( Tään Vuodatuksen blogi-alusta oli poiessa käytöstä, kaatuneena, täsä pitkän tovin jotenka "teknillisistä syistä" johtuen esim. tämä miun tekstini tulee tähän nyt myöhä siihen ajankohtaan nähden mitä olen itse tämän skriivannut: 28.2.2024. )
... poies alta:
Tässä on nyt kulunut sen kahdeksan viikkoa siitä kun tään toisen kerran syyhy-invaasion näppylät ekat havaitsin.
Tään tarinani ensivaiheet ja kulun tiedättekin jo Armaat Lukijain miun joten jatkamma vaine siitä mihkä jäin viimeksi.
Tuostaan on menty positiivarisesti ( ainakin täsä vaiheessa! ) etiäpäin.
Toivon todellakin et eteenpäin ja taakse jättäin sillä jokahinen kerta ko nuita ns. jälkinäppylöitä ilmaantuu uusia ja jostahin päin kehoain kutiaa, niin aina ekana tulee mieleen et ei taasen! "Eikää, en ala - taasko kaikki alusta uudelleen!"
Sitten "herään" siihen, ettäs luen itsellein lakia, nottas maltas nyt Mummeli hivenen, asetuppas aloilles ja vuota - yksinkertaisesti vuota; kyllä se tästä vielä....
Elikkäs ne näppylät mitä nousee, niin ne ovat ollehet ainakin tähän asti todennäköisesti niitä jälkinäppylöitä. Niitä nousee aina sinne ja tänne. Ne eivät oikein kutia vaik kutiavatkin - muttas eivät kuten silloin kun syyhy viel vaelsi kehossain.
Tosin teimmä täsä töpingin viime viikolla. Otin ja höyläsin kinttukarvain poies eka kerran sitten jälkeen syyhyn tulon ja sehän se sitten nosti "metelin" suuren! Siltä osalta mistä ajelein nuo ihoni "lämmikkeet" poies, elikkäs tuosta polvistain jalkapöytääni asti, niin ne osat älähtivät moisesta julkeudesta: "Mitä? Miten kehtaatkin tulla meitä häiritsemään?" Tästäs saat, ja tästä, ja tästä...." Toisinsanoin ne, nuo kinttuni tuolla kroppain alapäässä, aloittivat iholtansa ( tahi sit ne syyhyn jälkimainingit tuolla ihoin alla ) karsian kutinan protestina moista julmuuttani vastaan! Pahimmat kutina alueet nostivat ihoni alle sellaiset isommat, punertavat, laikkualueet. Muttas ei näppylöitä ollenkaan.
Siinä meni parit yönseudut tuon virheeni kourissa kärvistellessä. Parin-kolmen yön unet Taivahantuuliin; noin kolmen tunnin yöunilla per yönseutu!
Kunne kekasin sitten alkaa "hautomaan" polviani kylmäaines-pusseilla, sellaisilla kylmägeelipusseilla. Jee, olipas hyvä keksintö. Se rauhoitti suuresti sitä kutinaa, laski rauhan ehtoisen, loin mahdollisuuden yölliseen uneen rauhoittavaan. Ja siihempä se sit jäi, se, tuo kutina.
Muttas näin jälkikäteen sit pohdiskelin sitä, ettäs oliko kyse tosiaan syyhyn aiheuttama jälkireaktio ihooni koskemisesta, sen karvoituksen raakkaamisesta vahi olisiko sittenkin ollut reaktio siihen, et syyhy ja sen jälkeiset voitehet ovat tehneet tehtävänsä iholleni ja siten sitten esim. karvojen tupet ( karvatupet ) reagoivat siihen, että niitä siinä raspiessain automaattisesti tulee "käänettyä" ns. väärään suuntaan?
No, niin tahi näin, niin....
Tuossa kun purin tätä huushollini "evakkoa" syyhystä viime viikon aikana jolloin jo monet olivat olleet pussitettuna ainakin sen kuukauden, niin huokasimma helpotuksesta: kaik´ olivat kunnossa, hyvin säilyneitä pussien nuiden sisällä.
Samaisen "kohtalon" kokivat myöskin siitä viikkoa aikisemmin purkamani matot lattioideni näiden. Nekin olivat ihan hyvässä kunnossa: ei kosteutta, ei hometta, tms. kupeillansa, vaikkas niitä niin pelkäsin et ne olisivat ottaneet moiset "hyyryläiset" itsellensä.
Sen sijaan ylläri-pyllärin koin kunne aloin patjoja sänkyin purkamahan...
Itulaatikon patjat oli iisi-biisi huttua. Ne olivat "fine". Päällisensä pesaisin, imuroin patjat (kaksi kipaletta ) ja laittelimma pitooni. ( On se tuokin: vaik kuin pidät evakossa, puhdistat, peset ja imuroit, sekä sit otat pitoon, niin äijän se mieltä kysyy, et luotat, jottas puhdasta on tullut - ei syyhypunkkeja enää niissä?! )
Sänkyin patjan otin käsittelyyn. Imuroin ja jo eka puolellansa tunsin käsieni alla, kun pintaansa pitkin siirryin ain etiäpäin siin sitä imuroidessain, et ihan ko olis kosteutta pinnassansa? Jatkaissain hommaani tuota käänsin kuvettansa toiselle puolellensa ja hokasin "syrjäsimmällä" vilasten et joitahin mustia pisteitä siin kyllä on - liekkö roskat tarttunut lattiapinnasta josa sitä silloin imuroin ja sit puolensa tuon toisen esille nuin käänsin?
Annas olla kussa kohallensa pääsin! Ei, se ei ollut roskia lattioiltani vaan ihan aitoa, ehtaa, hometta! Vetäsin kutienkin muutaman "varvin" imurillain siin kohtaa kuin kokeillen et tokko ne siitään lähtee ( se oli muuten virhe, se liike! ), todeten et eivät lähde. "Ja täähän on läpi-pasko!" Elikkäs se patja oli lävitsensä kostea, märkä, sekä täten keränyt siellä evakossaan pussitettuna ollessansa, homeen itseensä! Jee, hyvä mie!?
Näin oli patjain tuo kärsinyt oman osansa syyhystäni tästä, näin kärsin miekin lisää syyhystäin tästä; tuo minkä olin tekemisissä tuon homeisen patjain kera, niin siitähän mie sit sainen allergisen reaktion heti seuraavanan päivänä nostain poskiontelotulehduksen viikkosen ajaksi!
Täten kerrompas nyt teitille kaikille Armaat Lukijain miun: jos/kun joudutte syyhyn omaksi, niin muistakaa tää!
Kun joudutte syyhyn omaksi ja vaik kuin sanotaan, et roudaa ne patjat, petivaatteet, yms. ulos kylmään jos ja kun on pakkasta siellä tarpeeksi ( -25´C ja rapiat kuten täälläkin oli ), sekä pidä niitä siellä ainakin vuorokauden-pari, ettäs sit eristettynä ( mielellään pussitettuna ) viikkosen verta vähintään, NIIN ÄLKÄÄ tehkö näin! Saatte "hyvässä lykyssä" vaine paskaa.
Imuroikaa patjanne ekaksi. Sitten pussitatte sen viikoksi-pariksi ja pidätte sen pussin sisällä! Ei kylmään, ei ulos, ei kosteutta keräämään, misään vaiheessa vaik kuin pakkasta olisi! Eikä edes ilman pussittamistakaan mihkään ulkovaraston sisälle vieden kuten mie teimmä! Ja varmuuden vuoksi jos halajatte, niin sit purkaissa imuroitte patjan tuon uudelleen, kenties jos on irrotettavat patjan kankaat; pesette ne.
Säästätte piiiiit-kän sentin rahnaa!
Täten kun miulla meni patja ja petarikin siin sivussa, vaihtoon! Tuli laskua lisää sen noin 700e syyhyn-penteleen piikkiin! Ollehen nyt sitten jo likemmä 2000e saldossa - yhden hengen huushollissa!
Rikki, kortisooni- ja perusvoiteet.
Tarinani näistäkin tiedätte jo te, Armaat Lukijain miun.
Luulin tään samba-rumban aikana etten konsa pääse tästä enää irti, et aina, iäti, tästä ja ikuisuuteen, joudun nyt sit aina vosekkimaan itsein hiusmarrosta jarppeihini asti jonkinlaisella rasvalla.
Tuossa sellainen puolitoista viikkoa sitten, kun alkoivat nää jälkinäppylät harvenemaan ja kutinakin hivenen jo hellittämään, hokasin kuitenkin kuinka alkoivat rasvauskertani ja -alueet harvenemaan! Ihan luonostansa, tarpeettomana. Ei enää perusrasvaakaan koko keholleni ehtoisin ja joskus aamuisinkin. Ei enää kortisonia olleskana, eikä Bepatheniakaan kuin joskus ja jonnehin yksittäiseen paikkaan vaine.
Nyt, täsä tosiaan kaksi kuukautta jälkeen eka näppylöiden ilmestymisen tään toisen saitin syyhyn omana, olemma tilanteessa, et rasvaan vaine jonkin pienen alueen jostahin päin kehoain jos se OIKEIN kutiaa. En siis aamuin ja illoin, enkä välttis päivittäinkään. Saati siten kuten alkuvaiheessa et päivittäin pesten perusvoitteella ja sit sen jälkeen heti rasvaten itsein kokonaan sillä.
Olemma ns. liki normaalissa tilanteessa, ajassa entisessä, tavoissa entisissäin. Jee, hyvä mie!
Ja jokahinen uusi näppylä, jokahinen kutina, laittaa luulotautisen, syyhy-pelkoisen, heti uudelleen epäilemään et joka taasen....?
Kommentit