En pääse tästä ajatuksesta eroon milläskänä nytten.

   Meitä on täällä Telluksella stallamassa sen vaikkas mihkähänlaista heppua, jeppeä, tahi nyt vaine kaksi jalkaista nisäkästä jotka "tunnustavat" joskin jonkinlaista vaihdantataloutta muodossa määreellinen yksikkö. Se voi olla jeni, dollari, markka ( vahi loppuiko markka-nimike jo 2000 vaihteessa, kun se euroksi "likviditoitiin"? ), euro, kruunu, rupla, tms..
Joillahin meistä on Matti Kukkaroinen kumppaninaan, toisilla se on sitten Sossun Luukku. Toisille Pätkötyöt tahi Kausityöt. Onnekkailla on olemasa jokin Määräaikainen tahi peräti lottovoittoisesti sitten ihan Vakkari-pano... tilille kuukausittain, ja tiettyinä päivinä vieläpä!
Itselläin on toi Matti, kuten olen jutellut. Se se vaine aina muistaa seurassain vaeltaa. Mistähän lie viehättynyt seurastain miun...?

   Jos ja kun se toinen ihminen sattuu olemaan sellainen ns. läheinen, tarpeeksi läheinen ihminen, eikää mikään "hyvää päivää kirvesvartta"-tuttu ( naapuri, perus-tuttava, tahi muutoin vaine sillee tuttu; et ole siis mitenkään ns. rahallisissa tekemissä kanssaan ) ja, kun näen, koen ja liikun tällaisen ihmisen kera joilla on pätäkkää ns. vaikkas muille jakaa ( tahi näin ainaskin luulen ), niin se on muuten outo tunne, se-kin.
   Se pistää miettimään tätä ihmisten "eriarvoisuutta" rahalliselta kantilta. Se "avartaa" simmuja kuin sitä itse onkaan köyhä! Sitä tajuaa, ettäs itsellä se on useimmiten jääkaapin täyttönä valo - toisilla sitten on sen millona erinäistä tuotetta, purnukkaa, pulloa, yms. siellä uumenissaan, mistä valita. Tuollainen ihminen voi käväistä kaupassa vaikkas päivittäin. Hän voi valita sieltä mitä vaine ostaa, hintojaan mitenkään katsomati, laskemati tahi muutoin huomioimati. Hänen ei tarvitse tietää mitä siellä onkaan tilillään venkavaraa; mitä voine ostaa, mitä ei? Ei tarvitse "metästää" alennuksia, ei vertailla kilohintoja tms. määreitä. Eikää sitten niin väliä pitää, että onkoo jääkaapissaan tahi kuiva-ainekaapissaan JO jotahin tuotetta, tahi mitä siellä yleensäkin on; jos menee vanhaksi niin "sou what"?  Jos jotain jo ostamaansa ei halaja käyttääkään; ostampas tilallensa jotahin mielekkäämpää.

   Esimerkkinä esim. eräs kerta, kun aloin miettimään, ettäs minkäs nimisiä niitä nyt yleensäkään oli, ja ettäs minkä hintainen se ja se pizza olikaan, kun valmista tuolta nimeltä mainitsemattomasta liikkeestä ( suomemme maassa yleisin pizzeria.... ) syötävää tilamaan aloimme toisen kera? Mietin mikä maksaa mitä? Mikä olisi halvinta ja silti makuni mukaan syötävää - ottain huomioon, että gluton-versio taasen maksaa jo lähtökohtaisesti enempi kuin tavan-versio?! Ajatuksella tietenkin että ITSE maksan omani tilaamani ja haluamani!
Toinen vaine sanoi, että se-ja-sama; kuhan vain sanot maut - hän tilaa. Ja hänelle sitten sitä, tätä, tuota, ja ISOna versiona, kiitos. Ei siis väliä mitiä sillä hinnalla - eikä sillä, että maksanko mie omani vahi en!

   Sekin siis vielä, ettäs KUKA maksaa kun liikutaan yhdessä jonkun kera? Olkoon se ihminen sitten kuka vaine. Tällainen rahakkaampi nyt kuiteskin, kuin mitä mie Mattinen Kukkaro.
Se kun on todella inhottavaa tunteeltaan kun joku toinen maksaa jotain puolestain. Ihan tieten tahtoin kun tietää, että olen vähävarainen. Tai sitten tätä tietämätikään ihan hyvyttään vaine. Miusta tuntuu, ettäs jään "velkaa" toiselle niistä tarjottavista; "vuoroin "vieraisilla" " -tyyliin, vaikka toinen saattaakin vakuutella et ei tarvitse, ei sitä katsota, ei nyt mitenkään... "Mie tarjoan."

   Kyl se on vaine vähävaraiselle sellainen ISO KUNNIA-kymysys voida maksaa kaiken sen mitä halajaakin, ostaa, liikkuu, omistaa, ITSE! Ja, jos EI kykene, niin sitten yssin kertaisesti on ILMAN! Tahi tinkiin ( joutuu tinkimään ) jostahin, ettäs joskus voinen jostahin sitten "nautiskella" tahi peräti herkutella - syömingeistäkin kun puhutaan.
Eli sitä haluaisi aikas tarkkaan miettiä ensin ( ei heräteostoksia! ) ja laskeskella jotta voinko, onko varaa - ja sitähän ei tällainen enempi tienaavainen sitten voinen oikein sulatella, jymmärtää ja tajuta välttämäti, tätä laskemista, tuumaamista, ennakointia, varautumista, yms..  Eikää kenties sitten siten myöskään asettua tällaisen vähempi varaisen asemaan - tajuta ja tunnistaa, että mitä toinen kokee, mitä tuntee, ja miltä tuntuu olla toisen "armoilla"?
   Puhumatikaan, sit sitä et jos saan kohtelun moisen ( miulle tarjotaan ), niin miksi tunne velvollisuudekseni "maksaa kunniavelkani" tahi miksi ylipäätänsä koen velvollisuudeksein tehdä näin, ja et miksi en mielelläin halua joutua tällaiseen kohteluun?
Näitä ja tällaisia tapauksia pitää aina vähempi varaisena miettiä MONESTI, koska eihän esim. miulla ole sitten mitään millä makselisin vastaavan kohtelun takaisin antajalle tuolle, kun mielein näin halajaa!?

   Sillä en tahdo elää muiden kustannuksella ( vaikkas olisihan se joskus ihanaakin se sellainen.... ), enkä vasiten olla "maksettu nainen"... kun kuiteskin useimmiten kyse on mies-puolisista tutuista, koskapa useimmat tuttuni nyt vaine ovat kaks´ lahkeisia. Tosin naisiinkin tutuissain, ystävissäin, suhtaudun samoin!
   Miten helppoa se tämä elämä-mätä onkaan toisille, kun on tällainen mahdollisuus olemasa. On pätäkkää millä tulla toimeen ja ihan vaine vaikkas syömingeissäkin käyttää.