...urani urkeni tänä aamuna kun se tuo Pakkas-Ukko hivenen nyt on köyttänsä hellittänyt. Tai no, oikeestaan - paljonkin.
Laski nimittäin tuo lämpö ja tila tuossa eiliseksi jo alle -15´C ja sehän teki sen et ko ulkona nokkain näytin, ni se tuntu ko helteeseen olisi päässyt! Mitäs se tuollainen "vain" -15´C on verrattuna -30´C ja rapioihin? Ei ni mitään, ei todellakaan!
   Se vaine jänskä ( tästä olemma aikaisemminkin pakissut ) jutska, ettäs ko pakkanen alkaa vajota alaspäin ja menee esim. -1´C:sta vaikkas tuohon -10´C:seen ni mehän olemme et huh, huh, ko on kylmää! Saati sit ko se laskee tuonne -15´C:seen; olemme et nyt saisi jo kyl riittää!
Muttas sit ko tapahtuukin näin toiseen suuntaan vaihtoa asteiden näiden ja jopa tuon 15 astetta, ni tuntuu ko helteeseen olisi tullut.
    No, muttas se siitä ja tämä tästä:
    On se kuulkaas JO tällähin levelillä ihan eri toista ko mitä oli tuossa joulua ennen tahi sen jälkeenkin!
Mikäkö? No, se ettäs valoisa aika on lisääntynyt jo enemmän ku sen vaine "kukon askeleen"!
Sen ko aamusella metkaanoi suorin, ni noin klo. 8.30. oli siis valoisaa jo! Näki pidemmälle ko ns. nokkansa vaine, näki maisemia kylän tään raitin, näki valoa Taivahanrannan ko Aurinkoa Armas alkoi tehdä kulkuaan Taivaanrannan takaa Taivahankannelle.
Ja myöskin sitten vastaavasti iltapäivällensä on päivä pituttansa jo saanut siten et vasta tuossa noin kolmaatta mennessä alkaa hämy hämäräinen ja pimeys pisttien tulla seuduille näille.
Voi että mie tykkään, tykkään sankkevan paljon - sieltä se kevät alkaa tehdä tuloaan. Ensi alkuun tulee loppu talvi, sitten alku kevät ja sitten itse kevät. Jee!.



   "Lautalla tunnelmaa."



   "Ruso."



   "Illaksi kotiin."



   Ilma ja tila oli "lämmä" sen -12´C....



... kun usvan huntu hentoinen....



...muttas sakia....



...meri kietoo Aurinkoisen, huokuessa lämpöään.

   Tuossa kun matkaani taitoin lauttarantaan, kun lautalla meneväisellä matkustin ja sitten taasen takaisin päin samaista matkaani tein, niin tajusin taasen jälleen, ettäs kuin se onkaan ihana olla ja asua täällä. Mitä onkaan elää tällä levelillä, juurikin täällä. Ainakin täsä vaiheessa tätä elämääni. En tiedä kuka, mikä, ja milloin, puhkeamaan kenties saa tahi saisi tään "kuplain" miun - mitä sen pitäisi olla, mitä tapahtua pitäisi, ettäs rikki tään olo ja tilain saisi?
   Ne nää maisemat, nää Aurinko Armahan loistehet, juurikin SE valo ja valon olevaisen kulmat, asteet sekä kaikkinainen valoisuus - juuru, et mie tykkään.
Eikää maisemissakaan mitään pahaa sanottavaa ole, ei. Puhumatikaan sit valon ja maisemien yhteisvaikutiksista.
Unohtamati aikoja niitä kun voin jalkasin kulkea pitkin mettiä, luontoa, polkuja, rantoja! "Vain taivas on rajana" silloin.
Nythän se on hivenen hankalampaa jos en sit ihan "urakalla" lähde rötkyilemään: ota talvisia tassujain allein, retki-reppua selkääni, eväitä, juotavaa, jne. ja tarvo pitkin lumisia kenttiä, upottaviakin ja raskahia lumisia kenttiä pitkin, jonnehin.
Pitää nenga vuottaa hivenen pitemmälle talvea tätä. Aikaan jolloin alkaa olla hankikantoa ja sitten ottaa ja lähtiä - eiköstä vaine?
   Vaikkas täsä on ollut nuita murhehenkryynejä ihan "omasta takaa" tarpeeksi nyt, niin kussa vaine mie tuonne jonnehin kamerain kera pääsen kulkemaan, linssien niiden lävitse tähyämään, ja kulkeissain tietty ilman linssejä, kameraa, niin onhan sekin jo ihanaa.
Se on mitä parahinta mielen hoitoa ja ajatusten käsittelyä. Siellä on hyvä itseksein pallotella murhehenkryynit, ko ilonikin pisaraiset kaik. Sinne ne harhaan hajalleen hajoavat, sinne ne uppoavat merten ( jäisten sellaistan nyt ) syvyyksiin, lentelevät tuulen tuomain haikujen mukaan.
   Hyv´ on ihmisen olla ja eliä, hyv´ on.