Aamu aikainen vaik olisin voinut, ja tarkoitus olikin, vetää pitkään. Vetkutin, venyyytin, ja vedin aikaa pitemmäksi. Pakkailin hissukseen, tein aamutoimet, siivosin jälkeni majapaikasta, lastasin Hepo Hopiain kuorman täytehen ja sitten vasta matkahan kävin.
Pyörähdin satamassa kuitenkin... vielä... ennen kuin lähdin.... poistuin.
   Hiljaista oli "kokassa". Ei ristin-sielua misään: ei ketään, ei kukaan - misään.
Ainuat elon merkit olivat nousevat lainehet ja niiden pauhu, sekä tuolla rannan hietikolla tapahtuva meininki josa varisparvi piiritti sannan päällä Jänö-Jussi -parkaa! Ne näyttivät kiusaavan ja piinaavan sitä yhä uudelleen ja uudelleen, ikään kuin "kunnon gangstereita" olisivat olleet!
   "Näin sitä menhään... loppu lähenee. Enää yssi yön seutu ja sitten arkeen, kotia..."
Se mistä olin ylpiä issestäin tään reissuin osalta - ainakin täsä vaiheessa, oli se ettäs lupauksein ja suunitelmain mukaan en ollunna viel täsä vaiheessa "sortunut" käymään, saati sit kuvaamaan, ensimmäisessäkään kirkkossa, hautausmaalla tahi muuallakaan vastaavalla "entisen laisella" jutskalla! Hyvä mie!
Toivoa siis on olemassa, toivoa siitä että entisestä eroon pääsisin...

2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%281


2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%282

   Ei ollunna viel KUNNON laineita, ei.
"Mishän poikanen mahtaa nyt olla? Pääsiköhän laineille ehtoolla? Onnistuikohan hänen laitailunsa...?", mietiskelin laineita näitä katsellessain ja...

2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%284

...ylläri oli suurenmoinen kun hokasin lauttaa vuottaissa että hänkin vuotti sitä! Juteltiin ja kertoili ehtoosta jotahin - mut kun en enää muista mitä... MUTTA sen muistan että oli hän kotiaan mennyt ja sit tänä aamuna tullutkin uudelleen tähän lauttarantaan luodon puolelle liitelemään! Olivat kuuleman lainehet tulleet liian raisuiksi ja sitten piti peli viheltää poikki.
Käväistiin viel "kaffeella" ( mehut juomassa ) lähi-huoltsikalla ja juteltiin siellä kaiken laista. Käsiteltiin moottoripyörät ( hänellä 1930-luvulta museopyörä sen ajan ajovarusteineen ), leipomiset, valokuvaukset, yms..
Olipas kiva käsitellä näitä juttuja - vasiten kun sain tietää mitä ne ovat tuolla levelillä tuollaiset jutut - ihan omastain näkökulmastain kattoi.


   Tyrskyn ratsastajia:

2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%286

   "Minä tulen vielä tänne, takaisin. Varmasti."
Nyt mietin et varmaan vaik "pää kolmantena jalkana", jos en muuten.
Ns. rintaa raastain eroon. Haikeus, kaipaus, sinne jonnehin...
Ja kaipaus toiseen... misä oot, misä kuljet, "oletko muistanut minua"...
"Aallot väkevät, Tuulen Tuiteroisen tuiskuttamat, viekäätten terveiset miulta hälle. Jääkäätte tänne, kuiskaatte nää hänelle... joohan."

2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%287


2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%288


   Merenvartijat, Merimetsot.

2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%281


2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%281



2019.8.30.%20Hailuodosta%20kotiin%20%281

    Menossa.
En malttanut olla kuvaamati... pariskunta Kuopioon lautalla matkalla.


   Lähdin Hailuodosta miettien et menenkö yöksi sinne minne majani varasin, vahi enköö mene? Menen - raviin huimaan ratsuni kopea!
Matkasin, soitin tulevaan majapaikkaani vaihtain majoituspaikkani mökistä hotelliin...
Ajatuksissain ettäs jahka pääsen tältä ISOlta tieltä poies niin sitten köröttelen ajan kera perille asti majaani yölliseen pienempiä teitä pitki kunne sinne lähemmä joudun... Oli nimittäin tuo Oulu-Vaala tie tylsä puotella kun on sen vetra iso tie se Oulujoen etelän puoleinen "kaista"!
Muutama minuutti tästä päätöksestäin ja ystäväin otti yhteyttä; tavattaisiinko joskus?
Soitin puhelun, soitin toisen, kolmannenkin. Surffasin netissä, pirautin vävyllein neuvoa saadaksein, peruutin varauksein: ja olimma onnesain kun sain peruttua sen sittenkin kokonansa... Onneksein!
Sit ystäväni tää ilmoitti - tuleekin jo tänään!
A-pu-va, miten mie täältä asti, äkkiä, ja kotia?
Mie pienellä tiellä... äkkiä ja ISOmmalle tielle ettäs joutuisin nopsemmin kotiain - eiks vaine? Näinpä taipui Mummero tää menoon kopeaan, vauhtiin valon nopeaan, ja tielle isommalle takaisin änkesin!
Niin vaine Mummeron tään hitaan, Reissaaja-Lissin ripeän, oli mietintätuokion nopsan jälkehen luotava suunnitelmat aivan uusiin puihin totaalisesti. Yht´äkkiä, yks´ kaks´. Lomani loppui tähän, joo. Ystävän kera laatuaikaa - joo. IHANAA suoraan sanoin.
Oulujärveä alapuoleltaan ohittaissain josain Manamansalon kohilla näin vilaukselta Oulujärven laakea aavaa ja voin "pahoin": tuollakin olisi vettä ihanaa, rantoja katsella ja maalailla muttas ei nyt, nyt ei jouda, ei ole aikaa moiselle ihanuudella. Oi, ja voi - kotia vaine riennä Hepo Hopiain, riennä!
   Tähän "pyrähdykseen" sit viel lisäksi omppu-pomppu-varkaat tyttärein taholta Alla Omppu-Pomppu-puuni, reissukamppeitteni purku, pyykin kippaaminen koriinsa, postin kanto postilaatikosta sisälle, naapurin moikkaaminen ja - lähtö äitini tykö nopealla, pikaisella, piskuisella, pakkaamisella.


   Ihana huomata että elämä kantaa sittenkin. Ihana huomata että vaikka elämä heittelee näin yks´ kas´ "puolelta toiselle" niin silti... siltikin mie olen tässä, ystäväin tuo on tuossa ( vierelläin ) ja sie olet siellä Ystävä, Hyvä, Rakas - Armas Lukijain miun.
Tellus pysyy paikallaan, maailma matkaa menojaan. Aivan kuin: "Talo elää tavallaan, vieras kulkee ajallaan."; niin miekin kuljen, menen, ja olen - joskus reissaten näin Reissaaja-Lissinä Maailan äärissä ja sit taasen joskus ollen kotonakin; puuhaan kotonain.
Onni on että voin ( vielä ainakin ) matkustaa, reissata näin. Avartaa maailmaani. Ja onni että on läheisiä jotka kaipaavat - minua-kin.