Käväisin taasen löylyissä lämpimissä, ylisillä ylistettävien. Tuumailin siellä höyryissä kosteissa lissuissain jotta on se vaine tää Suomalainen ihminen aikas hurja ja hullu: saunaan! Ja jokahisessa mahdollisessa tilanteessa vielä. Mm. mie tänä pänä kun juurikin päivän mittaan olen koko ajan noitunut sitä kuin lämmintä taasen jo on sisällä täällä Majassain Mahtavaisessa! Se on nimittäin EKA päivä tälle keväälle kun ulkona kevättä koplaa suoden meille Maan Matosilla plussakeliä jo useammankin lämpöasteen kera. Ja huomenissa viel enempi!
Senkin verta että tänä pänä vaihdoin tuonne ilmanvaihtokoneistooni sen koneen kesäkennoston sisuksiinsa talvikennoston tilalle, kun tuntuu että tännehhän tukehtuu, tähän lämpöön ja tilaan! Pien toki sitä puhuria puhaltavaista mahdollisimman kovalla välleen jotta ilmat vaihtuisi tääl neljän seinän sisuksissa muttas kun se ei ihan alvariinsa auta. Välleen tuulletan tupaani tätä pitämällä tuota takaovea tontillein, takapatiollein, auki, oikein olan takaa jotta puhurit ulkoiset pääsevät vaivatta vaeltamaan kattoin katveiden alitse tupaani tullakseen. Muttas sekään ei aina auta; lämpöä piisaa siltikin vaik´ toisille jakaa!
   Siellä lilluissain tuumailin jotta mikäs se on miun sillä pötkötellessäin kun olen ihan ITSE sen seinät tummaksi, mustaksi, vosekkinut! Voi ettäs mie niin tykkään niistä seinistäin, siitä tummuudesta sen huoneen, sillä huonehhan se saunakin loppuin lopuksi on!
Miten onkaan mukava sinne ain kömpiä ylisille nuille lämpimille kun on kuin kotiinsa menisi. On kuin pesään lämpimään kömpisi. Sinne kun kapuaa, sinne kun astuvi, niin on tunne että nyt muuten rentoutuu koko keho. Niin kroppa kuin mielikin. Ei paina mikään, huolet häipyvät. Eivät edes ne seinät siellä reunamilla, kaadu päälle siel pötkötellessäin - kun ne eivät enää vaaleat ole! En siis milläskänä osaisi enää olla vaalean saunan sisuksissa kun siellä tuntuisi että se olisi liian iso sisuksiltaan. Seinät nuo vaaleat "kaatuisivat" päälle. Ei, se ei ole miun "heiniäin" olleskana. Ihan kauhulla ajattelen tilannetta sellaista ettäs jos saan tään Humisevanharjun myytyä ( sillä tää taasen myynnissä on... ) niin mites sitten kun siin mahdollisessa uudessa asunnossain vaaleat seinät saunassa onkin? O-ou!
   Myynnissä... niin tosiaan, tää myynnissä on. Tai, no, ihan virallisesti vasta ensi viikolla muttas kuiteskin...
Toivoa vaine passa että joku onkeensa ottaisi ja omakseen ostaisi. Se kun on tää tään paikkakunnan osto- ja myynti-tilanne täl haavaa aikas olematonta. Ollut itseasiassa jo aikas pitkään. Eivät vaine asunnot liiku oli sit kyse mimmottiis asunnosta tahansa. Ja se mikä ittein potuttavi suuren suuresti, on se, kun hinnat näin myyjän kantilta katsoin, ovat painuneet TOOOO-SI alas. En tule miteskään saamaan tästä Humisevastaharjusta sitä mitä haluaisin ja mielisin! En tod.. Toisaaltaan sit kun taasen katselen ettäs itse ostelen kenties ( toivottavasti ) tään jälkeen uutta itsellein ( jos vaine sen Matin Kukkaron saisin... ) niin tuntuu sit ettäs hinnat nuo ovat hirmu KORKIAT! Kuis tää nyt tälleensä: myydessä liian matalat ja ostaissa liian korkiat? Eihän täsä tolkkua ole minkäänlaista!
   Kuten ei siinkään että tänään täällä touhuissain tajusin ettäs miehän voisin oikeestaan ( jos vaine uskoni kantaisi, jos vaine tarpeeksi itseeni ja kykyihini luottaisin ) elättää itseni näillä...

2019.3.28%20%281%29.jpg

...seinäpiiroksilla joista nyt parhaillaan yhtä itsellein taasen seinällein piirustan. Samaten kuin nuilla/näillä kaikilla Kaikettomilla leivonnaisillain joita itsellein leipoillen. Kuten vaikkas Kaikettomilla "ruisleivillä" mitä tänään itsellein leipasin. Ja kaikilla muillahin sellaisilla sillä en todellakaan usko ettäs mie enää nykymaailmassa olisin yssi ja ainua tällainen syöjä täsä Maailmassamme Katalassa. On meitä varmaan monia muitahin kuin vaine mie. Ja se ettäs siks toisekseen tällaiset Kaikettomat kun käyvät sitten myöskin ( riippuin tietysti ettäs mitä kaikea sinne ain sekaansa "sotkee" ) yleensä esim. kasvissyöjille, maitoja kiertäville, gluteenittomille, tahi vaikkas vain kolertroolistaan huolehtiville ihmiseille kun en suolaa "viljele". Sokerittomille myöskin... hiivattomille, soijattomille...
Muttas kun en vaine luota itseeni sen verta... Joten näinpä sit teen, leipoilen ja paistelen kaikkia Kaikettomia vaine issellein, ja piirustan silloin kun "huvittaa" itsein huviksi omille seinillein tahi joidenkin muiden seinille jos, joku, joskus, jonnehin, jotenkin... pyytää. Joopas, joo.
   On se muuten onni onnettomuudessa ettäs miulla on nyt tää piirustus menossa ( ja se valmihiksi pitää saaman... sillä kuten ERÄS ystäväin täsä taanoin sanoi: jos muutan täältä niin se joko kesken teon tuohon jääpi tahi sitten valmiina nyt ainakin tänne jääpi - kuis sit suu laitetaan? ) sillä jos sitä ei olisi niin arvatkaas mitä mie par´aikaa tekisin tahi ainaskin suunnitteleisin?
Miuta ei silloin näillä kulmilla varmaan nähtäisi olleskana sillä mie MAAILMALLE tahdon!
Ette arvaakkaan kuin sieluin huutavi Maailmalle Avaralle! Saanen syyttää tästä kauhiasta "kaukokaipuusta" tätä kevättä alkavaa joka mielein sekasin pannoo...
"Voe, voe, tätä kevvään aikoo.
Kyllä on siinä kummoo taekoo.
Tua näläkeekö lie vae jannoo,
joka sisukset jo sekasin pannoo.":
loinah lausumahan Kalle Väänänen-kin, jotenka eiköö tuo nyt ole aivan "selvää pässin lihaa" että se tällaisenkin "vaeltavan sielun" sisukset myllertää ylt´ ynpäriinsä?
Mie olisin josain päin muualla Armasta Suomemme maata nytten parhaillaankin. En tiedä misä muttas josain kuiteskin. Lähellä tahi kaukana - se-ja-sama miulla muttas kuhan nyt josakin muualla ja liikenteessä. Se se olisi pääasia että liikenteessä olisin! Liikenteessä kuin aikoinaan puolisoin joka oli ( myöskin ) valetavasielu. Liekkö häneltä tään vaelluksein perinnyt...
Tosin jos totta puhun ni muistissain on kuin jo tyttöpäännä ain keväisin tuli tällainen samainen kaukokaipuu sieluuni ja sisuksiini jotenka tuskinpa vaine perittyä silleensä sitten onkaan. Muttas, entäs - oiskoo sit "rokotettu" syntyjään jollahin "kiertävällä" rokotteella? Mee ja tiedä häntä.
Muttas jospaa täsä viellä kussa aika antavi... Jospaa täsä sit oikean kevään korvalla, sit kun jo kevät kunnolla tällähin levelillä on ja asustavi jo, pääsisin liikenteeseen miekin. Jos ei muuta ni ainaskin mökillemme - heko, heko...