Onni on olla kotona - sittenkin.

   Ja onni oli sekin ettäs tajusin eilennä ehtoolla käväistä isäntäväen tykönä sanomassa heipat sekä ilmoittamassa että varmaankin "hipsin" matkoihini jo ani varhain kun he ovat viel autuaallisesti unten mailla: onkoo kaik ok heidän ja miun väliltä, olenko jotahin kenties velkaa vielä esim. tuvan lämmityksestä kun eiväthän ne klapitkaan ilmaisia ole...?
   Sillä kävipäs niin ennen lähtöäin kun käväisin aamupisulla ulkohyyskässä ettäs se sen ulko-oven salpa ( sellainen ns. naulan/ruuvin päässä oleva puinen salpa joka kiertää ympäriinsä kun sitä käyttää ja sit silleen salvoo sen oven ) otti ja menikin oven tuon ulkoisen eteen kunne laitoin sisäänsä mennessäin oven perästäin kiinni!
Koko tämän ajan mitä siellä olin niin mietin jokahinen kerta siitä ovesta käydessäin sisälle päin että tuo kun tuosta viel kerran salvoo miut sisälle niin sit siellä ollaan... mutta ei, ei kertaakaan käynyt niin kunne sitten vasta tänä aamuna. Jee!
Juuri kun oli tarkoitus lähtiä, keretä ihan ensimmäiselle lautalle tältä päivältä klo.5.00 aikaan! Juuri silloin kun miulla ei ollut edes kännykkäin ( kerrankin kun tarkoituksella sen sisälle jätin ) mukanain. Ja kun tiesin ettäs isäntäpari myöhempään nukkuu kuin mie: jos olisi ollut känny mukana olisin kenties soittanut heille... tahi sitten yrittänyt huutaa kuuluvasti heiltä päin apuva... Eikää edes siitä oven ja seinän välistä mahdu millään vosekkimaan sitä salpaa poies edestään, sillä se rakonen oli sen verta tiivis ettei ulkoilmaan välistään mistään kohin näkynyt!
Mietin siellä sisälle "teljettynä" että mitenkäs nyt, miten sitten, mistä apua? Ei ni mistään... Pah. Juuri kun tämän ajatuksen murehdin loppuun asti niin äkkäsinpäs että kun se salpa on sen verta "keheno", "vain" sillä naulalla/ruuvilla kiinni, niin eiköö tuo lähe sijoiltan jos mie otan ja POTKASEN ovea tuota sisäpuolelta kunnolla maiharillain?
"Työtä käskettyä" kehiin ja monolla niskaan. Näin aukesi ovi, hajosi salpa, valostui elämä Mummeroisen tämän. Jee!
Laitoin matkaltain viestiä tästä omistajille ja asia tämä on jo heidän kera sulassa sovussa sovittu a hoidettu...


45128871_2045965335425946_87033866814048

   Lähtöäin vuotellessain ja Aika Rauden edistymistä katsellessain äkkäsin sieltä kattorajasta tällaiset Pellavaiset kimput ja mieleheni hiipivät jälleen kerran kotini, Majani Mahtavaisen, kukkaset.
Kuin ne täällä pärjäävät? Onko sopivamani kukkain kastelija käynyt ne kastelemassa ja mihkä tyyliin: kuin paljon vettä antanut kullekkin? Ovatko kuolleet vahi hyvin voivat? Entäs ne alkavat kukkain nuput jotka juuri lähteissäin hokasin? Ovatko ne viel voimissaan ja kasvavaisia vahi kenties vaikkas liikakastelusta jo tippuneet lattialle...?
Voi mikä huoli voikaan olla reisatessa matkoin päästä moisista kukkasista. Ihan kuin olisivat "parhaitakin" pienokaisia?


45189860_353924925185811_588067924613686

   Sitten kunne aika tuli lähtiä hiipi mieleen jälkeen jäävät saarelle tälle...
   Aatokset kävivät säässä edessä olevassa. Tuuli nimittäin ujelsi yhä edelleen vinhaan vauhtia suunnasta x, suuntaan y, ja siin samalla sit loineh mielehen päälle kaiken laisia skenarioita lähtiä ulapalle tuolle lautan tuon edessä olevaisen kyytiin...
Pimiää oli mutta kyl siellä lauttarantaan ehtiessä näki sen verta ettäs vaahtopäät valkiat ne oli lainehin huipuissa. Samaten oli siin lautalla keinuvaisella... ei olisi kyl tarminnut yhtään isompaa allokkoa kun olisi miultahin kenties laatta alkanut lentelemään?  Onneksi en "kerennä" ( en siis viitsinyt panautua asiaan moiseen ) ennen lähtöäin edes aamusmoothietain syödä...
Tosin nälkähän tuo alkoikin sit lautan kyydissä ollessa mahassa kurnahtella kuin syyvä pyytäin. Ajattelin ettäs jos sitä vaikka mantereella aamupalasta jostahin saisi ja söisi muttas kuis kävikään? Kaffeekupposen hät hätään hörppäsin ekalla huoltsikalla ja sit ajelin koko matkan kerrallansa ain ns. kotia asti.
"Ns. kotia" tarkoitan ettäs sitä olinkin sit Iliman Aikoja IIdenissä jo noin kolmen ja puolen tunnin kuluttua. Ei siin kauan loppuin lopuksi tuossakaan välissä aikaa kulu kun sen ottaa ja ajaa yhtäkyytiä alusta loppuun asti. Kilometrejään en osaa nimetä mutta ajallisesti IHAN kotiovelle asti olisin mennyt siinä neljässä tunteroisessa kaikkiaan. Varmasti.

   Tosin... mietiskelin ajellessain "lakien ja asetusten mukaan" kulloistakin suurinta sallittua nopeutta että kun miulla nyt sattuu olemaan Suklaatissa se vakionopeudensäädin niin onhan se sit oikeestaan ihan hyvä epeli. Sillä loppuin lopuksi vaik toisinaan tuntuukin ettäs sen turruttavan tasaiseen nopeuteen voisi vaik nukahtaakin joskus ni on se kiva kun siihen asettaa vakio nopeuteensa kulloisenkin vauhdin mukaan niin ei tarvitse itteään "rasittaa" myötäänsä sitä mittaria vahtiessa et etten suinkaan aja ylinopeutta? Ei vaine tulisi sakkoja..?
Mutta sitä mie en oikein sit ynmärrä ( etenkin kun olen tietoinen että autoin mittarin vinkkari ei heitä suuntaan tahi toiseen yhtään yli- tahi alimääräistä "kilometriä" ) että kun nyt on nämä ns. talvinopeudet astuneet voimaan ollen melkeintään jokahisessa paikassa sen 80km/h ja mie ajan sitä sitä suurinta sallittua nopeutta niin kaik, siis KAIKKI, ajavat miun ohitsein! Voisin väittää kyl oikeestaan että kaikilla heillä oli taatusti vähintään sata lasissa josko ei enempikin....?!
Pitiskö sitä miunkin, tahi siis olisiko pitännä, alkaa ajaa enempi kuin mitä liikennemerkit osoittavat? "Kun tuo keli on viel niin hyvä että voihan täällä viel ajaa ihan hyvin vaik sitä kesänopeutta joka juuri TÄLLÄ kohilla on sen 100km/h!" "Kato, tienpinta ei ole jäässä?"  

   "Oli pimeää, oli vielä pimeämpää...": laulelee muistini mukaan J.Karjalainen tahi joku toinen laulaja.
Noin klo.7.15. "tuli valkeus". Sen verta valkiaa ettäs en enää ain tarvinnut "edes" katuvalojen kohtaa vuottaa et olisin nähnä kirjata muistivihkooni muistiin ajatuksiain näitä matkaltain tältä:

45238209_494753814341296_865632832247037

Tällaista sikuraa tekstini tuo on kun ajatuksein ajaessa ylös laitan.
Tiedän, kyllä tiedän että tämä on lain rikkomista, oman ja vasiten toisten turvallisuudenkin riskeeraamista mutta olen tehnä näin aina ja teen varmasti vastakin. Sori vaine sie joka ajat vastaani, sori sien lukiain ja siekin joka et tätä hyväksi...

   Tuumailin alkukilometreilläin jotta on se vaine hyvä ettei ole ketään rinnallain. Ei ole ketään tosita joka näitä tällaisia reissuja kanssain tekevi.
Sillä en usko että voisi sattua toista saman moista rinnallein kuin mitä isse olen. Tuskinpa vaine sattuis löytymään kumppania sellaista joka kestäisi tällaista "menoa" ettäs ehtoolla painetaa pää petiin sit kunne väsyttää( useimmiten jälkeen klo.22.00. tahi 23.00 ) ja aamulla viimeistään n.klo.4.00. ponkaistan vällyin alta poies ( tänä aamuna jälleen klo.3.00. )? Jomman kumman olisi ns. periksi annettava tahi sit "hulluks tultava"`? Tai sit oltava hissun-kissun... vaapula vissun... kun toinen nukkuu joko ehtoosta tahi aamusta: ei, en tykkäis ainaskaan mie siitä.
   Ensimmäiset kilometrit ja etenkin tuon pimiän ajan voinen sanoa ettäs oli liikennettä aikas vähän. Joitakin ns. ammattiautoilijoita ( takseja, muutamat rekat, tms. ) mutta ei oikeestaan muita liikkujia. Jälkeen kahden ensimmäisen tunteroisen alkoi tulla enempi autoja vastaan elikkäs olisiko alkanut sit jo ns. työmatkaliikennettä olemaan siin vajaata seitentä?

   Seuraavan reissun ( näin päätin nyt ) teen sitten Raippaluotoon Vaasan edustalle. Jos vaine rahkeeni riittävät ja Matti käväiseisi välleen vaik naapurin puolella kylässä...
Sillä kun tämä nyt ei sattunutkaan olemaan se paikka johka tarkoitin ittein mennä ( lukase, oi Armas Lukijain tästä "saagasta" osa 1. ja siitä tekstin kohta; saapuminen saarelle tuolla/tälle ) niin onhan se nyt kumma jos en osaa mennä sinne oikiaankin joskus! Sitä paitsi kun sieltä on miulla puolisoin kera niin kivat muistot... lämpimät, kesäiset, hiostavat, kelit, jne....
 

45150375_305765216693308_580537336403800

   Täksi päivää lupailivat nuo Säänilmeilijät hyvää keliä! Siis mitä hyvää ja keliä? Täh, häh? Katso nyt näitä ylä- ja alapuolen kuvaa: ei muuten hirveen hyvältä näyttänyt ( eikää tuo vielkään näytä kun tätä näin kotonain Humisevallaharjulla nakuttelen nyt klo.15.30. aikoihin! )

45205617_2030211300348176_42517047776221

   Muttas kelistä huolimati, ja kaikesta muustai matkain vastoinkäymisistä huolimati ( kaikkea en ole teille oi, Armaat Lukijain miun, tänne edes "purnannut" ), olinpas ( ja olen yhä edellenkin ) mie onnellinen ja kiitollinen ajokortistain ja siitä että miul on viel-kin olemassa edes jonkin moinen ajopeli allain!
Olen onnellinen ettäs voin näin kulkea eri paikkoihin, ajaa autollain mielein mukaan. Voinen lähteä ja palata kunne siltä tuntuu. Voinen mennä sinne minne mielein tekevi ja olla menemäti jos silleensä tuntuu.
   Ja siitäkin olen onneni kukkuloilla et osaan ajaa ja ettäs osaan käyttää autoa!
Tää on varmaan monen mielestä aikas tyhmä aatos: osata käyttää autoa? "Tottahan toki KAIKKI osaavat?" 
Muttas kun ei se vaine ole. Ei olleskana! Eivät kaik osaa vaik olisivat käyneet ajokoulunkin. Itseänikin epäileisin jos niikseen tulisi: voisin olla osaamatikin - saati esim. nyt kun miulla on tää uusi ( käytettynä saatu/ostettu ) auto josa on kojelaudassa sen millona nippeliä ja nappelia aivan kuin olis paraskin lentokone alla. Niistä yhä edellenkin menee moni "yli hilseeni"! Ettäs osaappa siinä sitten ja hallitse kaik....!?
   Saati se että osaavatko kaik "suunnistaa" ajaessan paikasta toiseen?" Eivät osaa.": sanon suoraan. Ei onnaa kaikilta, ainakaan helposti. Tietty nykyään on olemassa kaiken maailman navigaattorit yms. vimpaimet jotka opastavat mutta otetaampas ne poies niin eiköö vaine silloin tipu "osaavien" määrä alaspäin?
Esim. puolisoin oli sellainen henkilö joka ei osanut oikein liikenteessa ajaa ja suunistaa ( siihen aikaan ei ollut navigaattoreita - tai ei ainaskaan meillä ollunna... ) . Mie olin se "apukuski", "kartturi" joka sen homman kotiin hoisi. Jotenka olempas vaine mie onnessain että osaan myöskin "suunistaa".


45195604_278026609503156_513391414996474

   Viimeisillä osuuksilla kotia tullessain, viimo kilometreilläin, tuumailin olevain hyvinkin kiitollinen siukillein miun jolle ennen lähtöäin atvailin ettäs lähtiäkö vahi ei? "Matti on olemasa kukkarossa muttas kun olisi kenties hyvä lähtiä, paikkakin löytys...?"
Siukkini tämä nimittäin loinah lausumahan ( kuten itsekkin tätä pähkäilin muttas onhan se hyvänen aika toisen suusta sanottuna ja ääneenkin lausuttuna ihan eri PAINOINEN juttu ja eri lailla tosi! ) että nyt menet! "Kandee nyt lähtiä - kun vielä voit!"
Sillä tietävi niin hän, kuin miekin, ettäs viel on tulossa aika jolloin en voi, en kykene ja kenties se Mattikin pysyväisesti asettuu asumaan kukkaroin pohojalle...


45101455_342215456527762_166942083696610

   Kotona. Kotona kaik hyvin - sittenkin.
   Vaik mie viimotteeksi tänä aamuna atvailin näihin kukkain perään et kuin ne voivat ja jaksavat, niin olipas kiva tulla kotia kun kaik olikin hyvin. Oli tyttönen tuo käynnä kastelemassa ( eikä käynyt kuten viimo kerralla kun poikain nämä lupasi kastella reissussain ollessain ja sit jättikin ne kastelemati! ), ja kukkain nuppusetkin olivat yhä paikoillansa sekä hyvin voivat. Ihanata!


45219123_2215654218755693_17334182720380

   Arki asettui uomilleen.
   Tullessain käväisin kaupassa ostelemassa hivenen tykötarpeita ja kunne kotiain pääsin alle kattosen Humisevanharjun, aloin touhuamaan kaps´säkkein purettuain poies:
Kukkasille näille "meno"vettä "väkevämpää", isellein murusta ekaan kertaan tälle päivää rinnan alle, matkakamppeita pesukoneeseen pyörimään ja sitten LEIPOMAAN!
Ensinnäin tää kuvassa oleva Irish Coffee-juustokakkunen tyttöselle tuolle, kastelijalle kukkasieni. Sitten toisen pohja, toisen saman moisen TÄYTEkakkusen pohjaksi, ylihuomiseksi kun äitini ystävä täyttää silloin vuosia ja miulta sinne pyysivät leipomusta jotahin...


   Nytten sitten naksuttelin tään jutskan tänne ja näin hyvästi heitän tälle menneelle ajalle joka taakse näin jää.
Kiitos siukkini miun, kiitos äitini miun ( ajokortista tuosta maksamastaan aikojen alossa ). Kiitos isäntäväelle Vasken Fregatissa. Kiitos Ukko-Ylimäiselle ihanista keleistä ja mahdollisuudesta tästä, reissustain ihanaisesta. EI-kiitos Georgelle...
   Olipas ihana olla kerrankin muutahin kuin vaine pari kolme yötä poiessa kotoain. Kerrankin tuntui että ON POISSA kotoa kun oli jopa neljä yötä matkallain tällä pituutta. Siin kerkesin jo olla perillä enkää vain mennä, yssi päivä perillä ja sit jo kolmantena takaisin kotio?
   Muttas onpaa ihana olla KOTONA!
Nyt sauna lämmä, oleilua, "elppasemista", kakkuin nuiden loppuun saattamista ja - olla vaine tää ehtoo. Huomesissa kun on sitten jo "uudet kujeet" edessä. Moikka ja kiitos - viel kerran.