomana.
Olen mie vaine "kätevä emäntä"! )
Joo- o, taitaa olla rehun teon aika täällä maaseudulla; traktori pörisee siihen malliin tuossa etu-pellolla.
Mikäs täsä on ollessa. Tuumaus-tauko taasen. Käppäilin postilaatikolle kylätietä pitkin ja NAUTIN! Oon niin oikeessa paikassa!
Sää on suosinut, nasu-piskuinen omia kanttarellejä täysi.
Pelottaa oikein milloin "kupla" puhkiaa!?
Omistajain kera juttelin:
On ammattisiivooja käynyt puhdistamassa tän Pienen Punaisen-pirtin, kuuleman!?
Pitiskö alkaa itsekkin siivojan ammattiin jos jälkeä tällaista saa jälkeensä jättää...
Muttas kattokaas mitä laitoin ylisten akkunaan! Löytyi tälle täkänälle paikka oiva. Siihen sit viel tuon kirstun päälle punapunos perinne-kaitaliina.
Päivä 7.;
Aamun mietteitä ylimmäisiä.
No, muttas - purinpas taasen eilennä ehtoolla muutaman laatikollisen tavaroitain näitä: sekä tiskikoneessa ettäs käsin pestäviä.
Kivasti saanut laatikoita näitä purettua. Enää nämä näkyväiset laatikot; kattovalaisimet ( työtä kunne ne asentelen.... ) ja sitten sen millona "arkisto-hommelia" ( enimmäkseen muksuin 24/7 kansioita ja papruja ) paikkaansa etsivää. Niin ja neljä laatikollista albumeita!
Mietinkin, ettäs jos nykyaikanakin valokuvat kuvattavat laiteltais kaik´ albumeihin, ni mihkähän ne sen tsiljoona albumia mahtuisivatkaan? Miettikääs sitä!
Tallenteista puheen ollen....
Muutana askillinen tulitikkuja...
muutanat mukilliset...
ainakin 25 irtonaista osaa...
ainaskin kolme tuntia yhdellä "tupakkitauolla"...
- ja tsä-dän! Makkarin valaisin on kasassa!
Jos mie joskus viel muutan, ni en KONSA, IKINÄ, KUUNA, tätä pill...un päreiksi laita!
Hitsi, tää oli ny toinen kerta ko tään kokosen ja anti olla viimeinen samoin tein!
Päivä 8.;
"Huomenna sataa "
...joten kerkii sitä silloinkin muuttoa ahertaa.
Tänä pänä, aivan nyt, täällä pohjoisen rannoilla, Pohojan-Tuulten liekuteltavissa.
Istua nakotan kiven päällä ( kankkuin kulma sattui höyhenten kuvaan mukaan ), päälläin pikkarit ja liivit - täällä tarkenee; lämpöä ehken vajaata +20'C!
Syyskuun kauniit värit Taivahanrantoja katsellessa,
sekä yksi hiukan "hifimpi kaveri".
Niin-no, viikkonen sitten tänne saapuneena, nyt viikkonen siitä jotenkin alustavasti pesäkolooni asettuneena; viel viimeisiä "pilkun viilauksia" ja a´ vot sie - voinen sanoa et alkaa olla valmista Pikkusella Punaisella-pirtillä.
Tänä pänä löysivät paikkansa ja kotinsa mm.:
"Minun kotin ei ole täällä." -teokseni tästä takan piipunvarresta,
"Pikku-Prinssin -planeetta" ( Jenni Linnoven tekemä ) makkaristain ( mummo, xxxxx-xxxx) ja
yksi viimeisimmistä löydöistäni; luotinaruni - nyt sillä on tilaa roikkua yläkerrasta katonharjanteesta pitkälti alakertaan asti, ettäs
tämä "koiperhonen" joka tuli miulle aikanaan tään kaappisen kera ja on senkin jälkehen koko ajan asuttanut tään kaapin laatikon nurkkauksessa. Asetin nimittäin aloillensa vanhan, vanhan astiakaapin ( xxxx ja xxxx ) joka neidin 24/7 kirjojen ja pelien paikka-virkaa toimittaa.
Sainen myöskin omat kaappien nupit muutamaa vaille vaihdettua: kolme sinnittelee vastahankaan! NEUVOKAATTE millä löysätä moiset ruuvit joita ei saa irti? Ennemmin niistä liepuu ne ruuvien kantain kolot ko et ne pyörähtäs auki!
On ollut hyvä päivä
Päivä 9.;
Päivänen tää mennyt siirellessä asioita paikasta toiseen.
Lähinnä roskikseen.
Ennenkaikkea teimmä ns. kieroksia tontillain tällä.
Miten voikaa ihmiset elää ja omistaakin pläntin maata välittämäti mitä siellä on?
Pumpulipuikoista, johkin jugustinpurkin folioiseen kanteen, tiilien sälästä muoviseen jonkun ruukun jalustaan, naruista puiden rungoilla sähköisiin johtojen pätkiin jotka jo osaltansa kasvaneet puiden nuiden seisovien sisälle!
Mitenkä on voinut edellinen vuokralainen elää tälläisessa ympäristössä, mitenkä omistajat omistaa tällaisen tonttinsa?
Jos vaine miussa puhtia riittää, ja aikaa saanen, niin viellä siirtyvät tuosta takavaraston takaseinustalta polttopuuklapit kauemaksi rakennuksesta tuosta!
En vaine voi ymmärtää kuin on voitu laitella kaksi isohkoa polttopuu-säilytystä siihen kohtaan?
Ok, ovathan ne puuklapit yleensä josain puisen varaston ( puuvaraston ) uumenissa. Yhtälaillhan sekin on paloriski, kyllä.
Se vaine et täällä toi varasto on turhan liki sit tätä taloa.... Näinpää paloriski on suuri...
( Kuvanen tää sen aikainen kun en mie viel täällä asunut. )
Päivä 10.;
Varoitus: ei heikko-hermoisille!
Taukoa pukkaa, omia hermojain leppuutellen.
Ilima on lämmin ko morsian: +17'C vähintään ilma ja tilassa - mikäs täsä on kuistillain taukoa pidellessä kohdillaan. Ei tosin paista tänään; sajetta täl päivää lupaili... ei nävy, ei kuulu, ainaskaan viel.
Ko olis kättä paria toista, lemppaisin tästä etu- ja takakuistiltahin nää laatikon rotjakkeet poies. Tilaa vaine vievät mitään tekemättöminä. Pohjattomatkin - ruojat!
Saisin omat ulkokalusteet, pienet ja sievät, paikallensa. Ois kunnon pöytä mihkä tassini ja mukini laskisis.
Eilennä ko tonttiain kiersin, kunnostelin myöskin tuota notskipaikkaa tästä.
En tosin itse "uuniin" kuikannut: voi olla ylläri-pylläriä täys, jos on yhtään tähän paikkaan sekin "tullut". Tahi sit onkin ylläri-pylläri viel suurempi ja se siisti onkin! Wau!
Mietin taasen sitä mitä omistaja sanoi: "Kelle mikin puhtaus kelpaa. Kuka "nuolee", kuka ei."
Päivä 11.;
Viittä vaille valmista; Pikkuinen Punainen-pirtti.
Tulin Tuulten Tuittupäisten mukana,
Sainko lahjaksi paikan auringossa,
Näitä tiedä en, Ennustaja-Eukko kun ole en.
Toivon, nottas uusien seinien näiden sisälle
Meinasin jo vaijeta, mut ei voi mitään:
Tänään kaffee-tauko Pikku-Myyn laskuvarjon kera: luotan et kaikesta huolimati ELÄMÄ KANTAA vaikkas...
Tiedossain on et rakennettu tönö tää on jotain 80-luvun loppupuolla.
Tänään taasen korjasin satoista Kanttarellien tuosta tontiltain.
Myöhäisemmässä iltamassa valokuvaamassa, aurinkoisen viime säteitä yhyttämässä:
"Autio hiekkaranta."
"Istuja."
"Iltalenkillä."
nimetön
"Pulikka." ( aluksen tään nimi )
"Öitä."
Päivä 12.; 
Kaunis ilta.
Kotipihaltani ja Otavan kera näköjään samalla.
Revot, Revonhännät, Revontulet, Taivaantulet, Aurora Borealis = Pohjoinen Aamurusko, jne. - rakkaalla lapsella ko monta nimeä on. ( kännykälläin kuvaavani )
Kameralla/kännykällä otettu kuva voimistaa näiden valojen värejä, mutta ovat ne luonnossakin nähtynä värikkäät ja monen kirjavat muutenkin.
Yleisimmät värisävyt ovat keltainen ja sitten vihiriä. Harvemmin näkyvät värit ovat punainen ja violetin eri sävyt. Ja kaikki nämä värit ihan silmilläkin nähtävinä.
Päivä 13.;
Asumista "erämaassa".
Vaikkas mie kuin nurisen, pakisen pääskytysten siit kuin on sittainen asumuksein tää, niin onpahan vaine todella hyvä paikka olla ja asua sekä eliä.
Mik´ onkaan mm. pyykit ripustaa tuonne metsän siimekseen; nyt tänään jo toinen päivä pääskytysten.
Mik´ onkaan seurata metsän eläimiä ( saisikohan lintujen ruokinnan aloittaa ja pitää täällä? ), niin akunoideni näiden lävitse ko tuolla ulkona käyskennellessäin ja touhutessain.
Tänä pänä mm. katselin kuin "Nakke-Nakuttaja" istahti läheisen puun oksalle.
Pääskyset ovat täällä yhä ilmojenteiden näiden hurjapäitä ja ilmatilojen ihanaiset sirkuttajat.
Kurjet sekä Joukkahaiset näkyvät sekä kuuluvat äänillään äänekkäillä ylt´ ympärillä paikan tään.
Onnelliset Oravaiset kisailevat pitkin petäjien, nuiden honkain-kolistajien, pituuksia ylös sekä alas päin.
Leppäinen Pirkkokin kerran istahti lounastaukoni seuraksi, tassini tuon keittoisen vierehen.
Pienistä murusista se onni on kiini, pienistä murusista onni tää rakentuu.
Päivä 14.;
Ei uskoisi!
Mie, ihminen joka en tykkää teestä minkähänlaisesta, otin ja kiehautin itsellein tsuajut!
Mm. villimansikkaa ja vaniljaa. Paloina gojimarjoja, rusinoita, karpaloa, mansikkaa, ananasta, papaijaa ja ruusun terälehtijä.
Nyt istun ( mie ja tähän aikaan vuorokaudesta! ) etukuistillain lauhassa ehtoisessa ilma ja tilassa. Vuotan tsuajuin jäähtymistä ja olla-öllöttelen.
Päivä 15.;
Kuvallinen todiste et sain mie sen tuon takkasen vetämään vaikkas kyl se opetuttaa. Miksikö? Siksi et siinä on nuita hienouksia ( tuloilmapuhallin ja kiertoilmapuhallin ) joiden kera en ole konsa ennen pelaillut.
Olisipa sellainen perus-takka, perus-tulisija, niin kyllähän mie sellaisen kera menisin ihan hyvin. Sellaisten kera olen oppinut pelamaan iät-ajat.
Tästä se tää miun arki nyt sitten täällä "korvessa" alkaa. Tää Pieni Punainen-pirtti on asumuksenain.
Kuulostellut olen tätä eloain ja oloain täällä kaiken tään narinain ja nurinain ohessa ja huomannut kuin löytyy täältä hyviä puoliakin. Ihan totta - hyviäkin.
Lähtien vaikkas siitä et nyt on kotini tää puhtoinen kokonansa. Ei ole nää nykimäti ko ihan jokunen osa katoista ja seinistä, sillä monin paikoin oli nekin nyvittävä Nämänäkkien seittejä vosikkiessain poies....
Täällä on ( ainakin tähän asti vielä ) sellainen "ei kiirettä"-mentaliteetti, ihan jo mielessäin miun-kin ja vasiten miun. Tuntuu et ei täsä ole hätiä-mitiä, eikää kiirustakaan mihkään. Jos ei oteta sit huomioon et tuohon "Vuoroveteen" jos meinahan ehättäytyä joskus mukaan, niin on muuten tismattava tulonsa ja menonsa aikas tarkalleen Aikaisen-Raudan kera!
Olen huomannut ettäs "miulla aikaa on". Jopa niinkin, ettäs olen malttanut pitää kaiken tään siivoamisen välissä taukoa välleen jollaista en ole yleensä tehnyt paljoa "entisessä elämässäin", entisillä paikoillain. Ja hyvähän tuo on et opin tuonkin taidon; "säälin" itseäin, hoidan kroppaani näin hu´uahtain.
Kuten jo mainitsin kertasen muutaman, niin tuo pyykkien kuivattaminen ulkosalla, metsän siimeksessä, se on "kova sana", se!
Samaten kuin kaikki nuo metsäneläimet, luonnon läheisyys, liki oleminen!
Voin, kykenen, saan, ja maltan, esim. aamuiseen saunaan ja ehtoiseen istumiseen etukuistillain! Nämäkin ovat miulle uutta ajan viettoa.
Liekkö ison osasen tästä kaikesta aiheuttaneen se ettei miulla töllöä töllisteltävää ole ollut täsä tykönäin koko tänä parisena viikkona? En ole saanut itse sitä viriteltyä kanaviltaan paikoilleen.... Muttas ei tuo näytä haittaavan, se poissa olonsakaan. Ihan hy´ on olla ihmisen, mummon tään asustella, olla ja eliä, näinkin.
Tästä se elämä lähtee.
Kommentit