... lähdin aamupäivästä pitkästä, pitkästä aikaa, liikenteeseen Hepo Hopiallani kunne ensin olin sen viritellyt valmihiksi pari-tunteroisen aikana.
Meinaan et ensin piti lähtiä koistain ulos ja klapsia parkkipaikalle sekä sit siel parkkipaikalle Heponi tuon oletetulle paikalle... kaivella se sieltä näkysälle ( ei toillaan, ihan helposti se sieltä löyty - mitä nyt pinnallansa oli vähän valkosta lumihöntyvää ). Sitten tartuin lumentyöntimeni vartehen kaksin kätösin kiinni ja pukkasin kaiken seljästänsä varistamani lumen poies kupeiltansa. Ja SITTEN VASTA aloin apetta turpansa eteen työntämään - eli lämmitysroikan piuhan toinen pää kiinni lohkolämmittemeen ja toinen Heponi turpaan.
Vuottain tään jälkeen parituntisen ettäs Hepo sen appeensa syö loppuun ja vasta sit siitä liikenteeseen...
   Tarkaoituksein oli ihan vain Hepo Hopiata jaloitella tään pitkän ja kovan pakkaskauden jälkeen jotta akkusa saapi lattautumaan kunnolla; alkaapahan taasen ensi kerralla paremmin hyrräilemään. Ja samalla hakia entisiltä asuinsijoiltain siksoin luolta servettejä jotka hän miulle oli tykösä jemmaillut.



   Kussa liikkeelle pääsin niin mieleeni tuli ettäs poikkeempas "lammellani" pitkästä aikaa. Enhän tuota ole siel sitten syssyn kähmän käynnä. Moninaiset olivat taasen aatoksein miun kun sinne suuntasin. Siin tuli taasen pika-kelattua elämääni noin kahden vuoden ajalta taakse päin...
Mutta ei siin mitä... Perille päästyäin huomasin kuin tää lampi pienoinen toillain taitaa olle "miun" lampi sillä portaat nuo pitkät ku "Iisakin sillat" olivat aivan koskemattomat. Ainakin näin jos kattotaan et ei niillä toisten immeisten jalanjälkiä näkyillyt. Pupujussien ja pienempien eläväisten jälkiä oli kylläkin siellä täällä. Tassujen tassutuksia pitkin lammen jään rantamia...

2016.1.23.%20Ulppaalla%2C%20Alapitk%C3%A

Mutta sehän ei taasen miuta hetkauta mihkään suuntaan. Ei toillaan, sil saanpahan olla yssin - jälleen - täällä:

2016.1.23.%20Ulppaalla%2C%20Alapitk%C3%A

... ja ajatuksiain vatvoa ulapallaan aavalla...

Paikka tää on pienen pieni. Voisi sanoa melkein et kuin "Jumalan kämmenellä". Sellainen kerta silmäyksellä "hallintaan saatu" kokonaisuus. Vaikkas tuntu onkin aavan avara niin silmäyksellä - kahdella - saa kuitenkin hahmotettua koko lammen piskuisen ääret.

Puturassa, pohjalle, hiljaisuudessa - omassa, kotona.

Melkein...

Sillä tuolta vastarannan takaa kuuluu ain ohikiitävien ajoneuvojen ( ja junien ) äänet kuin ne viuhuvat mäjen takana ohitse tämän lammen pikkuisen, matkallaan joko etelän tahi pohjoisen suuntaan. Ja kesäisin, uintiaikaan, sitten saattaapi joku/jotkut muutkin tänne tulla... onhan tää kylän yhteinen uimapaikka...


  
   No, se tästä... matkani jatkui ielleen - kohti siksoin kotia...
   Kunne äkkäsin taasen et poikkeempas nyt vihdoinkin... teille ja tienoille tutuille nuille monille joita tuli stallade kertoja useitakin kun asustelin seuduilla näillä kotoisilla.  Joko yssiksein jälkeen puolisoin tahi vasite silloin kun kaksin oltiin...
Kaarsin autoin nopsan, karautin Hepoin Hopiain, kohti tielle yksinäiselle ja mettäiselle. Yksinäiselle sillä ei siellä kulkiessain ennenmuinoin paljon vastaantulijoita ollunna - eikäs nytkään. Ei ketään. Vain Heponi, mie ja yssinäisyyden autuus. Mettät, puut ja luonto. Jäljet kulkija-immeisten tien pinnassa suuntaa näyttämässä misä tiet nämä kulkevat ja osoituksena että on tästä kuljettu ja kuljetaan vastakin... mutta ei muuta. Ei ristiä, ei sielua, ei muuta.
   Siellä ajaesain, hiljaa körytellessäin atvaillin...
"Tietäisitpä puolisoin kuin ovat tutut seudut nämä meidän. Tietäisitpä miten ovat tutun muuttumattomat ja rakkahat." "Tietäisitpä kuin viiltää ja satuttaa vieläkin nämä tutut, yhdessä koljetut matkat."
"O-hoh" Katso. Tuosta on mettää kaadettu tien tään varrelta... Ja tuoltakin!" "Hei, tiesitkö että tuolla, tuon metän takana... nyt tuon aukon takana... on tuommoinen rakennus? Onko se talo? Kenen se on ollut? Tiedätkö sie sitä?" " "Kato, tuolla on se silta josta miulle kerroit. Tuolta pääsee siis tuon talon pihaan - en sitä kerennyt yksiksein kulkea vaikkas miulle sen neuvoitkin: `Kulje joskus.´. "

2014.5.4.%20Narvanlahti%20ja%20Aseveliky

( Kuvanut en tällä osalla matkaani mitään. Ajoin ja ajattelin vain. Mutta näin jälkikäteen ajattelin kuitenkin laittaa tähän kohtaan kuvan nuilta tienoilta. Kuvan jonka olen kuvannut joskus vuosia sitten. Tuolla jossain taivaanrannassa siintää se siltakin... )

"Nämäkin talot ja asukkaat sie tunsit. Nämäkin pihat ja näiden historiat sie miulle kerroit kun teitä tuttujasi kuljettiin enempi tahi vähempi rinta-rinnan."
"Tämä mutka, tuo mäki... sie ja mie." "Tämä rotko ja tämä suorakin... ne tuntuivat "eläämääkin pitemmiltä" kun ne ensikerran kanssasi jalan kuljin..." "Sitten mie niitä sen millonia kertoja yksin "höyläsin" ja kummasti tämäkin suora lyheni kerta kerran jälkeen."
"Nyt tuonne toiselle tielle tutulle..." "Täällä kuvasin sitä käkeä lähtösi jälkeen..." "Tuolla me käytiin kaksistaan kylässä luona sen aikamiespoijan." "Asuukohan enää kotonansa yksin?" "Nämä raitit mutkikkaat ja serpentiiniset; siulle niin tutut lapsuudestasi ja työajoiltasi." "Tuskin oli torppaa, tuskin oli tupaa, jossa et olisi käynyt sisällä asti... joiden ihmisiä et olisi tuntenut ja tiennyt." "Kuljettiin koska vain, tuli vastaan kuka vain; aina joku siulle tuttu vastahan tuli."
   Moninaiset olivat miettehet miun raiteilla nuilla. Moninaiset olivat ajatuksein seuduilla niillä - tutuilla. Pala nousi nieluuni miun kuin pyytäin lupaa ylös nousta, suusta ulos päästä. Kyynel kostutti simmukulmaa, tuska viilsi rintaa...
   Mutta niin mie vaine Hepo Hopiain seljässä nekin matkat läpi sain kuljettua. Niin sain taasen yhden "paikan" läpi käytyä menneistäin.

   No kuitenkin... tästä matkaani jatkoin ielleen tullen karauttain kotvan kuluttua siksoin pihaan hakien sieltä ne luvatut servetit itsellein.

  Sieltä kulkuani kuljin, matkaani valui - alamäkeen. Haudalleen.

WP_20160123_11_24_21_Pro.jpg

   Täälläkin huomasin kuin mie ja eläimet ne ovat jotka liikkuvat tänään. ( Totta kait immeiset liikkuvat par´ aikaa jossain muualla, ja myös seuduilla näillä mut johkin muhun aikaan kuin mitä mie pruukkaan liikkua ja käyvä. )
Täälläkin, hautausmaalla, jäljet ainuat jotka "umpihangessa" ( hädin tuskin kengät jalassa nilkkaan asti lunta ) huomasin ja näin, olivat nämä Pupu-Jussisen jälkeensä jättämät. Mie sit jätin näiden Jussien jälkeen ne toiset "tassujen" kuvat - tännekkin.
   Vein kynttiläisen palavaisen, hauraalla liekillä lepattavaisen, tyköns. Ajatuksissain sattuvissa... " Tänä vuonna, syssyllä, tulee jo kolme vuotta." " Helpottaakohan tämä koskaan - mitä tuumaat?"



   Tuokioita muutamia jälkeen näiden ajatusteni olinkin jo palannut takaisin kylällemme, käynyt kaupassa laittamassa "uuden henkivakuutuksen" alulle ( ostamassa ruokaa siis ) ja noutanut postilokerosta ( voi tätä nykyaikaa: seinän lokerosta haetaan postilähetyksiä vaikka näin viikonloppuisin! ) miulle tulleen paketin...
   Kotiain tultuani laitoin tee-veen keittymään jotta voisin liotaa-lilluttaa siin elämäni ensimmäisen kerran ostamain irto-teen hippusia! Ja juodakkin sen!

2016.1.23.%20Ulppaalla%2C%20Alapitk%C3%A

Muttas kunne sen olin mie tehnä niin totesin ettäs e-hei. "Ei tainnut iskeä minuun." Meinaan ettäs joko en osannut tätä oikein tehhä vaik oppia pussinsa kyljestä katoin tarkkaan, TAHI sitten ostin vaine IHAN väärän laista/laatusta irtoteetä! Ei, ei oo miun makkuun olleskana. Laitoin kuitenkin keittelyni jälkeen pussukan taltehen kaappiini: tiijä vaikka joskus toisteekkin "paremman puutteessa" keittelisin...
   Ja sokerina pohjalle tään päiväni: kun mie hajin sieltä "postista" sen pakettini ni pitihän sitä uuden uutuksista het päästä koplaamaan - ylläni...
Koplasin mekkooni yhteen, koplasin toiseennkin - ja kolmanteenkin. Hyvä, hyvä täst viel tullee...  ( Kuhan ensin poistan ainakin tuosta yhdestä mekosta lisätyllit poies... )

2016.1.23.%20Ulppaalla%2C%20Alapitk%C3%A

Ny miulla onkin täsä oikia vyllinki! Tällänen tyllihame! Tällänen tylliALUShame! Saan laitella tään minkä vaine mekkoin helmain alle ja heilutella sit oikein kunnolla helmojain. Helmojain jotka nousevat ihku-ihanasti "levällensä" tään tyllin vyllyin ansiosta! HAA!
Tehkäätte perässä jos "ossaatte"!



   Ja näin se tääkin päivänen sit loppuin lopuksi ihan kivasti men. ( Jos ei ihan hirveesti painauduta nuihin hetkiin haikeisiin päivän tään syönnä... ) Aikarautain tuolla seinälläin nakuttelee jo kohti hämärän hämyä ja ilmoitteleen et oltas niin kuin ehtoon korvalla: "Tervetuloa yön tummat tunteroiset."