Päivä muutama sitten taakse päin päivästän tästä. Päivä jolloin olin saanut sairaslomani jälkeen eka kerran jotahin aikaseksi. Saanut vosekittua kaik akkunani täältä Majastani Mahtavaisesta puhtahaksi, verhot pestyä ( uudet, talviverhot, laittelen paikoilleen täsä kunne joudun... ), kaik sen millona ( noin 100kpl ) kukkaani miun käytettyä suihkussa jälkeen kevähän viimoisen suihkuttelun, muteltua hivenen niiden paikkaansa ( mm. huomattuani että eräskin ihku ihanaiseni Rönsyliljani miun onkin "hivenen" liian painava jo tuonne katon rajaan roikkumaan: otimma ja ihan utelijaisuuttani mittasin moisen "rotjatkkeen" painon; 6kg ruukkuineen ja multineen kaikkineen! Ihme kun ei ole kattopaneli, saati koukku tuo panelissa kiinni olevainen, pettänyt! ). Sain petivaatteeni tuuletettua ja pestyä, matot puisteltua ja tuuletettua - poikani kävi ne puistelemassa kun kauniisti pyytelin sillä pelkään että kun mie niitä itse paukuttelisin nurmikkoa vasten puistellen niin voisin tahtomattani tehdä jonkinlaisia äkkinäisiä liikehiä ja siitäkös sitten selkäin tykkäisi! Sain lattiat imuroitua ja jopa luutulla vejettyä puhtahaksi! Wau!
Täsä vaiheessa kun kuuntelin taasen nuita ilmoja ennustavia ihmisiä radiokanavilta ja heidän povatessa
Ukko-Ylimmäiseltä saatavaksi vaine kolme ensimmäistä päivää tältä mennä viikolta kauniina Aurinko Armahan paisteena, tuumasin itselleni että mihkäs ne mämä miun "kiiruuni" tästään häviäisi jos vaikkas mie ne tähän jättäisin? Tästäänhän mie ne vastakin löytäisin! Ihan samoilta paikoiltaan ja samoissa holleissa - eikös vaine?
Näinpäs mie otimma jo ihan selkäin takia, sitä vartoissa, "aikalisän" ja pakkailin kamajani kasaan suunnatakseni mökillemme ihastelemaan tätä kuulasta, kaunista, syssypäivää! Ja ihan oikein teinkin sillä kun miul vielä tällä viikolla eilinen ja tää päivä ovat Töissä oloa niin eipäs tämä selkäin oikein kiittele moisia hommia "avokätisesti". Päin vastoin. Eilisen pitkän päivän jälkeen olen saanut "vetää lonkkaani" ihan puhtahalla omatunnolla jotta jaksaisi Selkä-poloiseni tänään sit viimeisen rutistuksen johka ain päättyvi Työpaikkani kesä: tänään on koko tämän kylän, kirkonkylän ja jopa jo ympäröivien maakuntien yhteinen kesäkauden päättäjäinen joka saa aikaan ison "kansanvaelluksen" ja sitä myötä työtä, työtä ja työtä, jatkuvaista Töissäni.
 
   Joo - siis... pakkailin ja tuhtahalla omatunnollani sitten lähdin matkaani moiseen.
   Mikäs oli matkatessa kauniin, syssyisen, Suomemme maaseudun lävitse pieniä teitä myöten. Vasiten kun suurimman osan matkaani juttelin erään ystäväiseni kera - kielletysti kännykkäin kautta.... Tuhma mie!
 
   Matkalle tälle lähteissäin tein jo päätöksen ettäs nytpäs mie otankin kumpparini matkahani kera asianmuksisten tamineiden ja suuntaankin ensimmäisenä matkani ns. meidän lammelle.
Lammelle joka oli ammoisina aikoina sukumme omistuksena omaltaan osaltaan niin että siellä kalassa käytiin isämme kera, piisamit pyydystettiin sieltä, yms.. ( Olenkin tästä paikasta täällä jo aikaisemmin kertonutkin joten se tästä jorinasta nyt - mennään asiaan jo... )
   Kuitenkin - ajatus tämä iti mieleeni täsä viime viikolla jolloin pistäydyin tällä paikalla ( tai siis oikeesti pienen matkan päässä tältä lammeltamme, entisen latomme kupeella ) yhden ystäväiseni kera ja huomasin kuin on ihmeekseni vedet nousseet entisille Vapon turvetuotantoalan saroille? Mietin jo silloin että miksi näin on? Mitä on tapahtunut, tietäin että nyt on omistajansa jo muuttunut kaksikin kertaa jälkeen Vapon täällä olemassa olon? Onko vahinko käynyt ylitse tienoon vahi onko tällä jokin tarkoituskin - tuskinpa vaine?

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

  Tältä siellä näytti perille päästyäni; yhä vedet vallassansa olivat pitkin pitkiä sarkoja nuota. Tai no - niiltä osin kuin kasvillisuus ei viel ole kerennyt vallata allensa jotahin tienoota näistä.
On aivan kuin lampi olisi tullut koko tienoosta tästä.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

Näin kun katseeni käänsin kohti lampeamme tuota jonka rannan pöheikkö täsä kuvassain jääpi juuri ja juuri kuvan pöheikön kohtaan mietoksissain käväisi jopa vaihtoehto ettäs joku on avannut jollahin ISOlla masinalla ojasen sieltä tänne tahi täältä sinne ja näin vejet nämä ovat saaneet vaellella tähän malliin vapaasti. Mikä moisella operatsuunilla olisi tarkoitus... en vaine ymmärrä, en.
Mietin ettäs jos onkin sen verta Runsauden sarvi Ukko-Ylimmäisellä tänä vuonna ettäs nyt on vaine tullut vettä kystä kyllä siihen tappaan ettäs tienoot kakki, jopa nämäkin sarat, ovat nytten syssylläkin vejen vallassansa? Oiskoon tuota tullunna? Vettä? Näin sateisen kesän aikana?
Vasiten kun miettii ettäs tiedossain on kuulopuheiden kautta että ain Vapon jälkeen on kyseiset tienoot, sarat, paljon alempana kuin ympäristönsä oikiasti olisi ilman turvetuotantoa ja sen aikana tehtyjä turvemaiden nostoa, niin olisihan se aivan luonnollista ettäs näin sateisena kesänä se vesi sitten täll viisiin lampea paikallensa muodostaisi... Tjaa - mietitääs asiaa moista ja jatketaan sil aikaa taas matatkaani tätä ielh järilöih.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

  Näin oli meitin sankia ja sakia mettä harvennet "läpinäkyväksi".
Oli siinä ihan kiva seistä ja olla. Seistä ja kuunella kaikessa rauhassa ympäröivää tienoota jossa ei kuulu mitään ihmisen aiheuttamaa ääntä ( jos ei oteta lukuun sitä että josakin kaukana, kaukana, kuulosti joku tekevän metsurin hommia sahallansa... ), on vaine lintuin liverrystä, sirkan siritystä ja pienoista tuulen virettä ylitse tienoon Aurinko Armahan lämmittämän. Ah, tätä autuutta.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Lammella. Kappale kauneista Suomea.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass



20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Lampi tämä piskuinen on niin että koko lampi mahtuvi ihan hyvin näihin kuviini. Niin piskuinen ettäs ynpärinsä voisi ihan hyvin vaik näin jo aikuisena kuljeskellla ja katseskella joskus jopa tämän ihanuutta joltakin toiseltakin kantilta mutta... ei onna. Ei onna sit milläskänsä sillä miusta ei ole näillä "isoillakaan" jaloillani loikkimaan ainakin neljällä kulmallan olevan ISOn ojasensa ylitse. Enkä yksin kertaisesti viitsi lähtiä niitä ojia myöten ain ettimään ettäs milloin olisin jo niin kaukana sitä ojasen vartta jotta ylitsensä pääsisin ämpäämään. Ei kiitos, ei miulle.
Helpompi olisi kiertää lammen tämän lammen puoleista "reunaa". Tässä kuvassani näkyvän heteikön päältä kulkien muttas en mie sen verta rohkelikkokaan ole ettäs lähtisin kokeilemaan jotta misä kohtaa se kantaa ihmisen ja missä kohtaa - hups! Olisinkin sitten umpisukkeluksessa siellä heteilön alla josain rantakasvillisuuden juurien seassa... Ei, ei kivaa. Ja sitä paitsi mites sit heteikön päällä kulkiessa niiden ojasten kohtien ylitykset?
Toinen juttu jos joku jo olisi sattumoisin jättänyt venhonsa johkin paikkaan rantaan tähän tälle meidän puolelle: voisin lainata sitä hivenen ja lähtiä soutelemaan... Olisipas onni myötä miulle.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Täsä kuvassa koitin onneani ja astelin uskalikkona heteikköä pitkin niin pitkälle rantaansa kuin vaine uskalsin jotta saisin koko lammen ympäryksestä "kokonais" kuvan jatkettua aivan päästä päähänsä omalta rannalta katsoissa.
Ettin tosin ain sellaisen vesakkoa kasvavan kulkureitin uskoen ettäs niis kohdissa on pohjansa ain kantavampi kuin pelkällä ruohopohjalla. Onkoo assee näin vahi luulenko vaine. sitä tiedä en. Jos joku teistä Armaasta Lukijastain asian laidan tietävi paree kuin mie niin kertokaatte, oi kiitos, se miulle? Jokahisella askeleelleni ensin koetan ain paikkansa kantavuutta pikku hiljaa heijaten jalkkaani paikallansa ja sitten vasta ulkallan painoni laskia sen päälle kunnolla - tääkin kenties aivan puppua mutta minkäs teet kun on tälläinen Arkajalka joka luulee kaikenlaista.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Palattuani välleen ihan kantavan maankamaralle hokasin tassuin kulkua seuratessain, ja sitä että mihkä astun etten ömpästy rannan isoihin sammalmonttuihin kaatuin ihan rähmälleni, ettäs täällä on KARPALOITA! Vau! Enpää muista ettäs milloinka viimotteeksi täällä olisi ollunna näin paljon Karpaloita. Kenties panskana viimeksi?
Kerroinkin tästä löydöstäni äidilleni kun hänen tykönänsä käväisin tämän reissuni aikana, ja hänen kera oli hivenen puhetta ettäs joskoo sitä tuolla ennen talven tuloa käväistäisiin kahteen naiseen ( ei Pekkaan - sori miespuoliset Lukijain Armahat... ) poimimassa näitä jos ei joku ennen sitä jo veroita marjasatoaan. Joka tapauksessa eivät nämä ainakaan viel kypsiä poimittaviksi olleet kun niitä mutaman sieltä täältä kokeheksi suuhuni nappasin.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

    Tuolla, huomaatteko tuossa kuvani vasemmassa reunassa, on kalan aiheuttama aaltorengas!
En mie sittenkään ihan läpiä päätäni ajatellut kun mietin ja haaveilin et jos vaikkas joku tänne venhonsa olisi tuonnut ja mie sitä sitten lainaisin... On täällä jo onneksi elämää jälkeen turvetuotannon josta tiedossani on että silloin tämä olisi ollut heillä ns. sakoallas johka sitten kaik tuotantoalueeltaan tulleet ojaset olisi johdettu ja näin sitten niistä mukanaan tulleet turpeet olisivat laskeutuneet tälle lammelle ja näin saostaneet vettään tappain kalat olemattomiin.

   Muistan kuin penskana, pienenä pirpanana, tämä lampi piskuinen tuntui TOOOO-SI SUURELTA! Tätä pitkin tuntui pitkältä ajalta soudella ( ja huovat ) pitkin lammen pintaa kalassa käydessä. Muistan missä kohdin suunilleen katiskamme olivat, mistä kalaa tuli. Muistan kun soudettiin lammen tuolle puolle joka vierahin ranta oli. Muistan että siellä oli kahden josko ei kolmenkin, venhot olemassa.
   Suurelta, pimeältä, synkältä, ja aivan ärsyttävän mahottomalta tuntui lampi piskuinen tämä silloin muoskana.
Liekkö osuutta asiaan moiseen se että ain oltiin täällä tekemässä jotahin: kalastamassa. Soutamassa, huopaamassa, nostamassa katiskoita, pyydystämässä piisamia. Oli sit keli mitä tahansa. Ja sehän olikin ain sitten nimen omaan varmaan sitä "tahansa"-sorttista kun eihän sitä Maanilmeilijä hyvän sään aikaan joutanut moiselle "harrastukselleen" lähtiä vaik siitä ruokapöydän jatketta saikin ja piisamien nahoista Matin karkotetta kukkaroonsa. Tahi sitten ehtoolla illan käydessä yöhön - pimiän sorttisella hämyllä jolloin jo pienen ihmistaimen mieli kotona olisi olla? Ja keväisin kunne jäät lähtivät: kylmät kelit, kylmä hohke jäistä lähtevistä, ja se pelko persiissä että jos pienenä, hät´ hätään uimataitoisena, tupsahtaa reunan ylitse sinne kylmään veteen?
Mitäs sitä tämän kummempaa tarvitseekaan jotta kaikista niistä kalareissuita huono "maku suuhunsa jää"? Ei koskaan mitään vapaa-ajan vieton merkeissä käyntiä, ei ongella oloa, eikä ihan muutoin vaine käväisyä ja käyskentelyä kuten mie nytten olen alkanut näin isompana harrastamaan tänne tullenssain.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Melkein jo perillä.
   Tässä olen ns. meidän maan toisella reunalla. Tänne siis tullaan ( vanhan tavan mukaamme, vanhaa metsätien pohjaa pitkin tullessa ) tämän lammen toiselle raunalle ja sitten mie ain käppäilen tämän koko rannan pituuden tänne toiselle laidalle asti, koko maamme "halki". Sinne missä isämme aikoinaan piti venhoaan ihan alku aikoina mitä miun mieleeni on jäänyt ajanjaksoa taakse päin muoska ajoilta.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Ja tässä se on. Edelleenkin paikallansa - ja hyvässä kunnossa vieläkin.
   Moni varman teistä Armaista Lukijoistani tokaisee mielessään tätä kuvaani katsoissa että joo, tosiaankin "hyvässä" kunnossa. "Siis, missä hyvässä kunnossa?"
   Tässä kun maiden näiden omistajuus vaihtui niin uudet nämä omistajat tänne tiemoiden mettään harvennuksen tekivät. Eivät millään pienellä vehkeellä vaan ihan ISOmmalla, nykyaikaisella, mettäkoneella ja mie olin sen jälkeen eka kerran täällä käydessäni hepulin saada kun jännäsin ja pelkäsin jotta ovatko sillä koneellaan tämän vahingossa muussiksi pistäneet? Onko venho tuo henkkissä olleskana? Onko tämän luvut jo luvettu? Onneksi eivät olleet ajelleet sillä "räkkineellään" ihan näin rannasta ja näin tämä vanhus on saanut elää ielleen ja elämänsä päätöstänsä itse tehdä ajan ker.
   Sitä paitsi - tämä onkin ajalta "kirves ja vasara" eikäs miltään "teippaa ja liimaa" aikakaudelta jolta tuskin mikään kestää ikuisesti tällä Telluksellamme... Tämän venhon on isämme joskus aikoinaan rakentanut ( liekkö olen jo kertonut teille tätä mutta kerron nyt ainakin ) käsinsin kokonansa. Veistellyt, sahannut, höylännyt, taivutellut, vasaroinut ja sitten siel -ko tilkinnyt sekä tarvannut. Muistan kun tervaa käytettiin; sen hajun, sen tuoksun...
Joo, ja sitten hän on tämän tänne tuonnut. Mekin pirpanaiset täältä hänen kera kalaan lähdetty. Sitten tuli jokin uusi venho ( parempi ja uudempi ) ja tämä jäi tähän. Tuli toinen venho ( puinen sekin ) ja silloin venhon paikka siirtyi sinne "tulotien" liki. Sinne se on sekin venho maatunut jo aikain saatossa... Mistäpö tiedän? Mistä muistan? No, kun täällä olen käynnyt niin viel joitakin vuosia sitten sen venhon takatohi oli nähtävissä vesirajassaan ihan konkreettisesti. Enää sitä ei siellä ole. Poies on venho tuo jo mennyt - maille paremmille. Maatunut tänne lammen heteikköön kera hajottaja matosten.
Sitten tulikin jo ensimmäinen lasikuitu venho. Hieno ja upea. Kestävä. Se olikin varmaan isän viimoinen venho ennen kuin hän maat ja mannut Vapolle "antoi", pilkkahintaan lunastivat... Se venho taisi mennä sen jälkeen serkku-poijalleni?

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Venho! Ensimmäinen venho näkyvissä! Se vaine ettäs on tuolla "toist puolla jokkee"! A-pu-va! Kuis se joku joka sen on tänne tuonnut ja täällä sillä soudellut, onkaan "viitsinyt" sen juuri tuolle puolle jättää? En ala!
Tästä tämän näkee ettäs nämä laskuojat joista aikaisemmin skriivasin tähän, eivät ole suinkaan ihan noin vaine ylitsensä ämmettävät; saa olla aikas pitkä haaraväli hällä joka tästään tämän ylitsensä räväyttää!

   Tätä tekstiäni nakutellessain iti mieleeni miun että jos tuota joskus... ei kun nyt jo... eiks vaine... kyllähän... käyhän se... onnaa se... jotenkin...
Päähäni pälkähti että jos tänne lammelle saisi tuoda OMAN venhon johkin paikkaan? Saisinkohan, onnaisiko? Meil kun ei ole enää vuosikymmeniin ollut täällä mitää osaa, eikäs arpaa, pidellä venhoja tuntumissaan mutta jos saisin jostahin selville keltä kysellä lupaa moiseen...
Tiesin nykyisen maan omistajan ja pirautimma het´ sillään hälle atvaillen tuumaani moista. "Saisinko luvan?" "Olisiko lupa?" "Heidän mailleen?" Arvatkaas mitä hän vastasi? Kielsi tietenkin.... Ei vaine, ihan tuntui olevan ymmärtäväinen ja yhteistyöhaluinen. Ihanaa! Juteltiin mistä kautta venhon sinne voisi viedä, ja kertoipa hän että talviseen aikaan ( esim. hankikannolla ) se olisi sinne helpointen viedä kun onhan tuota soistamaastoa ryteikköineen aikaslailla välissänsä. "Sitä ojaa myöten siitä kulmalta...."
Juteltiin myös siitä että lammella tällä on jo kalojakin... Ihanaa, en mie ihan omiani puhellut kun kerroin täsä että kalojakin on jo näkyvissä! Wau! Pääsisimpäs äkkiä jo tuonne!

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Täsä olen palajamassa takaisin lähtöpaikalleni.
   Tästä rannasta, kantavan maan puolelta, ja tuosta juuri ja juuri "metsän" alkukohdasta on iät ja ajat kulkenut polku jota pitkin ain on kalpittu pitkin ja poikin tällä rannalla. Niin mie tein nytkin; kyl se sieltä viel löytyy. Ja mispö ei löydykkään niin sit kiertää sen eteen kasvaneen vesakon tahi koivusen taimen ja jatkaa siitä sit entisille urille.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Voi tätä kauneutta! Vasiten kun on näin kaunis keli.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Rannan ulpukan ( vahi minkä lie? ) kaunis kukinto.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Täsä näkyy sen ISOn konehen jälki. Ei hirmu hyvää, hirmu ihanaa. Ei ole enää aika hevosten ja pienten traktoreiden, ei ole ei.
   Täsä kun seisoin taivastellen ihanaista päivää tätä sekä oloa ja tilaani niin huomasin kuin onnellinen sitä ihminen voikaan loppuin lopuksi olla! Kuin sitä onkaan etuoikeutettu kun voi näin kauniilla, syssyisenä, päivänä lähtiä ja olla vain loppuin lopuksi näinkin kauniilla paikalla Aurinko Armahan helottaissa lämpimästi päin pläsiä, lämmittäissä hentoista kehoani, hivellessä hipiääni...
   Kuva ei mikään kaunis laadultansa ole mutta onpahan vaine muistutus itselleni mikä oli tuokio tuo? Mitä oli olotilani juuri silloin? Ja että muistaisin teille Armaat Lukijani kertoilla näistä mietteistäni juuri tällöin. ( Sori hutaisten otettu kuvani tämä... )

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Jotahin sitä on mielen syövereihin painunut muoska ajoilta näillä seuduilla kulkiessa: näin sitä vaine taasen osasin kuin osasikin kulkia juuri oikien sarkamme päähän josta tämä meidän entinen metsätie alkoi kohti lampeamme tuota, vaikkas onkin tuo mettäkone aikas hyvin sotkenutkin sitten sen varsinaisen mettätiemme pohjan näkymättömiin. Ei sitä sieltä enää oikein löydy: näin alun niityltämme ja sitten sen lopun lammeltamme kyllä löydän.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Sittenpä ylös niityltä ladollemme. Ja siitä matkalta löysin Mesikoiden kukintoja. Löysin myös Suolaheinän mättäitä kuin myös näitä - jotakin.
Nimeänsä ei tiedä mutta me perheeni muoskien kera on puhuttu näistä aina paukkukasveina sillä kun he olivat pieniä ja juurikin ns. kolttos-iässään niin he keräilivät syssyisin näiden kukintoja ja niiden pölyä kasaan. Sitten kuivattelivat/kuivateltiin niitä vaikkas uunimme pankolla sekä kunne olivat kuivuneet niin he jotenkin rakantelivat näistä paukkuvia panoksia. Jos muistan oikein niin sellaisia että kun niille tulta "näytti" niin ne paukkua pamahtivat.
Suolaheinästä muistan kuin sitä ( vasiten tällä niityllä jossa sitä soisen maastonsa takia enemmältikin kasvoi/kasvaa ) kesäiseen aikaan aina työtä niityllä tehdessä napasimme suuhumme Suolaheinäin lehtiä ja naposteltiin poies sillä ne ovat syötäviä ihan siltänsä.
Mesikat - ai että Mesikat. Niitäpä ei enää oikein missään näy. Vasiten joissakin teitten pientareilla kuten ennen muinoin. Eikää oikein edes peltoin ojienkaan seutuvilla. Minne lie hävinneet? Onkoo se tämä nykyaikainen tehotuotanto ja sen myötä isot koneet, kovat keinot, lannoitteet yms. tehneet sen että Mesikat eivät enää kasva missään? Ennen niitä oli niinkin että niitä sai kerätä johkin astiaan ja sitten nautiskellen niiden maustansa napostella pieniin massuihinsa. Ei enää... tietävätköhän nyky muoskat mitä on kun saa suuhunsa Mesikan maun?

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Ladolla.
   Enää ei ole ladossa tässä ovia paikoillansa vaan tämä on kuin "hollin talli" - yhtä tuulinen kuin tämä Humisevaharjuni täällä, Majani Mahtavainen omani; vinkka käy ihan yksiksensä lävitse koko rakennuksen.
   Tässä tämä on latonne takaovi. Tästä ei kuljettu koskaan pellolle koska tuossa aukian kohdalla oli sakia metsä. Sellainen sakia ja tumman synkiä että silloin pienenä likkana ollessani ei tullut mieleenikään mennä sinne Mörköjen syötäväksi. Ei vaikkas metsän tämän läpimitta olikin vain tuon tuonne koivikolle asti. Nythän tämän näkee kuin pieni ja kapia tämä synkiä metsä oli mutta kun eihän sitä silloin pienenä muoskana sellaista tajunut vaan se oli vaine synkiä ja sakia. Puuta puun perään, puuta puun vieressä.
Sen verta sinne uskalsi mennä että juuri ja juuri tuosta hevosen/traktorin ulosmenotrampin kohdalta uskalsi astua ihan vaine muutaman askeleen metsän raunan kätköihin ja käydä taukoin aikana siellä asioilla ( kakalla tahi pissalla - mitä nyt kulloinkin tarvihti tehdä ). Eikää silloinkaan siellä tehnyt mieli kummoisesti oleskella ja jäädä ajattelemaan "maailman menoa" koska pelotti niin pyllistellä synkiän metsän Möröille.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Palokärjen ( vahi Tikan ) tekoset karttuvat vuosi vu´uelta.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Olin jo lähteiksein poies seudulta tältä kunne äkkäsin kaukaa jonkin punaisella merkityn merkin entien Vapon sarkoin väliseltä tien penkereeltä, ja kun näin "tutkimus-" ja muistelumatkallani nyt olin ihan ajan ker niin enhän mie voinut olla poikkeemati sit sielläkin, silläkin paikalla.
Paikalta tuolta selvisi miksi nyt ovat tienoot nämä näin vetten vallassa.
   Tämä tienoo on nyttemmin jonkin osakunnan, vahi oliko se seutukunnan, yhtymän, tms. käytössä ja näin sitten ovat ( pohjaten sen nykyisen omistajan kera käytyyn puheluuni ) kaik laskuojat poies käytöstänsä. Oliko se tyhty ennen vahi jälkeen tämän paikan vuokrauksen tahi luvan annon tälle -kunnalle, sitä en muista mutta joka tapauksessa näin sitten nyttemmin on.
Ja se minkä itsekkin nyt paikallansa näin niin tämä uusi "lampihan" on "valjastettu" metäsätykselle! Täältä löytyi niin houkutuslintuja linnuille kuin myös venhoja ( kaksikin ) että suojaverkkoja metsästäjille. Elikkäs ihan ovat huvi/harraste käyttöön valjastaneet koko tämän entisen turvetuotantoalueen ja näin sitten luoneet uuden kosteikkoalueen aluillensa.
Ihanhan hyvä asia se on. Seutu palajaa edes suunilleen entiseen tilaansa, entisiin tarkoituksiinsa.

   Muistan kuin sitä muoskana käytiin katsomassa ( liekköö jo aikaisemmin olen kertonutkin....? ) latomme kallion laelta isämme kera kuin Kurjet pitivät soitimiaan tahi muutoin tepastelivat täällä suolla. Tämän suon kitukasvuistan näreiden ja Suopursujan siimeksissä.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Tuolla, nuiden melkein oikean puolleisten mettäpuiden takana on meitin mökki. Ei kaukana näin suoraan täältä niityn vierustalta katsoissa mutta jos kuljetaan maantietä pitkin niin matkaahan jon kotain parisen kilometriä.
Pienenä tämä matka tuntui kauhian pitkältä. Vasiten kun se oli pakko kulkea jonkin työn takia ensin toiseen suuntaan ja sitten aikanaan toiseen. Milloin mentiin heinän tekoo, viljojen seivästykseen/puintiin, lehmiä lypsämään tahi vaikka kyntötöihin sekä juurakoita nostelemaan suomaastosta ylös - käsivoimin.

   Mieleni syövereissä ovat kerrat kun vietiin lehmiä tälle niitylle. Isä edellä joko hevospelillä tahi traktorilla hitaasti ajaen. Perässään peräkärri jossa kyydissä oli yksi tahi kaksi lehmää sekä takatohdille kiinni sidottuna yksi tahi kaksi lehmää. Näitä lehmiä ajettiin joko äitimme tahi me lapset vitsoilla eteenpäin. Sitten tuli vielä viimoisena, jälleen yksi tahi kaksi, taluttajaa lehmän kera.
Kyydissä olivat usein ne lehmät jotka jo huonojalkaisia olivat tahi muutoin heillä oli taipaleen teko halkalampaa, esim. olivat tiineenä. Ja talutettavat sitten niitä jotka olivat jo matkan tekoon tottuneet ja täten helpompia talutettavia. Vikuroijat ja nuoremmat yksilöt siinä peräkärriin sidottuina menijöinä. Näin sitä mentiin ja matka vain taittui jalkasin, lapsiltakin.
   Oli myös kertoja kun oltiin heinää tahi viljaa tekemässä ja joskus oli lähtö niityltä kotia kohden äidin avuksi ruokaa tekemään. Aamulla oltiin päästy hevosen tahi traktorin peräkärrin kyydissä niitylle mutta sitten keskellä päivää kun toiset jäivät vielä töihin, oli tällä lähtijällä edessään jalan kulku; se matka tuntui pitkältä. ( Syönnin jälkeen kyydillä takaisin töihin niitylle ja ehtoolla kotia yön viettoon. )
  
  Lammen ja niityn ( sekä ladon ) jälkeen käppäilin Hepo Hopiani tykö ja karautin mökillemme. 

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Täsä pari mummon ( äitini ) kukkasten kuvaa sieltä: Kehäkukkasella aterioitseva Käpäjä ja sitten Orvokki itsepäinen jok´ oli alkukesästä pesänsä laittanut pihakoivumme kannon nokkaan. Sen oloa ja eloa olen valokuvaillut täsä pitkin kesän mittaa. Nyt näyttävi se jo "asettuvan" syssyn tuloon.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass


20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Meitin ( "made in"... ) navetta kera mummon kukkasten.

20179.6.%20Soijinsuolla%20ja%20Kumpulass

   Ja syssyn viljavat vainiot pihapiiristämme.

   Olipas taasen kiva oleila ja touhuta yssinään mökillämme. Olla kuin "Herran kukkarossa". Ei muita ihmisiä, ei aikuisia, ei lapsia. Eikä eläimiäkään. Vaine mie ja ympäröivä luonto kera lintuin laulun, tuulen huminen ja Aurinko Armahan loisteen.
   Otimma ihan ekaksi ja pesasimma painarilla kaik mukaani ottamani ( ja jo "päiviltään" poistamieni ) kesäkukkasteni saviruukut, emalikipot ja yhden puisen laatikonkin jotta ne kerkiäisivät siel pihalla tuulen tuimertaessa ja Aurinko Armahan lämmittäissä, kuivua ainakin enimmiltä osiltaan JOTTA sitten voisin ne lähteiässäin kuivempana mukaani Poika Poloisen kyytiin ottaa.
Laittelin notskin ja paistelin omat ( Kaikettomat: kalkkunaiset, gluteenittomat, maidottomat, sokerittomat, hiivattomat, yms. -tomat ) makkarat kera omien sämpylä-pämpylöideni ja "ruisleipäsen" - nämäkin siis Kaikettomia.
Keitiskelin kaffeeta vaikka en yleensä juo kaffeeta mutta se vaine jotenkin kuului juuri nyt ja juuri siihen hetkeen, joten - keitin kaffeeta...
Poimin kaik Karviaiset mukaani ottaa. Niistä muutamat jättäilein viel puskiin kiinni kun eivät kaik olleet ihan täysin kypsiä viellä.
Serkku-poika käväisi yllättäin pikaisella kyläilyllä: kuuleman viimeksi kyläillyt jotain 1990 tahi -91 vuonna meillä mökillämme!
Vejin lonkkaa - olin vain.

   Keräilin kamppeeni kasaan, pyörähdin äitini tykönä ja aloin matkan teon kohti Majaani Mahtavaista.
Saaden siin matkalla tuuman jotta enpäs ajelekkaan suorinta tietä vaan käväisen ensin "mutkan kautta suoraan " siksoin tykönä entisillä kotinurkillani.
Sekä vielä yhdessä entisessä naapurissani.
   Olipas mukava ajella lesetellä ( lain sallimin nopeuksin! ) kauniissa aurinkoisessa ilmassa, kuivalla asfaltilla ja tuttuja tienoita pitkin. Ihan kuin ennen vanhaan kun Majaani Matalaiseen mökiltämme olisin ajanut.
Olipas mukavaa käväistä entisillä kulmilla ja nähdä siksoa sekä ystävääni.

   Olipas mukava päivä! Ihana päivä kera ihanan touhuamisen, jälkeen kaiken tuon siivoamis-touhuiluni; hivenen välleen huilata ja ladata akkujaan uusiin koitoksiin. Ja leppuutelle selkääni ( sillä tiedossani oli että mennä viikolla olisin vielä kaksi päivää Töissä töitä tekemässä. Sellaiset "rutistuspäivät" kera ison happeningin, ja siellä sit piti jaksaa tehdä säpäkästi juttuja ) ihan kaikessa rauhassa.

   Kyllä maailma on ihana!