...sanonko mitä. No, paskaa.

   Tässä odottelen että taloni saisin myytyä. Ehdollinen tarjous on sisällä. Olen sen hyväksynyt. Nyt uupuu vaine se että ostajat saisivat ensin omansa myytyä. Jee, jee...

Mutta, mutta... saan tään myytyä tai ei... Siis vaik ei oo varmuutta myynnistä, niin toivon ja uskon että se sittenkin joskus tapahtuu. Silläpä siis(kö) sitten täällä hääräilen niin että talo ja tontti pysyisi myyntiin/ostoon asti kunnossa ja kuosissa. Laittelen paikkoja, korjailen kuvetta. Jynssään seiniä, kitken kivetyksiä. Teen siis kaikkee sitä mitä tekisin jos itte tässä tulevaisuudessa asuisinkin. Sitä paitsi myyntisopparissakin lukee että myyjä sitoutuu pitämään talon (ja tontin)  kuosissaan eikä anna kaiken "rupsahtaa rauhassa rakkaani".

Tuumailenkin itekseni että kerran mie näytän näin täällä touhuuvan niin tarkoittaako se tiedostamattani et en tätä saakkaan myytyä? Olenko - enhän ole - taikauskoinen? Vai onko kaik sittenkin ns.lähön eellä? Teenkö ja puuhaan "kuin viimosta päivää" samalla hyväst jättäin kaikelle ja joka paikalle? Mitä tää on?

Olisikin se ihan kiva - jos siis ajateltas et tään myynti olis nyt jo varmaa - että antais kaiken JO olla. Kaik kohat niin talossa, varastossa kuin tontillakin sais olla niine hyvineen mitä ne nyt on. En laittas, miun ei tarviis laittaa, tikkuakaan ristiin koko helahoidon taatta. Antasin vain kaiken olla. Rupsahtakoon ja hajotkoon, kasvakoon ja villiintyköön ihan kuin halluu. Ja mie se vain olisin ja "makkoisin". Voi jee. Oispa se kerrankii lokosta. Olla vaine. Kuin ois lomalla!

Tosin tiijänhän mie että enhän mie ossois. Olla vain. Käet ristissä lekotellen. O-hoh! Se se vasta näky olis että mie oisin olla vain. Kyl mie varmaan jottain värkkeisi mut se oliskii sit sellasta josta tykkeisin. Jottain mistä pien.

2014.7.3.%20pihalla%20%285%29-normal.jpg