...kera Taivanrannanmaalailun.


145798568_4001256066574436_3624920865644 

   Eilennä oli miulla aamukaffi kera Suomen kukka -kupposen, ja mielessä tulevan päivän tuon "see sainingit".
Tiedossain oli osasen Suomemme maan lävitse tehtävästäin maakuntamatkailusta; Alapitkä, Maaninka, Pielavesi, Tervo - ainakin.
Tiedossain ei kuiteskana ollunna kuinka laajasti sit lopuin lopuksi? Ja ennenkaikkea mitä vastaan tulevi reissullain tuolla?
Aavistus vaine oli valokuvauksesta, Ystävän-Hyvän-Rakkahan näkemisestä piiiit-kästä aikaa, Sukumme Mummon avittamisesta, kenties yhdestä lehtihaastattelusta, metsäistä marjoista, kylmistä pakastimista....


   Asioitain hoisin ennen Maailmalle Avaralla suorimistain, kiertäin paikallisessa keskustassa ynpäri-änpäri, ja siinä asioidessain sitten tein erään huomion ihmeellisen.
   Miski? Kertokaatte miski ihmeessä ihmiset autoilevaiset, eivät putsi-putsita autojansa olemasa olevaisesta lumesta ja mahdollisesta jäästä, ennen kuin ajohon lähtevät?! Ainaskana kaikki ihmiset.
Meinahan, ettäs ei ollut yssi, eikää kaksikaan vaine, se määre jotka igluina siellä raitilla kulkivat! Jos ei ollunna vaine ajokkinsa tuon päällä kinoskinen kasa lunta, niin ainaskin sitten oli vähintään sivuiset akkunaiset lumen ja jään peitossa! Hyväkkäimiltä ei näkynyt kuin kuskin paikalta kraapattu katsonta-aukkonen avoinna ollen!
   Siis mikä siinä on kun näin kuljataan?
Eikö aikaa ole ensin, ennen ajoon lähtöään, krapsutella "kupeitansa" noita? Hyvänen aika sentäs - OTTAA sitä aikaa sen verta, ettäs ehtii krapsutella! Suunittelee lähtönsä niin, ettäs varmana kerkii syventyä moiseen puuhaan ennen ajoon starttaamista! Laskee sitä aikaa, suunittelee sitä ajan käyttöään, niin että taatusti kerkiää tehdä tuonkin työn ensin.
Eiköö ole rensseleitä, vehkeitä, tähän hommaan? No, milläs sitä sitten krapsutti sen kuskisen paikan auki? Eikö samalla pelillä voinen koko auton putsi-putsittaa?!
Ajatteleeko ajaja tuo, ettäs kuhan vainen HÄN NÄKEE mitä liikenteessä tapahtuu; hän kyl näkee ja katsoo tarkkaan siitä piskuisesta aukosta. "Ei siinä voi mitään saattua ja tapahtua silloin."...
Ajatteleeko hän, ettäs kun on niin tuttu tie kulkea sinne-ja-sinne, niin eihän sitä tarvii krapsutella isommin....?
Ajatteleeko hän vaine omaa napaansa eikää sitten osaa katsoa kauempaa, laajempaa, näkökulmaa? Sen ettäs mitenkä hän näin vaarantaa KAIKKI muut-kin liikenteessän kanssaan olevaiset ihmiset!
Ja kuis se olisi hänenkin sit puhtoisella autollaan, kera puhtoisten noiden akkunoidensa, mukava ja turvallinen, matkaansa tehdä!?
 

   Naarvanlahti, Alapitkä, Lapinlahti:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

  Ns. 5-tieltä ( liki Korkeakoski- tilaa ) päin Korpikalliolle.
  Tarkoituksein oli valokuvata aamun hämyssä Taivahankannella näkyväistä Kuu-Ukkosta mutta niin vaine se tuonne hämyn hämäriin hävisi - sorgy.
   Alla katse samaiselta paikalta laakson ylitse Mustavirta- ja Keskinen-tiluksia kohti.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20



2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Kohta."
   Varsinainen Naarvanlahden keskustassa Iso-Petäisen järven ylitse, kohti Naarvanmäen takaa nousevaista Aurinko Armasta.
   Ja alla taasen sitten samaiselta paikalta kohti sitä Kuu-Ukkosta ( joka kyllä näkyy täsä valokuvassain nytten! ) ja taustalla näkyväistä Hämeenmäkeä.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20



2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Hetki."
   Olimma täsä Haapamäki-kylällä, vasemmalle jäädessä Mäenpää-mäki suuri ja oikialla seuraavaksi ollen Rajala-tila.


   Maaningan Kinnulanlahden ( Kuopio ) suuret peltoaukiat paikalla:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Lapinranta edessäpäin. Ukonharju-tila suunilleen takanain... .

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Taivahanrannanmaalailuksi se tääkin reissu sitten meni...."
   Sanoisin notta Hakkio- ja Suopelto-tilusten välissä...

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   ...ja sitten Pellonpää- ja Mattila-tilusten välistä eräs latonen pellolta tuolta...
...ettäs katse kohti Pieni Lapinjärveä ja sen ylitse vasten nousevaista ymmyrkäistä-pymmyrkäistä ihanaista.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20



2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Kaveria ei jätetä."
   Halola, Maaninka, Kuopio.
   Halolan tutkimusaseman peltoaukialla olevaiset ikijäärät, Petäjät iän-ikuiset, paistattelemssa nousevan Aurinko Armahan kiloja.


   Ystävä-Hyvä-Rakas loineh lausumahan reissullain tällä, nottas mie en ole sitten viimeksi nähtyämme sen kummemmin muuttunut. Ei läntistä leveyttä tahi itäistä pituutta ainaskana, lisää tullut!
   Totesin mie hälle siinä et voi tokkiisa, on se, tää Mummeron elämä-mätä, ollunna viime aikoina aika haipakkaa: käväisin täsä päivänä muutamana vaa'an pällä seisomassa ja ns. pohja-noterauksen taisin tehdä! "Tahi en mie ainaskana muista, ettäs sen kummemmin täsä olisi ollunna nykyaikana näin konsa. Silloin teininä varmaan viimotteeks näissä lukemissa..."
( Jospa sitä viel hivenen kiirehtis juoksujasa näitä; tiijä vaik' Maailman Avaran kartalta sit jo tipahtas alas, häviäis poies ku tuhka tuuleen... )
Sieltä tuli vastahan topakka vastaus kuin pyssyn piipusta. Hyvä ettei tullunna oikein päivämäärienkin mukaan, kun hän totesi, ettäs se oli silloin vuonna se-ja-se ( sori en kerro täsä sitä vuotta nyt; se oli aika jälkeen kolmannen muoskain, sen muistin hänen kertomansa jälkeen ) kun painoit niin ja niin paljon!
Antain näin ilmi, ettäs viel olisi muutama kilonen "venka varaa" jos meinahan aikuis-ikäni alinta kiloa ja määrää hipoa!
   Näin sitä hokasee kuin väärässä itse voinen olla. Ei vaine muistini kanna. On se hyvä kun on olemasa ystäviä tällaisia jotka muistavat paree kuin mie itse.
 

   Mertamäki, Löytynjärvi, Pielavesi.
   Itse tunnen tämän paikan Löytynmäkenä...
   Suontaus-tilan tietämillä.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Wau!

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Ihanuutta!

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20


   Käväisin Sukumme Mummon hakemassa mukaani ja lähdimmä ajelemaan iellehen... hänen asioitaan toimittamaan.


2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Ihanuutta jällevän; eräs meitin peltoaukia.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Kävimmä jällevän ikuistamassa ( nyt Sukumme Mummon kera ) tämän kuusipuumme mahtavaisen.
   Ja ihan sillä nytten, ettäs sitten tulevaiseen lehtiartikkeliin luovutan valokuviain näitä jokusia...
   Kuusipuu tämähän on kuusi josta laitoin ( varmahan maininnut olen tästä teille Armaat Lukijain miun ) nyt jo vuosikas sitten aluille Luononsuojelu-anomuksen. Ajatuksella ja tiedolla sen aikaisella, ettäs sehän on sellainen "läpi huuto juttu" vaine; päätös tulee kuin "Manulle illallinen", ja jo silloisena äitienpäivänä saamme ojentaa sen sitten ylläri-pyllärinä sukumme vanhimmalla.
   Toisin kävikin.
   Tuli ne ensimmäiset virus-aallokot vastaan; tahi ainakin niihin virkamiehet nuo vetosivat kun tilannetta tästä asiastain kyselin...
Sitten olik in jokesälomia itsekullakin...
Oli sähköyhtiöitä muutamia joita vastaan taistelin peistä, jotta vedetäänkö viereltänsä ilmajohtoa vahi maan alaista johtoa? Kaatavatko ilmajohdoille, kuusen tämän suojametsää, viereltänsä, vahi vetävätkö maan alta tarpeeksi kaukaa piuhansa nuo? ( Voitin - vetivät maan alta ja tarpeeksi kaukaa! )
Tuli esteitä muutahin matkalla tällä, viimeisen ollessa sitten naapurin kuuleminen kun siinä on tuossa rajamme takana eräs suurempi metsien omistaja osakkaana; sieltä kaiku kuului, ettäs mitäs jos se rauhoittaminen jotahin heidän metsän hoidollisiin puuhiinsa vaikuttaa - vaikuttaako se mitä?
   Ja sitten, sitten sainen kuulla me sukumme nuorimmaiset, asiaa hoitaneet, jotta se oli kuin olikin nyt ( vasta ) kunnanhallituksen kokouksessa käsiteltävänä täsä mennä viikolla, ja ettäs aikas lailla "vihiriää valoa" näyttäisi nytten.
Eräs lehti oli kuullut tästä käsittelystä ja sitä myöten sitten juttua halajaa tehdä kuusestamme tästä ja sen mahdollisesta rauhoittamisesta...
   Jotenka nytten pidänne kaik´ varpahat ja sormemme ristissä, toivomme hartahasti, ja vuotamme. Vuotamme, ettäs "vihiriän valon" näämme "tunnelimme päässä" ja saamme asiamme loppuun asti vietyä "kunnialla". Saamme vihdoin viimein ojentaa tämän kunnian, päätöksen, Sukumme Vanhimmalla tänä vuonna äitienpäivälahjana.
Tosin jo hänen tietäin asian tään, kerta lehden tuon toimittaja, haastatteli täten häntäkin siihen artikkeliinsa.


2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20


2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20


2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Tällä samaisella "tontilla", tällä peltoaukiallamme, on aikoinaan sijainnut joko torppa, mökki tahi piskuinen talo, josain tuolla valokuvani tämän tietämillä.
   Olisipa kiva saada lisää tietoutta, niin tästä ollehesta talosta, kuin myöskin sitten tuolla ns. alamäessä, sen eräässä nurkkasessa, sijaineesta kievarista.
   Siellä nurkkauksessa on sijainnut jokin sellainen kaffio, "puolimatkan krouvi", läheiseltä silloiselta kylältä, toiselle kyläkunnalle mennessä. Paikka josta ovat saaneet matkalaiset palasta ja juoda. Juoda senkin verta, ettäs sitä on sitten aina kait syssy puolla laitettu pontikkaa, kiljua tahi jotahin sellattiis "miestä väkevämpää" sen verta aluille, ettäs on saatu moisen voimalla tappaluita aikaseksi. Ja tappeluissa näissä sitten jokunen aina saanut heittää veivinsä, kapustansa nurkkaan, lopullisesti.
Näinpä sitten on kahvion tuon pito päätetty jossain vaiheessa lopettaa. Jotta ei tulisi "mies tappioita" niin paljon ja usein...
   Sukumme Vanhimmainen muistaa kuin hän aikoinaan nuorikkona miehensä kera, on korjannut poies sieltä mailtansa viljelyksiensä tieltä, ne sen ollehen ja puretun kievarin kivijalan kivet.
Itse muistan kuinka siinä kohilla oli lasna ollessamme, tuon kievarin peitetyn kaivon "matalikko". Sellainen monttu keskellä peltoamme tuota. Hivenen kosteampi paikka kuin ynpärillään olevainen pelto muutoin.
Ja senkin muistan kuin aina peltotöidemme aikana sieltä pellon "syvyyksistä" nousi pintaansa "aarteita" suuria. Milloin tuli näkysälle jokin posliinisen astian tahi sitten lasisen esineen, palanen. Niitä me keräiltiin mukaamme kopriimme, muttas se vaine näin jälkikäteen surkutellen sanoin, ettäs emme niitä KERÄNNEET mihkään erityisesti talteen! Niistä ei ole palastakaan misään tallessa nykyaikana! ( Kuin tyhymä sitä ihminen voikaan olla! )


   Äyskoski, Tervo:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   Äyskoskea virtaavaa pitkin yläjuoksulle Koskilammelle ja sitten alavirtaan itse Äyskoskeen;

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20


   Josain välillä Kivikylä, Vesanto - Leppäselkä, Keitele:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Hämärtää."
   Iltapäivän tunteroisina alkavina hämy hämärtävi jo seutukuntia. Luo hetkeä hämäräistä ylle maan ja kamaran.
Ihanaista hetkeä haihtuvaista, hetkeä himmeän valon.

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20


   Miten sitä onkaan ( jällevän näitä mietin... ) Suomemme maassa olevaisessa "korpea" asumatonta paljon! Miten on "tiettömien teiden" varsilla asumuksia olevaisia; kaukana kaikesta, liki luontoa.

    
   Reissullain tällä kysyttiin miulta et koskapa pidän seuraavan valokuvanäyttelyni, ja missä?
Loinah lausumahan ihan suorilta käsin, ettäs heti kunne Matti Kukkarostain on lähtenyt lätkimään. Tosin hivenen hieno tunteisemmin...
   Sillä se, ettäs ( tään kerroin hänellekin ) näyttelyn kokoaa, tekee, pystyttää ja pitää, niin se ei ole "heikko hermoisille" hemmoilla, se puuha.
Se kysyy osaamista, hermoja ja aikaa. Muttas mysökin pätäkkää maksavaista. Se ei ole sentti eikä kaksi. Ei euro tahi toinenkin. Ei kymppi, toinen, eikä saturainen tahi toinenkin, vaan useampikin kun aina yhden näyttelyn laittelee pystyyn!
Vasiten näillä omilla huudeilla vaik´ kuin "taidepitäjässä" ollahan....
   Kyl´ miun hirveästi jo nytten tekisi mielein laitella, tehdä ja pitää... Kysynyt on muutamat muutkin ihmiset sitä miulta jo. Muttas kun se tuo ligviditeetti, se pitäisi jotesekkin saada ensin kasaan?


   Sukumme Mummo kotiinsa viety on. Lehden haastattelija, toimittaja, tykönämme käynyt on. Apetta sisuksiimme saatu, kaffeete kupilliset kumottu - ja reissuin tämä yhä jatkuvi vaine...


   Leppälahti, Maaninka, Kuopio:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Hämärä saa."
  Harju- ja Koivula-tilojen välinen peltoaukia kera ehtoon hämäräisen ja pilvien piskuisten vajeletavaisten taivahan häipyvän Aurinko Armahan kajon.


   Pohjoissaaren ja Karkinniemen välissä Saaristotiellä. Lapinlahti:

2021.2.4.%20Mummon%20k%C3%A4ytt%C3%B6%20

   "Hetki punertavainen."
   Kansallismaisemamme Väisälänmäki horisontissa siintävi, sinisessä.


   Muoskain mukelot jo kyytiini kapannut olen täsä vaiheessa. Kiire on meillä jo kova kotiain Humisevalleharjulle tälle. Asettumaan aloillemme, tekemään petejämme tulevaiseksi yöksi, napsimaan palasta iltamme, ja olemaan vaine keskenämme.