... toisille Maan Matosille.
Ihan sillä sanelen nyt näin, koskapa tää joulunen täsä, mitä juurikin nyt taasen joulun alla vietän, menee miulla Töissä.
Tehden toisille ihmisille joulutunnelmaa täällä työpaikallamme ja täten en jaksa, viitsi, kehtaa ja haluakkaan enää kotiini omaan mitään joulua laittaa.
Siks´ toisekseen juuri tänä jouluna en edes ole omassa kotona ennen joulua, olleskana. Olen kilo ja metrien päässä kotoain ja olen Töissä. Ihan todellakin olen Töissä koskapa nyt kävi miun tälle työrupeamalle siten, etten olekkaan Reissaaja-Lissinä olleskana koskapa kaik´ he ( nyt jopa viisi eri yöpymispaikkaa ) jotka toivottivat tere tulemast yökylään luoksensa, peruivat tervetulo-toivotuksensa tuon, miun syyhy-tartuntani takia. Kaik haluavat pelaa varman päälle ja ymmärtäähän sen. Kuka sitä nyt tieten tahtoin halajaisi moista rumpaa putsi-putsistuksineen käydä lävitse. Vasiten kun joukossansa olisi ollut isompiakin huusholleja, ihan vauva-perheitäkin.
Niin hassulta ko tää kuulostaakin, niin tätenpä sitten ainua josa voinen nyt majaani tätä reissaavaista pitellä paikallansa, on juurikin tää työpaikkain miun. Olen virallisesti syyhy-kuurit pitänyt, näppylöitä ei nouse enää uusia, kutina pitää pintansa kuitenkin... ja täten Töissä voinen ihan vapaasti olla, asiakkaita palvella hyvin. Ja jotta voinen Töissä olla, niin majainen paikka pitää nenga josain olla. Se on täällä - Töissä, kuten viimekkin kerralla muutamina öinä oli.
-----------------------------------------------------------------------------------
Lähtöni tapahtui sfääreistä kotoisistain siten, nottas seitsemän lautalla tällaisessä pyryttävässä säässä olin ylitse tulossa Luovolta mantereelle päin. Ei meitä ollut ko kaksi hurjaa, mie ja joku toinen, siin lautassa mukana.
Puolivälinkrouvissa kävin "maissa" jälleen ja sitten jatkoin pika-pikana matkaani miun huomaten, ettäs täällä mentereella on TALVI! Täällä on tätä jotahin valkiaa, kevyttä, kylmää, höttöstä paljon ennempi ko mitä meillä Luovolla on. Meitillä näkyvät viellä varvut marjojen mettäpohojissa lumimassojen alta, puut näyttävät oksiltansa ns. vihireinä - eivät näin lumisina ja huurteisina. Eikää meillä tosiaankaan ole maankamaraisella lunta valkiaa noin 30-40 cm:rin paksuna massana!
-----------------------------------------------------------------------------------
Aloitin tään täällä oloin ekana ehtoona lyöden kaik Piipparmökkini miun kasaan ( Piipparit 2023; 4. ) ja seuraavana aamuna alkain niiden loppu/viimeistely koristelyyt.
Kuvain tää nappasin kuiteskin jokunen toinen aamu kuin tuolloin ekana aamunain täällä Töissäin;
Päivä syvämen tuon ensimmäisen kokonaisen päiväin tälla seutuvalla, vietin tuolla Kalakukko-city go go:ssa koskapa se oli sit miun virallinen eka vapaapäiväni. Hoisin asioitani monenmoisia siellä ja mm. näin kolmea muksuuni miun samalla siellä. Me kaffiteltiin ja juteltiin, vaihdeltiin kuulumisiamme toistemme kera ja oltihin vaine keskenämme.
Tärkein asiain kuitenkin oli käynti simmulekurin pakeilla... Tai no, se oli alkujaan optikko jonka eteen kömmin ihan vaine jälkitarkistukseen simmuleikkauksein miun kohta kahden vuosikkaan takaisen. "Onko kaik ok, miksi näen haloja edelleen - olisiko asialle tuolla jotahin tehtävissä?"
Tarkastettiin näköä ja kykyäin miun saaden siin selville, ettäs toisen simmuin näkö sekä kyky on humattavasti kehenompi ko toisen; missä vika sen tuollaisen? Tarkastettiin viel tarkemmin ja sieltä löytyikin sitten kaihi!
Alkoi optikko etsimään aikaa sen leikkauksta varten ja mie ehättäydyin ehdottamahan, nottas jos vaikkas sitten kevättalvella ko varmaankin sit seuraavan kerran tulen seutuville näille? "Jokin maanantai siinä; vapaapäivänäni?"
Optikko sanoi et ei, tässä voisi sen leikata tänään ( tuona kyseisenä päivänä siis ) ja hän katsookin, ettäs olisiko aikaisemmin simmuni leikanneella lääkärillä aikaa moiseen...
Kyselin ihmeissäin, ettäs kuis se nyt näin? Eikös siihen mene aikaa ja eihän sitä aikaa tosta vaine voi löytyä joltahin lääkäriltä joka on varmasti aika ja tauluttanut omansa päivän jo kauan sitten etukäteen täytehen ajallisesti sekä varauksellisesti?
Loineh lausumahan tuo optikko, ettäs e-hei. "Ei siinä mene ko pari minuuttia, ko se leikkaus tehdään." "Kyllä varmaan sillä kyseiselllä lääkärillä on täsä aivan likellä tähän leikkaukseen muutama minuutti aikaa - joittenkin toisten leikkausten välissä." "Aloitetaan siitä, että laitan nyt tässä ensiksi silmääsi tuohon mykiötä laajentavat tipat." ( erinäisten aine-allergioideni takia hätyy sanoa, että siinä meni aikaa enemmältikin kussa tippaset nuo voitiin laittaa, sillä pitimmä ensin selvitellä, nottas mitä tippaa voitaisiin käyttää.... )
Näin sitten tulikin ylläri-pyllärinä, simmuin tuo, tuosta vaine, siin sivussa, pika-pikana, leikattua! Tuli kaihi, jälkikaihi, joka on kuuleman aikas yleinen tuolalisen simmuleikkauksen jälkehen, poistettua tosta vaine. Wausi!
------------------------------------------------------------------------------------------------
Täsä, juuri tätä kohtaa skriivatessain, olemma nyt ollut töissä huomenissa koko tään ekan viikon - ja samalla sit myöskin majaillut täällä.
Ihan on toisaaltaan jännä jutska kokea tää tällainenkin sydeemi. Herätä aamuun työpaikan Itulaatikosa, palastaa, tehdä omia jutskia ( niitä Piipparimökkejä, tällaista skriivausta, erinäisiä asiain hoitoja, jne. ) ja sitten astua vaine sen ns. noin puolimetriä paikasta toiseen ja olenkin jo Töissä. Päiväsyvän Töissä ja iltamassa taasen se noin ns. puolimetriä ja olen vapaalla - työpaikallain miun. Ei tartte paljoa tressailla, mimmottiis sää on, mitä pukea yllein, ko poistun työpaikaltain vapaallein - ja aamusella sit toisin päin. Ei tartte ajatella miten tarvon lumien ja nietosten seasta Töihin ja poies täältä kotio.
Ei ns. vaivaa, ettäs pidän huushollini siistinä ja ns. paikoillaan, kun se nyt sit hoituu täsä yleisesti työpaikan pitämisenä siistinä.
Sellaiset miinukset täsä kyl on, nottas suihku kyllä on ja voin käyttää, muttas ko se on aikas vilpoinen tila, niin ei paljoa houkuta siellä puhdistautua - onni erään ystävän luokse vasta tuossa pääsin ja oikein saunomaan siellä...
Miinusta on sekin, että ko työt loppuvat työpäivän lopuksi ja jään tänne samaiselle paikalle vapaatani viettämään, ni onpas aika vaikia olla vaine ko toiset työkaverini jatkavat vierelläin töitä, nään jos tulee tilanteita, ettäs töitä olisi, muttas yekijöitä puuttuu, töitä olisi - oleppas siin ko et oliskaan tuolloin. Ei oikein onnava miulta; kyl mie tahdon tarttua työnsyrjästä silloinkin kiinni.
Sit taasen toisaaltaan kivaa on oleilla täällä, viettää vapaatani, yöpyä täällä; näempä nyt sitten täänkin puolen tästä paikasta, työpaikastain.
Ollut täällä töissä jo sen... mennä kesänä jo kahdeksan vuotta, muttas olen nähnyt vaine ko toiset täällä yöpyvät erinäisiä pituuksia, toiset jopa ns. asuen täällä jonkusen aikaa. Nyt sitten mie itse täällä ja näin "asuen" nämä parisen viikkoa. Tään jälkehen voin miekin pakista mimmottiis täällä on olla ja asuakkin, muutoinkin kuin vaine työni puolesta, täällä töitä tehden.
Tuo miun viime kertainen yöpymiskohtain tuossa tuvassa ( pönttöuunin kupeessa ) on nyt "varattu" koristeelliselle joulukuuselle jotenka olemma "pesinyt" nyt sitten tänne ( juurikin tähän, jossa nyt istua nakotan ja skriivaaan juurikin TÄTÄ kohtaa tekstistäin - tuvan puolella on asiakkailla yksityistilaisuus meneillään juuri nyt, tänä ehtoona, täällä tylpaikallamme ) ns. savupirtin puolelle ja majailen yölliset aikain tuossa Itulaatikossa täällä olevaisessa. Siihen petini perustan jokahiseksi yöksi erikseen; päivisin se toimii asiakkaiden istumatilana heidän käydessä täällä nautiskelemassa tunnelmastamme tään paikan sekä tekemistämme leivonnaisista ja muista antimista.
Olisi tuolla ylisillä ihan patterilla lämmitettävä huonekkin olemasa ja siellä sänkynen yöllisiksi ajoiksi, muttas jostahin syystä se ei ole miulle, en tykkää menneä sinne nukkumaan. Pidän kyllä siellä kamojani varastoituna, sieltä haen tarvittavat vaatteeni, kaman, yms. mitä mukaanani tänne toin ja kulloinkin sit tarvitsen. Muttas ettäs yöksi sinne - ei kiitos. Jostahin syystä vaine tuntuu pahalta mennä sinne ylisille, yläkertaan makaamaan, kun jäisi tyhyjä, asumaton, tila alleni olemaan.
Se on sellainen vastaava olo ja tila, tunnelma, ko jos miun häätyisi nousta kerrossänkyyn yläpedille nukkumaan; ei kiitos, ei miulle.
Puhumatikaan siitä, et tiedän täällä olevan henkiä...
-----------------------------------------------------------------------------
Viikkonen sitten tänne näin, tänne Töihin. Ja vapaapäiville silloin - kuten nyt tänäänkin.
Täsä tänä pänä aamutoimet tehtyäin oli edessäin lumitöitä piskuisia. Oli nimittäin antanut lunta valkiaa ihan tarpeeksi asti yölliseen aikaan menneeseen. Käväisin Hepo Hopiain päästelemässä "vapauteen" tuon valkian vankilasta, ammensin lumet poies puuliiterin polulta.
Sittenpä kantelinkin klapit sieltä -liiteriltä tänne taloon, pirttiä tätä pitäiksein lämmä ihan näin vapaapäivänäkin miun; ei vaine arkena, työpäivinä ko asiakkaita täällä käy.
Räiskäleitä tein ja paistelin sillä juuri nyt vuotan yhtä ystävääni tänne kylään tyköni. Hän tulee lapsineen paikalle ja pääsemme näkemään, juttelemaan sekä mie näen hänen ihan pienimmäisen nyt sit eka kerran tässä maailmassa. Häntä kun en ole nähnyt viellä syntymänsä jälkeen.
Näyttäisi tulevan tästä päivästä pitkästä aikaa Aurinko Armahan somistama päivä.
Mietiskelin, et kerkeisin käväistä ystäväin käynnin jälkehen jopas vaikkas Sukumme mökillä, muttas sitten mietin, ettäs enpäs taida viittiä. Matkoihin menisi sen parituntia yhteensä. Siellä saisin rämpiä nietoksissa lumien et ensinnäkään pihaansa pääsisin. Ja sit konne sinne asti pääsisin, ni mitäs mie sit siellä tekisin? Seistä töpöttäisin keskellä pihanmaata ja töllistelisin ylt´ ynpäriinsä; tällaista täällä nyt on? Ei ni mitään järkeä moisessa hommassa, jotanka enpäs mene, jään tänne ja ihailen vaine täältä akkunoihin lävitse tuota ihanaista näkyä Aurinkoista.
Samaisena ehtoona kännykällä räpsien ko taivas tanssi.
-------------------------------------------------------
-------------------------------------------------------
"Viittä vaile valmista" - jouluun.
Enää kaksi työpäivää jäljellä. Sitten töitteni jälkehen jään tänne yhdeksi yöksi majailemaan, jotta rastain omat saanen sopusointuun sopivaan. Muutoin jo huomenissa pötkisin pakoon ja kotia kohti kokkain suuntaisin.
Mitä tästä jäljelle jää?
Iso kupru elämääni - se on ihan päälimmäisenä mielessäin.
Iso kupru nimeltä mainitsematon joka kauaksi kantaa elämässäin tulevaisessa.
Sitten mieleeni jää tuo syyhyinen aika joka häätyy sanoa et nyt, näin kuukauden ja rapioiden jälkeen alkaa vasta nyt, asettumaan. Ei enää näppylöitä nouse uusia, ja yöllisen ajankin jo suht sopuisasti ilman kutkuja, saanen vietettyä ja nukuttua.
Eräs toinenkin, näköjään joka vuotuinen joulunalusaikainen, vaivakin nosti jälleen nokkaansa pintaan näytille. Sen aiheuttaa tiedostamaton tressi elimistössäin miun. Tiedostan kyllä sen olemasa olon, mutta kuten sanelin; tiedostamatin vaiva joka ei lupaa kysele tullakseen, eikä mikään iloinen jutska ole. Muttas omaan sen ja se on vaine kestettävä sekä hyväksyttävä osaksi itseäin. Piste.
Muutama Piipparimökkinenkin viel vapaana on etsiskellen kotia omaa.... Voi kunpa ne omansa viel täsä näinä päivinä löytäisivät...
Muutoin mitä jälkeen jää?
No, ainaskin sen et nyt olen saanut tuta sen mitä on toisten/toisen nurkassa olla ja eliä. Mitä on olla kiertolainen tällainen ( viime kertaisen koen aivan erilaiseksi koska silloin oli nuita moninaisia majapaikkoja olemasa ) joka toisen nurkissa kökkii ja yrittää olla kuin ei oliskaan - ns. puoliksi vieraassa paikassa, Töissäni enkää mitenkään "omissa nurkissa", omaisteni tykönä.
Toisaaltaan on se ollut jänskä nähdä tääkin juttu näin perusteellisesti nyt, se et mitä on asua Töissä.
Jäljelle jää se, ettäs vuotan malttamattomana omaan kotiini pääsyä.
Tiedän ettei siellä sen kummempaa tointa ole olemasa mihkä ryhtyä - paitsi muksuin paperit vuottaa tekijäänsä siellä pöydälläin, muttas sehän on joka vuotinen litviikki, se.
Eikää enää ketään jota vuottaa tulevaksi tyköni...
Niin, jäljelle jää vaine yksinäisyys, itsekseen oleminen ja touhuaminen. Se sellainen jota olen kyllä opetellut täsä jo viimeiset kymmenen vuotta puolisoin poies menon jälkeen. Tää vaine on nyt sitten tällainen - toisen olemattomuuden aikaan saama; toinen kyllä on olemassa, muttas....
--------------------------------------------------------------
"Miun joulu."
Aamusella ennen varsinaisia töitä, itseksein tunnelmoiden, takkaa lämmittäissä ja pientä työperäistä touhua puuhaten.
Täsä miun jouluin, tään verta sitä teen, tään verta sitä on miulle tänä vuonna.
Sainen tänä pänä ihanaakin ihanempia kotio viemisiä muodossa lahjoja: majakkakalenteri yhdeltä ystävältäin miun ja toiselta lämpimäiseltä ystävältäin sitten tällattiis lämpimät tumput sekä ison mukin.
-----------------------------------------
Tunne: kotia kohti.
Vaik aikaiseen aamulla heräsin ja pikaisten aamutoimien jälkeen matkallein taituin, niin siltikin aikaisesta herätyksestä huolimati, oli olo onnellinen: "Pääsen kotiin."
Toisaaltaan myöskin riustiriitainen olo ja tila, sillä "paljon" jäi taakseni. Paljon menetin...
Ja ihan konkreettisestikin "jätin taakseni" jotahin: rastain pitkät pätkäistiin eilennä ehtoolla miun ja yhden muksuin toimesta lyhkäisiksi! Tuli tynät nyt, todella tynät. Ja osanen niistä purettiin jo aukikin!
Mietinkin et oliko, onko, tää sellainen "irtiotto" nyt? Kaikesta irti, kerran yhdestä irti oli otettava...
No, muttas matkaani siis täten suorin aj kokkani kotia kohti näytin.
Hyvä oli lesetellä. Todella kyvä sää ja tila esim. tuonne nuille seutuville menomatkaani verraten. Ja jo ihan esim. eiliseenkin päivään verraten, et jos jo eilennä olisin matkaani lähtenyt; nyt oli todella ihanainen, selkiä, sateeton, keli.
Eilennä oli varmaan suurin osa Kulkijoista Kummallisista matkansa tehnyt, sillä nyt oli vaine "joku hurja" matkaaja itseni lisäksi liikenteessä. Ei ruuhkaa, ei liikennettä, ei ohitetavia, tms.. Melkein ylhäisessä ykseydessäin sainen matkata.
Luodonseljällä lautalla: "Kotia päin." ... matkassa muitahin kuin vaine mie yksinäin.
Se oli ja on sitten tähän astisen elämäin EKA joulu jonka täysin yksin vietän - monessakin mielessä....
Se tuo syyhy sotki sukumme perinteiset nyyttäri-kokoontumiset. Nyt en sitten mie tahi jälkipolvein miun, voinut osallistua muun suvun kokoontumiseen. Eivätkä hekään taineet tänä ehtoona mitään joukko-tapaamista suorittaa keskenänsä. Sukumme Mummon oli yksi siksoin miun tykönsä hakenut, toinen kait joskus täsä vierailee sit tuon Mummomme tykönä.... Siin se, koko joulu sitten meitin osaltamme. Aikas "köykästä" nyt.
Kotiini päästyäin hokasin, ettäs oli sitä lunta valkiaa nyt tännehin jo tullut ja siunaantunut! Oli kystä kyllä. Jopa senkin verta, ettäs ekasteks´ teimmä lumitöitä, jotta uran urkenin itsellein kulkia tuolta päätien varrelta porstuani eteen asti.
Onneksein oli sopimuksemme mukaan yksi kylän tään linkomies käynyt enimmän osasen tuolta matkalta kylläkin vetämässä äskettäin poies, itsellein jäi vainen pätkänen siitä mitä se olisi voinut kaikkiaan olla.
Sisällä Pienessä Punaisessa-pistissä vuotti "lämmä" kuten jo aavistelinkin reissun päällä tuolla mantereella ollessain.
Tiesin siis, että kun lähteissäin jätin ilmalämpöpumpun puhkumaan ja puhaltamaan "vain" +19´C lämmä, niin varmahan vastassa on sitten noin +15´C ja näinhän se olikin.
Sitä en tiennyt, en osanut aavistaa, ettäs postiain tyhjätessäin postilaatikostain, se olisi näin märkää, vetistä ja osaltaan jäistäkin:
Sainen ryhtyä kaiken postini tuon kuivaamiseen. Eroittelin varo, varo, vasti, kaiken erilleen toisistansa siten etten repinyt mitään jäistä rikki tahi märkää mäsäksi. Sitten levitelyy kaiken pitkin pituuksiaan pöytäin päälle, ja annan nyt rauhassansa kuivata kuvettaan kaiken tuon paperimäärän. Jospa huomenissa jo voinen alkaa availemaan postiain tuota.
Saunan lämmitin, eka kerran nyt pariin viikkoon saunan lämmä päästen. Pyörähytin muutamat koneelliset pyykkiä reissaajan tään.
Katselin Samu-Sirkan jouluterveiset Näköradiosta.
Nyt, ihan todella nyt tään nakutuksein jälkehen, istun aloilleni, asetun pyllylleni. Fiilailen ja olen vaine.
Mietin syntyjä syviä, pohdin reissuain tätä jälkeeni jättämääni, kuin myöskin kaikkea tuota mitä jälkeeni sinne jätin...
Mietin, olen, oleilen. Otan tään KOKO jouluin rennosti. Vasta tuossa Tapanin jälkeen palajan paperihommieni pariin - mm. nuiden märkien kirjekuorien sisältä avautuvien paperien velvoittamiin toimiin kiinni.
Ettäs tällainen reissu nyt, tälla tapaa joulua tehden tänä vuonna.
Niin ja - hyvää joulua kaikille teille Armaat Lukijain miun!
Kommentit