Tässä taannoin pohdin uskontoja, uskoani ja uskomistani. Kuten mm. eilenkin.

   Mietin että onneksemme (vai onnettomuudeksemme) kaikki me tään Telluksen vajeltajat uskomme kukin omaan Jumalaamme, omalla tavalla ja lailla. Se kaikki, tai siis tää kaikki on meitä rikastuttava seikka. Jos me kaikki uskoisimme samaan Jumalaan ja samalla tavalla niin kaikki olisimme samaa "paksua tahnaa". Kaikki toimisimme samalla lailla eli olisimme samanlaisia alusta loppuun asti. Yäk! En haluaisi olla samanlainen kuin te muut. Haluan olla erilainen, oma itteni. Haluan uskoa (kuten uskonkin) omalla tavalla ja "omaan" Jumalaani.

30.12.-13.%20enkelit%20%20%2814%29-norma

   Toisekseen kyllä tässä eri Jumaliin ja eri tavalla uskomisessa on huonotkin puolensa kuten meistä kukatahansa on tään aikojen saatossa huomannut... Uskontojen ja kunkin oman uskonvakaamuksen takia me ihmis-raukat käymme täällä maailmassamme kaikenlaisia uskonsotia. Sodimme uskomme mukaan toisiamme vastaan: tää se on se oikee usko - toi siun on ihan väärä! Uskontomme mukaan yritämme käännyttää toisiamme "oikeeseen uskoon": mm. ristiretket hamassa menneisyydessä ja nyttemmin lähetystyö eri maihin. Sitten oli Holokausti... ja nyt mm. Israelin ja Hamasin sodat.

Eli kaiken kaikkiaan me immeiset emme osaa olla uskontojemme taatta sovussa keskemämme. Aina löytyy "väärä uskosia", ja aina me itse olemme niitä "oikee uskosia". Typerää ajattelua, sanon mie. Siis sittenkin toisaaltaan - näihin eri uskontojemme, uskonvakaamustemme ja uskontojemme takia tekemiemme juttujen taatta meijän kyl pitäs kaikkiin uskoo samaan Jumalaan ja samalla tavalla... Typerää!

   Mie ite uskon että on olemassa joku miuta "ylempi". Joku joka säätää ja säätelee kaikkee. Se jokin on jossain tuolla yläilmoissa, taivahalla. Niin kuin konkreettisesti. Kuin pienenä on miulle (ja varmaan monelle muullekkin teille) iskostettu mielikuva että sielä se Jumala pilviin päällä istuskelee ja tekee hommiaan. Sieltä se tillottelee meitä ja tekee päätöksiään suuntaan ja toiseen meitä koskiin. Ja sit viellä että se on sellanen "vanha Jäärä" jolla on jokin iso valkonen kauhtana yllään. Valkia, harmaa, iso parta. Kurttunen naama ja harmaa, kikkarainen, pitkä tukka. Sellanen lempiän näkönen hemmo jolla on ymmärrystä miuta (ja teitä muitai) kohen kun olla öllötän ja tohellan täällä maailmassamme. Hän myös osaa toppuutella ja kurittaakin miuta. Ei siis kohtele vain lempeällä käjellä. Jos teen tuhmuuksiani ja töppäilen niin sieltä kyl vastaan kaikuu!

30.12.-13.%20enkelit%20%20%283%29-normal

   (Enkelit kirjaa näkemäänsä ylös ja vievät sitten näitä viestejänsä eteenpäin Ukko Yli-Jumalalle.)

   Mutta se uskominen. Se onkiin sit vaikiampi juttu selostaa ja kertoo. Sehän on vähän niin kuin henkimaailman juttu ihan kokonaan. Miten kerrot toiselle miten uskot? Kun se ei oo mikään konkreettinen ja näkyvä "kama" jota voit kuvailla jolle kulle toiselle. Se on ns.absurdi juttu.

Mie voin - kuten siekin voit - sanoa sen ääneen toisille. Voin vakuutelle että joo nyt mie uskon. Ja kuin viel takeeksi voin "pröystäillä" ja hommata ulkoisia uskoni todisteita itelleni. Itse kukin tietty oman uskontonsa mukaan... kristityt ristejä ja Jumalan/Jeeskusen/pyhimysten kuvia. Budhalaiset Budhan ja muiden pyhimystensä kuvia, Islamit Allahin, Muhammadin ja muiden siihen kuuluvien kuvia, Juutalaisilla Jumalan/Jeesuksen ja pyhiensä kuvia. Puhumattakaan kaikista ns.pienemmistä uskonnoista ja ns.luonnonkansan uskonnoista ja uskomisista itse kunkin Jumalaansa...

Hiljaisuuden%20talo%20Vanhapappila%2C%20

   (Suomessa palvottiin ennenvanhaan luonnon mukaisia Jumalia; Veden herra, Ahti, suo antejaan.)

Kaikista mukavinta miusta tässä uskomisessa on se kun voin itte uskoa ihan OMALLA tavallani. Sitä ei miun tarvii vakuutella ja kertoilla toisille mutta ite tiijän että näin vaine on. Voin milloin vain  ja missä vain "ottaa yhteyden" Jumalaani. Voin jutella hälle kaiken. Voin kertoilla ajatuksiani, voin jutella niitä näitä, voin pyydellä/anella haluamaani ja ennen kaikkee voin KIITTÄÄ häntä kaikesta mitä tapahtuu, on tapahtunut tai mitä olen ain saanut esim. sinä päivänä. Mitä kaikkee hyvää on tullut vastaan.

Ja se että jos tiedän et teen jotein vastoin ns. tavan uskomuksia... sellaisia asioita joita tuohon Biblioon on kirjoitettu, jota tuossa Raamatussa lukee... niin kun olen käsitellyt ne Hänen kera läpikotasin suuntaan ja toiseen, niin ne on sitten ok. Mutta tietysti ihan kohtuudella kaikkiin lakien mukaan. Satuttamatta ja "sorsimatta" toisia kanssa immeisiäni. Eli miun itteni uskominen on sitä että olen "sujut" MINUN oman Jumalan kanssa. Silloin kaik on ok. Valtakunnassani, miun ja Jumalani välillä, kaikki on hyvin.