Päivä tää valkeni pilvisenä, hämyisenä ja pikkuisessa pakkaskelissä.
Näimpä mie ajattelin, nottas ihan hyvä keli jatkaa akkunoideni näiden vosekkimista;



Yläkerran yssi ja ainoa ikkuna saine kiiltävän "kuoren" yllensä, samoin kuin myöskin piekuiset, yksittäiset akkunat saunassa ettäs suihkussa. Ulko-ovetkin putsi-putsistin samoin teis sitten, sisältänsä päin. "Kun kerta on ryhdytty toimeen, niin sit ja-kans loppuun asti!"
Mietiskelin et tokkopa tuota viel kaik väliovet? Sittenhän sitä jo vaikkas kaik valaisimet, jne., jne..
   Onneksein Aurinko Armas tuli pilvimassan takaa esille ja alkoi helottaa sil viisiin, ettäs uloshan sitä mielein miun teki!
Rötkyilykamppehet yllein, eväät reppuuni miun, kamera kupeellein keikkumahan, ja; "Menox, sanoi Annien Lenox"!


   Ns. pääte tavoiteeksi Ojakylän "kummitusmetsästä" Lahdenperälle, Kaaranselän lävitse Ulkokarvon nokkaan ja siitä sitten jotahin kautta takaisin Hepo Hopiain tykö.
   Hepo Hopiain jätin vuottaa kevyenliikenteen väylän reunustalle. Evästin sitä, ettäs yritän tulla takaisinkin; jos en uppoa meren syviin kätköihin lahdelmaa tuota ylittäissäin.... Koitan tulla takaisin kyllä ja ihan omin jaloinkin viellä, sillä tiedän ja tiedostan, ettäs matkaani tää tulee olemaan piiit-kä. Vasiten kun eilennä juuri niveliäin aikas lailla rasittelin.
No, häätyy kertoa näin heti alkuunsa, ettäs tuon Ulkokarvon jälkehen, seudulla Ontonkurkun jälkeen, Koivuharju-tilan paikkeilla totesivat lonkkain ( vasite se kehenompi ), ettäs tää nyt oli sit täsä; koitas jollahin ilmeellä itse päästä takaisin menopelisi luokse! Noin neljä ja puoli kilometriä nettikartalta mitattuna, takanain tuolloin.
Huh, ottipas se tiukille, se loppu matka sitten. Muttas niin vain taivalsin pääasiassa hankiaisia pitkin yhteensä selleiset 8,5km + kaik kamerain kera poikkeamat, noin neljässä tunnissa!
Huomaa siis, että eilisen rasitukset sit peilasivat tähän päivään; kävelytahtini hidastui, meni aikaa paljon enempi ko mitä eilen: n.10km/3h, tänään n.8,5km/4h! Tosin tänään pidin kaksi lyhykäistä kaffitaukoa eillisen yhden sijalta.....
    Joops - lähdetääs taasen....




    Tarri.



   "Kahden."




    Ojakylän peltojen syrjässä, katse Lahdenperän jäälle.




   Ojakylää ns. takaapäin katsottuna Lahdenperän lahdelta.




    "Kauaksi on pitkä matka."; Lahdenperän rannalla kohti Kaaranselkää ja sen taa.
Myös alla tuosta rantamalta ( jo jäältä ) kuvattu kuva;







    "Kurvit kohillaan."




   "Hymyhuulet." - Kaaranseljällä ja...
.... samaisella kohdalla sitten Tuuli Tuittupäisen juoksua flipan nokasta;







   Ihanuutta!
  Kaaranseljän tyvessä on paikka Karinnenä ja siellä sitten oli jonkinlaisen piskuisen maanpinnan laskeuman. Epäilen, ettäs siinä on jokin linnuille tehty piskuinen lampi joka näin talven aikaan oli peitossa lumien ja hankien sekä siten "vajonut" alaspäin kohdallaan suhteessa ynpäröivään maastoonsa.
   Tuolla paikalla oli myöskin laavu, kera polttopuulatonsa. Oli siinä myöskin katolla katettu pitkä pöytä sekä ulkohuussikin.
Oletan, ettäs ko täällä on lot of mettämiehiä ja -naisiakin, niin olisko paikka tuo jokin mettämiesten nuotiopaikka paikalla olleen nuotiopohojan kera.

    Mietin muuten sitä eilistä koulu-ammuntaa ja sen henkilöitä, surussain.
    Mitkä olivat tekoon tuohon johtaneet puitteet? Toki nyt olen päivän mittaan kuullut, että kyseessä oli koulukiusattu oppilas - se ampuja, mutta siltikin...
   Mitenkä nykyaikanakaan ei viellä voida tällaistä koulukiusaamista poistaa? Mitenkä se on mahdollista vielä nykypäivänäkin? Tokihan tiedän ja tiedostan, että on tää nykyaikainen nettimaailma, yms. yhteydenpito-jutut, niin sehän on sinällään helpompaa, tuo kiusaaminen, ko ennen muinoin kun ei ollut tuollaisia kanavia kiusata itse koulun aikana ko sitten koulunkin ulkopuolisella ajalla. Ja sitten tietenkin fyysistä ( sanallista, ruumillista, yms. ) kiusaamistakin kummassakin ajassa.
Pöh, typerää!
   Mites sitten esim. tällaisella pienemmällä paikkakunnalla josa suunilleen kaikki tuntevat toisensa ihan perheinensä, jälkikasvuineen, sukulaisineen ja naapureineenkin? Ja vasiten sitten kun täällä tosiaan metsästetään? Tuntuu et vähintään joka toisessa pistissä on joku metsästäjä olemassa ja asumassa! Ja ikä kulkee taatusti näillä metsästäjilläkin ihan lapsesta aikuiseen ja vanhukseen asti!
Mitkä ovatkaan siis mahdollisuudet esim. tällaisella paikkakunnalla jonkun koulukiusatun, jotankin maailmaan tähän kyllästyneen, tahi jotankin itsensä kaltoin kohdelluksi tuntevaisen, alkaa heilumaan pyssyn/jensä kera!

    Olihan siellä tietenkin ( mettämiseten/naisten - ei kun HENKILÖIDEN.... oletettujen ihmisten.... ) paikalla tähystystorni/näköalatornikin!
Sinneppä siis miekin kapusin, yhä ylemmäs yrittäin, ylimmän tasanteen tavoittain:



   Lahdenperä...



... Lahdenperää ja Kaarenselkää ( tuo maasto/heteikköalue oikiassa reunassa joka on näin talvella täysin lumen peitossa ) ....



.... ja sitten viellä Ojakylänlahtea tuolla taustalla olevaisen Kyröperän metän edustalla.




   Jälleen tätä ihanuutta.... peltoaukia siinä rannan tuntumassa.




   Ulkokarvo kärki siintää tuolla vasemmalla Petsamon laiturin kera itse Petsamon jäädessä kauaksi tuonne oikialle jonnehin metsän tuon taakse..




   "Hienohelma."
   Jännä miten lumenpinta, tuulikin, voi olla hienohelma tällainen.




    "Aika mennyt ei koskaan palaa."
   Ulkokarvon Petsamon laituri - tahi siis mitä siitä nyt sit onkaan jäljellä näin....  



   Tähän laituriin seilasi aikoinaan Oulusta yhteysalus, laiva,  HL Hailuoto joka piti tätä satamapaikkanaan täällä Luovolla vuosina 1920-1968 toukokuusta joulukuulle, vesistöjen ollessa auki.
Kesällä 1986 alkoi lauttaliikenne Riutunkarin ja Huikun välissä ja nytten sitten on toteutumassa liki samalle paikalle kauan suunitteilla ollut silta 2026.
    Tuolla laivalla kulki kaikki mahdollinen ihmisen elämään liittyvä tavara, asia, jne.. Postit, ostokset, karjalle tarpeet, jäkälät Luovolta suureen maailmaan. Ihmiset asioilleen mantereelle - ihmisten ollessa Luovolla liki omavaraisesti töissä täällä ja omilla tiloillaankin.
Sittemmin alkoivat autot yleistymään ja sen mukaan sitten laiva tuo kuskasi jo autojakin tänne ja täältä poies.
    Maailma avartui, ihmiset liikkuivat yhä enempi.... ihmiset maailmalle ja maailma ihmisten mukana tänne tullen.







    Vaski, Huikun lauttaranta, lauttaväylä ja vastapuolen, mantereen, Riutunkari tuolla kaukana horisontissa.




   Jep.... Ori-ja jotahin.... Organumi!
   Taideteos, ympäristöteos, joka toimii kaikukammiona. Tämän on suunitellut Lukas Kuhnen haluten yhdistää kuullun, nähdyn ja kehollisesti aistitun kokonaisvaltaiseksi kokemukseksi jossa isoin kupoli on ns. pohjasävel ja kaksi pienempää sitten terssi ja kvintti.
Tässä teoksessa on jokahisessa kupolissaan oma oviaukko ja tosiaan jokaisessa omanlaisensa kaikupohja äänille sisäpuolellaan tuotetuille.
   Tästä teoksesta olemma kirjannut ja kertonut teille, oi, Armaat Lukijain miun, jo aikaisemminki. Vuottansa en muista olleskan, muttas sen muistan ko täällä olemma viimotteeksi käynyt!
Se oli yksi kevät ( mikä kevät - älkäätte kysykö! ) kun oli juuri alkanut sääski-aika. Sainen tuolloin muutamat pistokset jalkapohjiin niiltä ja lekurikeikanhan se sit teki terveyskeskukseen, miulle! Paukamat sen verta mahtavat noiusivat niihin pistoksiin. ( Miksikähän siis tuon kerran nuin hyvin muistan? )
Tuon kerran jälkeen en ole täällä käynyt - en ainakaan muista käyneeni - sillä olen kiertänyt tätä ko ruttoa tuon kokemuksein takia.
   Nyt sitten tuossa 2023 vuoden aikana ovat tästä kaiken vesakon poistaneet ympärillä tään niemenkärjen. Nyt on avaraa; "kaahee, aakee, laakee" oikein. Enää ei luulisi moisten ötököisen häiritsevän ja pistelevän. Etenkään näin talviseen aikaan käydessä ko kylmä pohjois-koillinen Tuuli Tuittupää puhkui ja puhisi tänäkin päivänä oikein kunnolla!
Se on tuo moinen raikkaaminen jokin Helmi-elinympäristöohjelmaan hanke josa ennallistavat ympäristöä mahdollisemman alkuperäiseen kuosiin mahdollistaen luonnon parempaa monimuotoisuutta, ekosysteemipalveluja ja vesiensuojelua. Samalla tietty, kuten tässäkin niemessä, tukemaan alueen historiallista perinneympäristöä. ( Täten ajattelen, ettäs tääkin niemi on tuolloin laivakautena ollut sitten tällainen avoin niemenkärki eikää kuten silloin vuotta 2023 ennen, täysin vesakkoinen ekosysteemi. )




    Joku piti kaffeetaukonsa ensimmäisen....




    "Optinenharha." - oikiasti tään aukon yläreuna ei kallistu nuin ulospäin.
    Muistini mukaan isomman kupolin näkymät kahteen eri suuntaan katsottuna....



.... ja pienimmän;







     Täsä seison kuvaamassa tätä taidekupolli-sydeemiä taukotuvan viereltä, joka täällä on olemasa.
Siinä voi ja saa retkeilijät, luonnossa matkaavaiset, taukoansa pitää. Lämmittää kaminaa ( klapeja näytti olevan paikalla ) ja evästää sisätiloissa, sillä ovensa tuo ei ollutkaan nyt lukossa kuten aikaisemoina vuosina ain oli kun täällä pistäydyin!
Hyvä te, hyvä Luotolaiset!
   Senkin viel mainitsen ettäs se tuo koko Lahdenperä lahti; Ojakylänlahti, Ontonperä ja likellä olevan Kengännenän Kengänkari, on lintujen rauhoituspaikka; lintujen metsästys kielletty.

     Täsä kohtaa nousin maihin ja stalladen tietä myöten Ontonkurkkuun sekä siitä sitten liki Luovontielle asti. Siihen viimosen pellon etunurkkaukseeen asti ko Ulkokarvolta tullahan päätielle.
Siinä sit nousin takaisin pelloille hankikannolle. Mirs-marssin ( kait ) Ojakylän tienvarrella olevien talojen taustalle pitkin laakeita peltoja niiden. Pihapiirit teitenkin kauempaa kurvasin "noukkien" muutamat ihanuudet sieltä likeltänsä kuitenkin muutamia aarteita....



   Aitta josa on yksi seinä päreistä, kaksi laudoitettuna ja yksi sitten hirsisenä.




   Jo aikaisemminkin täällä käyskennelleenä, täällä kulkeneena ja valokuvaaneenakin, mietiskelin tänäänkin, nottas tietävätköhän itse Luotolaiset millaisia aarteita heillä onkaan näissä kaikissa vanhemmissa ja vanhoissa rakennuksissa?
Itse kukin rakennus täällä on oman ikäisensä; toiset tosi vanhoja, toiset vanhoja ja sit toiset uudempia tahi todella uusia. ( Henk. koht. mielipiteeni: onneksi nuita todella uusia ja modernejakin, on vaine muutama tsipale - esin näin kylän raitilla, vanehmoien talojen seassa. muttas kyllä niitäkin löytyy. Mm. tälläkin reissulla yhden sellaisen bongasin. ) Ja näistä, niin uusimmista ko vanhoistakin, on sitten jokahinen omansalaisessa kunnossa. Mikä hyvin pidettynä, mikä hivenen kehenommin ja sit jotkut jo ihan asunottomassa kunnossakin.
MUTTAS jeeru, jos vaine joku ihminen valokuvaisi edes pikkuisen osan nästä kaikista rakennuksista, niine ihanine hienouksineen, ennen kuin ne "mananmajoille" menevät! Näin saisi edes osasen näiden ihanuuksista tallennettua tuleville sukupolville ja heistä niille jotka näitä arvostavat, jotka tällaista kauneutta arvostavat.
    Mie antaisin kamerain "laulaa surutta" näiden kohdalla kun näitä vastaani tulevi, muttas näissä tulee aina vastahan lupakymysykset ja yksityisten omaisuuksien kuvaamisen oikeudet; ei voi ihan mitä vaine kuvata, eikä mistä vaine, jne..
Tätäkin aittaa kuvatessain yritin kuvata tään siten etteivät ihmiset tunnistaisi mistä olen kuvani ottanut? Kenen omaisuutta tunnistettavaa olisi ynpärillään; misä moinen ihanuus onkaan? Ettei tulisi sanomista jälkikäteen, ettei joku ärähtäisi, suuttuisi....
    Muttas sitten taasen tää Tuulinen Mylly, tää on ns. ylistäomaisuutta, kaikkien kuvattavana:



    Tääkin on jonkin hankkeen rahoittama projekti, tää ettäs kyläläiset, Luotolaiset, ovat saaneet tään Tuulisen Myllyn kunnostettua, se on täsä paikkaa ja toiminnassakin jos olen oikein ymmärtänyt. ( rahoittajina mm. Euroopan unioni, Leader+  ja -ko Nouseva Rannikkoseutu ry. )
    Tämä on Hyvän Tuulen Mylly joka joka vuoden heinäkuussa käännetään naisten voimalla. Sitä en tiedä, ettäs kuinka paljon sitä käänetään? Onkoo sen kertaalleen akselinsa ympäri vahi vaine puolikkaan, neljänneksen....?






    Käänsivätpä he täs sitten kuinka paljon tahi vähän, vaine, niin miepäs käänsin kylkein ylös tuonne Tuulisen Myllyn tään oven edustella, portahiaan pitkin. Istuin alas, kaivelin reppuain, otimma evähäni esille ja ka - nautiskelin tuulensuojassa ( pohjois-koilinen jäi selkäin aj myllyn tään taakse ) rauhastain sekä eväistäin mukaani ottamistain. Lopuista niistä joita niistä ole viel jäljellä.



    Tuolla taustalla vasemmalla näkyy metsä ja mökkiranta josta menin tuonne Lahdenperä-lahdelle joka näkyy kuvain tään keskellä, tuon Tuulisen Myllyn pelekan takana.
   Ja alla samainen lahti sitten jo peltoaukialta kovattuna kun iellehen matkaani tätä jatkoin, kohti Hepo Hopiatain vuottavaista;






   Vielä katsaus perääni, kohti Ojakylän peltoja ja tienvarsi talojaan.




   "Tassuni" jotka näköjään jo lähteissäin laahasivat aikas pahasti hankia myöten tassutellessain!




    Tarri.



    Tästä mie lähdin, tähän mie tulin: "Kummitusmetsä.".


    Sitten "irti-poikki-katki" -kunnossa Heopni tykö, ajo kotio ja sauna lämmä!