Nyt sanon pahasti, mut minkäs mahtaa - tekee mielein miun sanella suoraan vaine: "Konitohtorilla on käyty. Nähty ja käyty."
    Mietin et onko miussa vikaa, olenko pöhkö? Luulenko "liikoja" elimistöstäni, kuulenko sitä mitä haluan tahi kuvittelen kuulevani toisten ( täsä tapauksessa lekurin ) sanovan? Enkö opi konsa erottamaan mm. esim. röngtenin ja mangneettikuvauksen eroja ja niistä näkyviä jutskia....?
    Käväisin tosiaan sovitusti lääkärin pakeilla. Noin vajaa viisi minuttia siin varmaan meni yhteensä ja mie olin jo "eilisen teeren tyttö" hänelle siin vaiheessa. "Läpi-pasko", läpihuuto jutska siis.
Jos olisin antanut luvan pistää piikin lonkkaan olisi mennyt hivenen pidempään, muttas pelko persiissä piikkejä pistäviä vastaan ja siks toisekseen; hittojako sinne niitä pistämään kun lonkka ei aiheuttanut nuita kipujain ollehia! Sen verta kroppaani miekin tunnen! Piste!
    Tämän tiedostan ja tunnenkin, siitä et se kipu silloinen oli nimenomaan kipua välissä lonkka-polvi, lonkan ja polvenikin ollessa oiraattomia ja ns. miun normi-tilassa.
Sekä siitä, ettäs nyt kun olemma ollut jo pari päivää ilman tuota kipulääkitystä, niin kivut tuntuvat tuolla selkärankani puolivälissä ja ihan hiven sen alapuolella. Elikkäs juuri siinä missä miun kulumat olvat ollehet iän-kuun-päiívät!
    No, mistäs mie sitten tuota "viiraustain" epäilin ja epäilen kenties?
Siitä et kun tuo samainen lääkäri silloin kertoi miulle röngtenein jälkehen sen et siellä on hermopinne. Se näkyy siellä. JA tänään kun kyselin sit siitä häneltä et misäs se siellä onkaan, niin hääpä sanoi et ei niitä näistä röngtenkuvista näy! Ja jo sitäkin ennen kun ehdotteli piikkiä lonkkaani, niin "satuli": "Ei sieltä löytynyt nyt muuta kuin nivelkulumaa, edennyttä sellaista." "Mitä jos laitettaisiin sinne piikki helpottamaan kipuja?"
Toppasin sen tosiaan alkumetreille, ajatuksilla et ko kerta siihen ( tuohon reisiluun tiemeelle ) ei nyt koske, niin mitä se piikki enää sinne mihkään auttaisikaan?! Varsinkin kun kipein kohta on nyt selkärangassa!
    Niinpä, "arvauskeskus" mikä arvauskeskus.

    Tiedän mtä ovat nivelkivut. Tiedän et niihin ei ole ns. parannuskeinoa sillä rustot kuluu poies, nesteet haihtuu välistänsä ja sit vaine luupinta hankaa toistansa vasten kitkaa ja särkyä moista aiheuttain. Siihen sit vielä ne välissänsä kulkevaiset hermot jotka pinteisiin joutuvat sinne kuluneiden, olemattomien, nikamien väliin, niin "soppahan" on valmista "pässinlihaa"!
Tiedän senkin että nivelkivuissa on aaltoilevaa eloa sekä liikehdintää: välleen on kivuttomia kausia ja sitten on taasen kivut päällä pienempinä tahi suurempina.

   Silti en voi ymmärtää, vahi enkö halua ymmärtää ( ? ), sitä et miksi näihin ei ole kehitelty jo jotahin apua?
Tai no, onhan niitä olemasa. Viimeisenä konstina ja apuna on nivelten vaihtaminen keino-sellaisiin.
Sitä ennen on tää tällainen kaikenmaailman kipulääkkeiden työntäminen. Hyvässä lykyssä koleileminen, et mikä kullekkin passaa paree, kuka sietää mitäkin syödä. Tietty onhan se hyvä, että on "vara valita" ja kokeilla monia erilaisia variaatioita, muttas siltikin....
    Miksi turrutetaan ihminen tabuilla noilla ( ok. tiedän - siksi ettei kipua olisi ja ei koskisi! ) ns. tunnottomaksi ja sit ihminen pärjääkin kenties pitkälle etiäpäin niiden kera. Hän kulkee, liikkuu, elää ja hengittää kuin ei ni mitä. Hyvähän se on et ihminen pysyy elämässä kiini ja voi vaikkas liikkua siten et töihin kykenee jne.. Ymmärrän täänkin.
Varsinkin jos kivut ovat paljon sietämättömämmät kuin mitä miulla yleensä ovat. Sit jos ne ovat luokkaa ko mitä miulla oli tuossa nyt kipujen aikaan - kyl miekin mielelläin tabuja alan napsimaan silloin!
Muttas sit niin kuin nyt kun lekuri ehdotti piikkiä tuota ja sit kirjasi reseptin "varuilla", et jos tulee tarvista, niin....
   Nyt ilman tabuja, jälkeen tuon tabukuurin, on oloni SELKEÄ! Siis en tätä huomannut ennen kuin nyt parin päivän jälkeen päättymisen tuon kuurin: nythän mie ajattelen jo selkeesti, on kuin silmäni olisivat auenneet, tunnen kehoni, tunnustan sen ääreisrajat, tunnen kivutkin nuo normaalit, jne..
Miksi sitten pitäisi särkytabuilla peitota tällaiset kivut? Turruttaa itsensä niillä? Kulkea "lääkehuuruissa" ja "tunnottomana"?
Entäs jos näin niitä söisi ja sitten tapahtuisi elimistössä jotain ns. mullistavampaa ( Tästä ko ei mitään tietoa itselläin ole. Saatan olla ihan höpö-höpö ajatuksineen näine, muttas sanompa kuitenkin ääneen! ) eikää sitä tuntisikaan koskapa ne tabut turruttavat kipukynnykseni? Esim. peittoavatko ne jonkin murtuman kivut ( isompien luiden murtumien kipuja tuskin peittoavat ), tai esim jos vatsassa menee jotain "sekaisin" tahi aivoissa kasvaimia alkaa muodostumaan; minkä asteinen pitää olla tabuja syödessä niiden kivut että ne sieltä huurteen lävitse kokee ja tiedostaa? Kuinka pitkälle ne nuo muut sairaudet, vahingot, tai muut sellaiset, voivatkaan edetä tahi päästä, ennen kuin ne tiedostaisi?

    Niin, että olenko mie höpö kun kierrän kipulääkityksiä niin pitkään kuin vaine mahdollista?
Olenko vainoharhainen näine epäluuloineni ja ajatuksineni?
   Olenko ( olen varmaankin ) viellä niin pieni kipuinen ihminen, ettäs miulla on "vara" valita syönkö lääkkeitä vahi enköö?
Vai olenko vaine sittenkin sen verta parkkiintunut, kouliintunut, sitkeä-sissi, ettäs vaik kuin tiedostan et kipukynnyksein on matala, niin siltikin kestän kipua isompaakin? Vaikkas pelkään jo yhtä veripirasan oton pistoa sormeni päähän, saati sitten käsivarresta oton, tahi puudutuspiikkejä, yms. pistoja, niin siltikinkö kestän kehoni nivelien aiheuttamaa kipua yllättävänkin pitkälle?
Siksikö miulla on täsä vaiheessa viel "vara" valita mitä teen tahi jätämn tekemäti?
   
    Täsä tään hetkiset olot ja tilat mielessäin sekä kehossain.
Sitä ei tiedä kuin jo huomenissa voin olla korkkaamassa kipupurkin korkkia.....

----------------------------------------------------------------

    Meinasin tuossa edellisen skriivauksen jälkeen et tää juttu, tää selkä-juttu, olisi ollut jo tapauteltu, muttas ei sillä....

    Yrittänyt olen käväistä noin kerta kuukauteen Jyrän alla. Tähänkin kuukauteen sen jo viime kuussa varasin, sen sit osuen ensi alkuun juuri tuohon viimeiseen lääkärikäynti-päivään. Täten kun lääkärikäynti on ns. tärkeämpi juttu, niin sit Jyrän kera sovittiin, ettäs siiretäänpäs tapaamistamme parilla päivällä. Tämä "pari päivää" oli tänään.
    Käppäilin pienessä liukkaassa tykönsä.
Kyseli hän ensin tätä ennen käymiemme tekstiviestiemme pohjalta, jottas mitkäs ne oireeni olivat sit kaikkiaan ja mitä lääkäri saneli? Kerroin oireet, kerroin lääkärin "terveiset".
    Pyysi asettumaan aloilleni, pitkin pituuttani hierontapöydälle laittamaan koko kroppain ( kuten aina ).
Otti sormensa, kaksi, ja alkoi kuljettamaan niitä selkärankaani pitkin ylhäältä alas.
Tokaisi yhteen kohtaan päästyään et tässä on lukko. ( Myöhemmin kertoi et jokin fasillilukko nimeltään. )
Ensin muokkasi tätä paikkaa - voi että teki kipeää. Äänsin kyllä reilusti ääneen.
Sitten käsitteli muuta selkää, jalkoja ja hartian seutua - äänsin ääneen jälleen.
Sitten pyysi kylki asentoon, "sitoi" miut kahdesta paikkaa "lukkoon" käsillänsä ja otti sekä niksautti seljästäin.
Pyysi vatsalleni jälleen ja alkoi työstää taasen kroppaani selästä, jaloista ja ylävartalostain: voi että! Miten olikaan nyt helppoa! En ääntänyt, en valittanut. Oli kuin en olisikaan; kuin ns. aina yleensä kun olen käynyt Jyrällä - muutamia poikkeuksia lukuunottamati. Tosi helppoa. Ihanaa.

   Tuli mieleeni edellinen kipukertani jolloin polveni prakasi, en voinut oikein astua, ja lekurissa sanoivat: "Syö särkytabuja, siellä on nivelkulumia - vuoden takaisien röngtenkuvien mukaan."; lääkärin tuon edes näkemäti miuta ja vaine puhelimessa hoitajan kera jutellen. Silloinkin sit Jyrä tutki, hutki ja totesi, että oli ristinivel polvestain tuosta nyrjähtänyt paikoiltaan: Jyrä sen hoiteli paikoilleen ja se auttoi.
Nyt siis sit samainen hommeli: lekuri katsoi minua ( ei kipeää kohtaa ), ei tutkinut sen kummemmin, edes fyysisesti minua tahi kipeään kohtaani nykien, vaine kysellen "niitä-näitä" ja sitten määräten kipulääkkeita ensin nimikkeellä hermopinne ja sit myöhemmin "korjaten" sen olleen nivelkipuja. Tämän jälkeen Jyrän tykönä joka löytää sen syyn ja korjaa sen!
    Taidan tehdä ensi kerralla kun tulee tuollaisia vastaavia kipuja ( et itken ja "huudan" ), niin otan yhteyttä Jyrään ja menen sen alle aivan ensin!
Pääsen kivuista ns. luonollisella tavalla eroon ( kenties ). Enkää tarvii maksaa kuten nytkin noin 25e/lekuri kerta ( nytkin ainakin sen 75e meni käynteihin ) + lääkekustannukset jotka vaine "turruttavat"- eivät paranna. Paljon halvemmaksi tulee Jyrän "heiteltävänä" olla.