Aamuinen varhaisen alkoi ylläri-pyllärillä kun tulikin yks´-kaks´ lähtö poies "Aulangolta".
Kerrankin olisi ollut piiiit-kään aamuun mahdollisuus, pitkään oleiluun ja - niin, vaine oleiluun. Ei mitään, ei mihkään kiirusta, eikä ni mitään. Muttas kun se tuo Ukko-Ylimmäinen, tahi jokin sellattiis Maailmankaikkeus, päättikin sit nyt toisin; lähtö tuli ja...
   Kotio. Aamutoimet. Pakkailut nopsaan ja - menoks!

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Kohti mökkiämme. Mennessäni nappasin valokuvasen tällaisen ja sitten kussa perille pääsin lämmä kelissä täsä ( aamusella matkaan lähtiessäin vajaata kahdeksan oli jo +22´C! ), niin kuppoinen kaffeeta - aamuisen tään ensimmäisein:

2021.7.4.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%2

   "Nalle Puh ja puolenhehtaarin metsä"...
Ylhäisessä ykseydessäin jällevän nautiskellen hetkestä lyhykäisestä aivan yssinäin olostain täällä mökillämme meidän. Tovinen ennen kuin väki tupaan tulevi, ennen kuin tanner askelista lukuisista täyttyvi, ja äänien desibelit väreilevät lävitse ilma sekä tilan.
Muistoissa puolisoin edesmennyt ja meidän reissut tänne kesäiset. Juurikin nämä "Puolenhehtaarin metsän" -kupposet joita pruukattiin kaksissa tuumin käyttää täällä mökillämme. Oih.
   No, ei auta/auttanut muu kuin tarttua toimehen... Ei alvariinsa voine muistoissa näissä elää... ja pinnoittaa sekä koristella "mökki-muudilla", rennosti ja rempseästi, tään päiväisten sankarittariemme ( 30v. ja 80v. ) juhlakakkunen tää:

2021.7.4.%20Mustikka-mansikka-t%C3%A4yte

Saanen esitellä: Mustikka-mansikka-täytekakkunen; normaalit jauhot ja lakton.
   Kaksi muksuain puuttui remmistämme tästä nyt. Voi, kuin olisin toivonut heidänkin läsnäoloaan nyt. Olisi ollut todella kiva ja ihanaa saada heidätkin mukaan - meidän kaikkien toistenkin mukaan. Ei auta; kun eivät tulleet, niin eivät tulleet nyt. Ensi kerralla sitten....?

   Täsä täytteli Pomon sikso 30v. Eräs entinen naapurimme tyttö ( nyt siis jo nainen ), "Vimpula", täyttää myöskin tänä vuonna sen 30v.
Jällevän kerran tulee mietittyä sitä et mitä se tää maailmamme tuntemamme olisi, perheemme taholta lähinnä, jos tämä kyseinen henkilö, tämä muksuin 24/7, olisi myöskin ns. normaali ihminen? Millainen hän olisi juuri nyt? Mitä tekisi, mitä olisi tehnyt, saanut tehtyä? Olisiko perheellinen, olisiko jo lapsia? Missä asuisi, mihkä ammattiin olisi kouluttautunut, mikä hänestä olisi tullut ammatillisesti?
   Sitäkin funtsin, ettäs vanhimmaisemme 80 vuotta! Wau! Itseäni siis noin neljännes vuosisataa vanhempi ihminen. Hatun arvoinen asia, hatun nosto ihmiselle tuolle, korkea ikäiselle ja yhä iellehen omin jaloin kylkevaiselle, itsenäisesti omassa kodissaan ( ilman tukija, tukijoita, peräänsä katsojia ) asuvaiselle. Sekä mikä suurinta aikaan saava, puuhaava alati! Hoitaa oman kotinsa ja viellä nytkin, tänäkin vuonna, mökkimme kaik kukkapenkkiset ( puolenkymmentä ISOa perennapenkkiä ) sekä mökkimme ettäs sen kaik ulkorakennukset, pitäin ne "kurissa ja nuhteessa" moitteettomassa. Paree kuin meistä jälkeläisistänsä kukaan!
Mietinkin monesti sitä et kussa hänestä aika jättää niin silloin sitä jättää myöskin aika tuosta mökkimme tantereesta? Ei meistä kestään ole hoitamaan sitä samalla antaamuksella mitä hän on sitä hoitanut, laitellut ja tehnä! Nainen tarmoksa, äitimme meidän, sukumme "juuri" tällä haavaa. Surkuhan se sellainen juttu on kun sitä silloin mökkimme tantereet alkavat villiintyä, pusikoitua, kasvaa närettä ja koivusta jos jonkin laista! Ei meistä kukaan, ei kenkään, sitä voine estää, eikä halua moiseen urakkaan varmaankaan tarttua, ottaa pestiä tuota itsellensä?
Meitä kun on henkilaitaa, raajakipuista, ja muuten vaine kiirus, jälkeläinen. Kukapa meistä sitten "enää"....? Niinpä....

   ( Kukkaset seuraavat: "Äidin kasvimaalla... raparperin alla." )

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Ukonkelloja upeita, valkoisia.


2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Akin Leija kaunis...


2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Ritarinkannus...

   Ritari tuo "olematon" jota miulle povattiin....
   Maya astrologiaa tutkailevan ihmisen tykänä käväisin täsä kun siihen tilaisuus miulle suotiin. En sillä ettäs siihen uskoisin - ja nytten tuntuu et viel vähempi tään jälkeen, mitä ennen täsä kokemusta, edes.
   Olemma ihminen joka jonkin tasoista henkkimaailmaa kokee, omaksuu ja jopa jotahin ain silloin tällöin tiedostain kokee/tulkitsee.
Kukin nämä sanasein tästä jymmärtäköön ja käsittäköön kuin halajaa; toiset uskovat näihin asioihin, toiset eivät, jotan olkoon nämä sitten jokahisen omassa arvossansa, muttas juttelen silti asiasta tästä nyt - tahi pikemminkin asian tään vierestä...

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Olin kuuleman "riivinrauta" tälle tulkitsijalle tuolla kun ei hän kait miusta oikein "kiini" saanut. No, näin skeptisesti ajatellen eihän hän saanut kun en antanut "kiini" ottaa myötäillen ja myötäeläin hänen tulkintaansa. Olin mahdollisimman hiljaa, osaanottamaton. Je pakissut, en antanut mitään vihjeitä joista olisi voinut hän lähtiä sit johdattelemaan jotahin "ennustuksiaan" tahi menneisiin "katsoa".
Siltikin sieltä putkahti jotahin joihin taivun, joita myöntää pakko on - vahi voikoo olla ns. yleismaailmallisia ennusteita jotka sit passaisivatkin aikas usealle ihmiselle samoin sanoin sannoin?
   Päälimmäiseksi, tahi ensimmäiseksi mielein tulevi se kun kertoi hän, notta 13 vuotiaana jotahin joka laittoi miut ns. kuoren sisään. Tuli suojamuuri ympärillein ja pakkasin hellyyteni sisälleni - miusta tuli "poika".
No, silloin ja sitäkin ennen: olin se perheemme poika joka oli pelloilla voimapussina, apukätenä voimallisena. Olin se joka jätettiin koulusta pois syksyisille puineille, ja muille sellaisille töille - kun ei ollut poikaa perheessämme. Olin se joka riuskin sisaruksistamme oli ja täten "oikeutettu" hommiin tällaisiin. Pöh!
Ja sitten on jotahin muutahin joka silloin vaikutti kait elämääni tähän-mätä, mutta sen pakkavi yhä iellehen sisuksiini kun en ole varma, en ole tietoinen; pysyköön sisälläin siis iellehenkin se.
   Viel kaukaisemmista ajoista hän pakisi et olemma ollunna romaani aikoinaan.... kun tykkään nyt tanssia ja vaeltaa; näistä hän vihjeen/myöntymyksen sain miulta.
Myönnän aivan suoraan, että veri vetää tien päälle jatkuvaan, jonka kait tekin jo olette oivaltaneet Lukijain Armahain miun?! Veri vaine vetää ja vetäisi tosiaankin jos vaine Matti Kukkaroinen periksi antaisi enemmältikin. Tiedä sitten jos heittäytyisin ja antaisin vaine mennä; menisin ja eläisin kuten "mierolainen" ainai?
Tanssia tykkään, jos viejä on osavainen vaine. Tahi yksinkin, mutten toisten katsellen, ei kiitos.
Luova olen - kait. Maalaan - kyllä. Niin piirtäin kuin myöskin valokuvaten ja täsä tuumasin jo nyt viimeistä tilauskakkusta Töissä tehden, ettäs pitäisi varmahan jo alkaa puhumaan kakkuin "maalaamisesta" kun niitä teen ja luon?

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Sitten, yhtä lailla kuin nämä Varjoliljaset täsä yllä ja alla, totesi hän, ettäs elämässäin on joku ihminen joka on puoliksi varjossa, puoliksi näkysällä. Ja hän on sellainen ihminen joka on itsekeskeinen, omat tarkoitusperät omaava henkilö.
Niinpä - kukapa se olisikaan! Tasan ja tarkkaan tiedän hänet, ja tunnustan/tunnustin hänen olemasa olonsa ihan ilman tuota "povaustakin".

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Toinen taasen on henkilö joka loistaa olemasa olollansa kuin kultasarvinen olisi - siis positiivarisesti. Jos hän kysyy.... tai siis kun hän taasen seuraavan kerran kysyy miulta, niin miun pitis vastata hänelle kyllä! "Ei, ei hän ole se viimeiseni, ei se jota "vuotan", muttas henkilö joka olisi miun "lävitse käytävä" ensin.
Joopa joo. Ja ei kiitos. Ei hänen kera sit millään. Ystäviä voimme olla muttei enempää - kiitos.
Ja, en kyl ole sen verta "uskova" povauksiin tällaisiin, ettäs sen taatta sitten alkaisin päin tuntemuksiain tekemään, ei kiitos!
Enkähän tuota tuota ennustusta uskoisikaan muutoinkaan sillä ihan vaine sattumien summana tämä kyseinen näkijä näki tämän ystäväin siellä paikalla juuri tuona päivänä. Ystävä tää kun tuli yllärinä käymään siellä tykönäin ja näkijä tää näki kun juteltiin ja ystävinä halattiin.... Et mistähän tuo "ennustaja" senkin "ennusteen" sitten mielehensä sai? Sitäpä passaa pähkäillä itse kunkin.


2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Ruskolilja.


2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Nämä tään kaivon renkahan kesäiset kukkaset jotka kylvin tuonne rinkulansa sisälle viime keväänä ( ei siin tään vuoden keväänä vaan viime vuoden keväänä ), ovat nyt sitten lähteneet itsestänsä toista vuotta perätysten kasvamaan!

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

Nämä hyvin ja kauniisti voivat näköjään! ( Nämä Unikot sekä sitten Pellavaiset - ? - valkiat ainaskin kasvavat hyvin. )
   Toista se on meikä Mummerolla.
   Joo, ovat kivut hivenen hellittäneet nyt. Liekkö tään vallitsevan ilma ja tilan ansiota vahi minkä lie, muttas ei ole alvarista särkyä ja kolotusta!
On vaine öisin todella surkeaa olla ja maata sängyssä! Todella koskee jokahinen asento kroppain kun vaaterissa makaa. Sattuu niveliin, koskee! Puhumatikaan kun niitä valveilla rasittaa.... Yleinen kolotus vaine poissa oleollansa nyt loistavai, joka on TO-DEL-LA hyvä jutska.
Tosin siitepölykaudessa ollahan sit sen puoleen ja kipu on "korvaamaton" tuolla klyyvarini onteloissa; särkytabuilla menhään aikas monena päivänä - pöh!


2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%

   Kuuliljasten kaunista kauneutta valkiana ja vaalean violettina....

2021.7.4.%20M%C3%B6kill%C3%A4%20Anninan%


2021.7.4.%20k%C3%A4nnykk%C3%A4%20kuvat%2

   Kotimatkalla jälkeen aamun, jälkeen kemujen noiden, ja jälkeen päiväsen tään.
   Hetki vetää henkeä, hetki hu´uahtaa kun ei vaine jaksa; väsy kova painoi ( painaa iellehen ) simmujain vaikkas viime yö oli todella hyvin ja pitkään nukuttu, vaik lietsossa olinkin!
   Palaten tuonne aikaisempaan, ja miettien muutenkin täsä tällä hetkellä, kun nakuttelen tätä tekstiäin... Vaikkas nyt onkin kovin helteistä lämmän roikuilessa tuolla +25-31´C tietämillä, niin yhä iellehen Mieron mieli vetää päälle maantien! Ja vaikkas en aina jaksakkaan ajaa, simmuja painaa... mieli mieliin matkaan - jonnahin. Minne? Sitä tiedä en.
Onni on olemasa tuo Työ niin en pääse nyt mihkään lähtemään! Onni; säilyvät vähäiset roponi miun täten!
Pitää nenga vaine mielen mieliksi ajatusten siivin lennellä ja liidellä sfääreihin kaukaisiin. Vaikkas muistellen ollehia ja mennehiä reissujain itsein! Pääseehän sitä sitenkin muualle - eiks vaine?