... sitä kuoriutuukin tästäkin Mummerosta kussa vaine aikaa antavai? Ei totta - tietänyt olen ja tiedostan yhä iellehen, jottas olemma aikaslainen Vastarannankiiski asiassa ku asiassa. Mielelläin laittelen vastahankaan, kapuloita raattaisiin, tahi muutoin tartun asiaa ku asiaa korvista kiini jos jokin milelestäin mättää.
Muttas tänä pänä ei mättännä vaan....

185165194_4285664811466892_2471256324509

...olimma muutoin sellainen supi-Suomalainen perus-ihminen, hivenen varmahan "hullukin" jos yleismaailmallisesti kyseltäisiin, ja käväisin nyt näin tään lämpöisen aallon pyyhkäiessä ylitsemme nämä muutamat päiväset, lenkillä!
Otin ja nautin syvämein kyllyydestä siitä rääkistä kun ulkona Aurinko Armas hellii meitiä Maan Matosia +25´C lämmöllänsä ja Tuuli Tuiteroinen ei laita sille nimeksikään vastahan kylmillä sormillansa vaik kuin silti puhkuu ja puhisee. Onnistuu vaine lämmä ilmaa tuottamaan sekin Raukka-Parka...
Jolkottelin ja käppäilin sen noin kymmenen kilo ja metriä yhteensä. Ja sitten, niin sitten - laitoimma saunan lämmä!
Eiks siinä, tosa, ole ihan tarpeeksi Vastarannankiiskiä, mitäh-täh?
   Joops...
   Tuolla kun jolkottelin ja käppäilin, niin olipas ihanaa huomata ja kuulla kun Maailmankatolla kapusin, kuin mäntyin siemenet tään heltehen taatta ihan ääntä pitäin, "rips", "raps", ropisten, paukahtivat sieltä käpysistään, kotikoloistansa, irti! Sen siis kuuli ihan korvilla ohitsensa kulkiessa, kuin ne siemen"kodat" avautuivat! Sitten ne viellä napsahtivat ilmojen halki liideltyänsä, pinnalle maan. Voi sitä riemua kun kuulee VIELÄ tuollaisetkin äänet! Ja et ne yleensäkin huomaa!
Toinen, mitä kuuntelin, oli aaltojen loiskinta kun Tuuli Tuiteroinen niitä liikutteli isommalla seljällä.
Kolmas oli sitten kaislikkojen suhina, niin ikään, Tuulen Tuiteroisen toimesta!
Huh, sitä "kylläisyyttä" jota sieltä Elämän-Reppuun mukaansa saa!
   Tavallaan olen jolkotellut lenkkareillain, ja vasiten vanhimmaisillain kun ne sen verta lutuset ovat... Vaikkei pitäisi kun eihän niissä ns. mitään kantavauutta enää ole olemasa. Pitäisi laitella uudemmista jommat kummat tassut allein ja sit niillä tassutella, mut kun ei se oikein... Sitä paitsi noi uudet ( kummatkaan niistä ) eivät ole MUSTIA!
Niin, siis, lähdimmä nyt poikkeuksellisesti sitten käppäilemään Varpikkaillain!

185334495_1256229211440642_5035799920753

   Täsä kuvassain toiset samanmoiset Varpikkani ( vanhimmaiseni ) jotka laittelin tänä aamuna tassuihini kun käväisin saattamassa yhden muksuin ( yritän opetella "muoska" sanan tilalle "muksu" sanan käyttöä.... ) mukelon kouluunsa. Tuolla ulkona ( ja sisälläkin muuten!! ) on todellakin kesäiset kelit nyt. Miullahin ekaa kertaa nää Varpikkaat nyt esillä tälle kesää - ja hemonenkin vihoin viimein tuolla yleisillä paikoilla! Minnaria en ihan viel näille ohitse kiitäville helteille tohdi laitella....

Elikkäs, siis.... läksimmä matkallein tälle nyt sit nuilla tassuillain joilla tavallaan tassutellut olen ihan muuten arjessain paikassa- joka. Töissäkin niitä jaloissain pitelen paikallansa.
Nyt laitoinkin ne tassuihini piskuisiin ( suuriin! ) lenkkareideni sijalta ja niillä sitten jolkuttelin. Vautsi kuin oli kivaa. Tietty kiviä niiden sisuksiin sukelsi aikas usein kun ne ovat verkkokankaiset eikää mitenkään kattava-kankaiset.... Se surku niissä oli. Vasiten kun tuuppaan ain, jos vaine on suinkin mahdollista, juoksemaan siellä ns. pinetareen puolla josa on pintansa ruohikkoinen, sorakkoinen tahi muutoin maanoloinen eikää mikään kova asvaltti.
Asvaltista en tykkää. En diggaa sitä olleskana, en. Se kun on kova, liian kova, tassuin alle olemaan. Paree on ain pehmeämpi alusta. Mettä pohoja olis paree mut kun... Ainut täsä likellä on puruinen rata ja kuten jo viimeksi narisin: eipä hyvä sekään ole noin yleisesti ottain.
   Yllein puin ( tietenkin ) sen "uuden" sortsi-hameeni joka niin kätsä on ja todella oivallinen tälle sää ja tilalle. Siihen sit laittelin viel kertaakaan pitämättömän, alennusmyynistä löytämäin, juoksutopin ihanaisen liehuvin helmoineen. Kyllä, sekin on tuossa kuvassain ylläin, muttas kun oli sen verta lämmä, niin rullaati-rullaatipa sen tuol viisiin tissiein alle rullalle jo kesken lenkkini. Sinne vaine toppiosasen alle helmat nuo liehivaiset ja menoks - sanoi Annie Lenox.
Hokasin vain et kun laitoin juoksutopin/liivit tuonne tuon toppi-paidan alle alimmaiseksi, niin se veke ensi kerralla, jos ensi kertaa tulee, sillä tuossa toppi-paidassa on kyllä sen verta kantava toi toppi osanen sisuksissansa, ettäs liivejä ei erikseen tarvii. Ne vaine antavat lisää lämmä - ei muuta. Ja muutoinkin olisin kyl vähäisemmälläkin nyt pärjännyt; alkkaritkin ihan ylimääräiset olemasa olollaan, ns. liikaa mainostetut kapistukset olemaan ylläin. Onhan tuossa jo hame-sortseissa omat housut jotka suojaavat mahdollisislta katseilta jos sellainen tilanne jostahin syystä matkalla sattuvi vastaant ulemaan. Ei niitä alkkareita siellä lisä-lämmikkeinä tartte alleen, ei!
   Tosiaankin - Maailmankatolla asti siis käväisin tänä pänä.
( Sori siitä ei ole kuvia miulla tähän nyt laitella vaik kuin upiat olivat tänä pänäkin siel maisemat noi - sillä....
Kun ei miulla ole näissä lenkkitamineissain kännykällein paikka mihkä sen laittaisin mukaani!
Sain nyt äitienpäivä-lahjana ne sellaiset langattomat korvanappiset - hyvä jutska; ei enää lankoja jos ja kun kännykkäin mukanain kulkevi, muttas se, ettäs sit saisin vähiin vaatteisiini johkin sen kännykkäin yleensäkin ripustettua niin....?
Olikin täsä juttua nuihin muksuin kera, ettäs pitää miun nenga tehdä sellainen pussukka sille. Pitää vaine täsä ensin tovinen suunitella sitä ajatuksissain. "Hyvin suuniteltu, on jo puoliksi tehty." Joten kussa mie täsä aikaseksi saan.... Vuottakaahan vaine... Saatatte viel pettyäkin kun en sitä saakaan aikaseksi?! )
   Sinne, tuonne, Maailmankatolle täältä Humisevaltaharjulta mentäessä, matka tuo on keskustan tään kupeella jalankulkuväylästä ja sitten loppu matkastansa, enimmältä osaltansa, ihan vaine asvalttista tietä autojen ja erinäisten ajokkien. Mm. traktorien jotka onneksein ( ? ) ovat kulkeneet aikas usein joko levikepyöränsä tahi ihan normi-pyöränsä, siellä pientareen puolla, niin siten siitä on tullut aikas hyvä näin Mummeronkin piskuisen tassutella sitä pitkin.
Se että siin kulkevi autoja ( se samainen tie josta narisin täsä taanoin sen piskuisen pyöräilijän osalta jota votin tyköin silloin tulevaiseksi ) ees-sun-taas, niin se tekee siitä kenkun. Ärsyttävän. Sillä autot nuo suihkavat aikas lujaa sitä pitkin. Ja näin itsein kannalta, kun etsin erakkona paikka yssin oloon ( ok., tiedän; mikään maantien varsi ei kyl ole erakon paikka! ), niin ne ovat kauhistuksen kanahäkki! Juuri kun olen "saanut" kaikki ne ajokit poies näkökentästäin ja kuulomatkain päästä, niin eihän mitä - sieltä sit porhaltaa jompaan kumpaan suuntaan joku uusi yksilö! Ei sen siunaamaa hetkeä et hiljaista olisi!
   Sitten kun sellainen hetki josain kohtaa tuleekin, sen ettäs kaikki ja alla on hipi hiljaista et voinen esim. noi käpyjen avautumiset, kaislikkojen suhinan ja lainahin liplatukset kuulla siellä "yssin" ollessain, niin a´vot sie! "Taivas vaine rajana" niille avautuvilla aatoksille siellä tien päällä, ja tien pientareilla! Se autuus, se ihanuus, etenkin kun nyt näin lämmä on.
Vähintäänkin muistot palaavat aikoihin entisiin. Aikaan lapsuuden ja sen "aina niin kuumiin kesiin", sekä aikaan jolloin entisellä kotiseudullain käväisin kesähelteilläkin lenkeillä; se luonnon tuntu, luonnon, tuoksu, luonnon äänet, luonnon aistiminen ynpärilläin! Oih ihanuutta - sanoinko jo; I-HA-NAA!
   Ja tään kaiken sanon, kerron mie joka en tykkää liikunnasta minkäänlaisesta. Ihminen joka inhoan juoksemista. Ihminen joka... niin, joka on Vastarannankiiski kaikkeen.