Jouluaattona:
"Tiedättehän tunteen:
Kuta pienempi ( vanhempi ) itse,
sitä ISOmpi...
- merkitys on "Samu-Sirkan jouluterveisillä".
NYT on tullut Joulu."

   1. joulupäivänä:
"Pakkanen paukkuu nurkissa:

Tupa tykkää lumihelmasta kivijalkansan,
porstua lumihunnustansa,
tupa tulesta tulisijassaan.
Jarppit pitävät villasukista,
kroppa rakastaa nuttua lämmintä.
Ja mieli kaipaa kuvetta kumppanin,
sielu sydäntä sykkivää - lämmintä..."

   2. joulupäivänä elikkäs tänä pänä:
   Joulu, tuo rauhan-lähettilään hyvä olo ja tila.
Joulu, tuo hyväntahdon kulminaatio.
Joulu, täten jo tältä erää taakse jääväinen hetki, tuokio tään vuoden.

   Niinpä.
   Toissapäiväinen oleminen vain; akkujen tyhjien, tyhjilleen ajettujen, lataamista aivan rauhassain. Mie vaine, ei ketään muuta kattoin alla. Ei ristiä, ei sielua, ei ni ketään.
   Eilennä jo muutamien asioiden hoito paperisten. Pesten pyykkiä työvaatteiden ( tänään sit niitä silitellen ). Tehden rosollia ilman sokrua tahi muita ylimääräisiä sellaisia kylkiäisiä, lot of ja siitä nauttien.
   Tään päiväinen täytekakkuni sekä jo muitahin ihmisiä nähden: muksuin vanhimmainen pikaisesti pistäytyi tuvassain; lahjoja vaihdeltiin, kuulumiset pikaisesti heitettiin. Muksuin 24/7 päivän seuranain oleili ja hänen myötä sitten erinäisiä hoidollisia jutskia hänelle.

   Kiltti ( ? ) kait tuota olimma ollut?
Muutamia ihanuuksia mainitaksein jouluisen pukkisen tuomista ihanuuksista: viherkasvi, pisku-piskuinen, vanha, Arabian musta nekka! Kaksi tsipaletta elokuvateatteri-lippua! Matkapyyhe - saisinko jo nyt lähteä REISSUun, saisinko?!?


   Ja mietin....
   Toinen joulupäivä, Tapanin päivä.
Viime vuonna taisimma tehdä kuvausreissun ympäri osasen Kallaveden, vahi väärinkö muistan? Nyt ei täkyä minkähän laista, ei mieltä lähteä. Eikää mahdollisuuttakaan kun 24/7-muksuin tyköni tuli yllärinä. Hän kun ei sit päässytkään sisaruksensa tykö, koska siellä tulivat kipeiksi juuri nyt. Niin - sittempä miun tyköni.
Tapani-ajelut täten tyhyjiksi, olemattomiksi, jäivät kaikin puolin.
    Tapani, Tapanin nimipäivä. Hänenkin... Mieli onnitelle, muttas en voi.
    Tapanin päivä ja joulun menneen lopetusta.
Se on niinkuin EKA joulu aivan yksin sitten jälkeen puolisoin mennehen; en kuulu kellekkään enää. En puolisolle olleelle, en tälle kumppanille olleelle, enkä tuota taida täten "kuulua" enää omalle perheellenikään olleelle kun ei sitä, eikä näitä, sukumme kokoontumisia enää oikein tehdä....
   Niinpä - yksin, muttas onneksein en yksinäinen. En ainakaan viel myönnä, ettäs olisimma yksinäinen! Ihan tuntuu viel kivalta olla yksin. En kaipaa muita - vaik kaipaankin toista.
   Ja muitahan pääsisin toki näkemään, ko itse lähtisin ja menisin tykönsä, esim. muksujeni. En vain halaja, en.
Muiden-muiden tykö sitten taasen? Niin, sinnehin, niidenkin, tykö pääsisin jos vaine nenga laittaisin rahnaa likoon ja lähtisin. Ja sainhan viel tuon matkapyyhkehenkin lahjaksi! Hyvänen aika sentäs; sitähän pitäisi päästä testaamaan! ( Niin kuin ei nyt kois ollessa voisi testailla?! )  Valittaa ei siis pidä; itsestäin kaik on vaine kiini.
   Kiini olemisesta puheen ollen....
Laskeskelin juuri tänä pänä, ettäs kuis kauan sitä olenkaan "kiini" ollut 24/7-muksussain. Niinpä - laskeskelin ihan oikeesti pyöritellen vuosilukuja ( syntymävuosi, oma ikä, yms. ) kunne tajusin et heureka - hänen itsensä ikä vaine! ( Et osaa ihminen tyhymä olla! )
Päälle 30 vuotta olemma kiini ollut. Enempi ja vähempi.
Laskin et sitä on vanhimmaiseni jo sitäkin iäkkäämpi. Et jos hän vaikkas ottaisikin nyt sisaruksensa vedon ja huoltamisen, niin hänhän noin niinkuin laskennallisesti "kerkeis" olla aikaslailla vähempi "kiini" sisaruksessaan kuin mitä mie muksustain. Ei, vertailla ei pitäisi, muttas sitä tulee vaine ain välleen pyöriteltyä näitä lukuja, vuosia, ikiä yms. et "misä mie olin silloin kun" esim. omain muksuin nyt on omassa iässään ollen? Miulla oli tuon ikäisenä niin-ja-niin-monta muksua - mitä onkaan nyt sillä ja sillä muksullain? Mitä he nyt tekevät iällään tuolla - mitäs mie silloin heidän ikäisenää ollessain?
    Kiini pitäin huomenissa alkaa arki kera 24/7-maistraatti ( nykyään digi- ja viestintävirasto, tahi joku sellainen nimeltänsä ) litviikkien tekemisten. Siitä se arki ja arkeen paluu sitten alkaa.
Ei täten huolta et mitä tekisin tahi en tekisi.
Siihen lekurilla käyntiä, simmulekuria, jne.. Onneksi sentäs Jyräkin välissä; sinne kun en nyt Töissä ollessain kerennyt ko ei aina tietoa milloin vapaata, milloin Töitä....? Mietinkin täsä kotvanen sitten et pitäisikö soittaa ja kysäistä et mitenkä olisi tuplaten tahi vaikkas vaine puolitoistakertainen aika nyt?
    .... ja mie huomaan ikävöiväni Tupsuleukaani miun.