Tänään maailmalla avaralla matkatessain hokasin erään otsikon että 40-vuotias on nykyajan käsitysten mukaan vanha työelämään. Vasite siis silleen et joku kelpuuttaisi ja ottaisi hänet töihin itelleen.
Mietin että näinhän se on. Tylyä mutta totisinta totta.
Mietin sit samaan hengenvetoon että mitenkä miulla sitten muka olisi mahdollisuuksia saada töitä - reilusti tuota ikää vanhempana? "Hah, hah.": sanon mie.
   Tunsin/tunnen henkilön joka on käsitykseni mukaan jämpti, sanansa mittainen henkilö. Sellainen oikeudenmukainen, reilu ja rehti. Kaikin puolin siis... jos naisesta puhuttaisi niin hän olisi tasapuolinen ja kaikin puolin oikeudenmukainen... jos taasen miehestä niin hän olisi MIES ja nimen omaan sanojensa mittainen MIES... eli tälleen.
Mutta nyt olen saanut tuta ja nähdä ettei näin olekkaan. Mitään perusteluja en ole saanut tahi kuullut häneltä. Ei minkäänlaista rotia mihkään suuntaan. Olen suruissani moisesta käytöksestä. Vasite kun tiedän etten mie ole ollut se henkilö joka olisin jotenkin moisen käytöksen aikaan saanut tahi ansainnut. ( Osaan kyllä sanoa milloin olen käyttäytynyt toista kohtaan loukkaavasti tahi muuten huonosti - ja vältän sellaistä käytöstäni viimeiseen asti sillä olen aina näköjään mieluummin se sovitteleva, rauhaa hierova ja periksiantava osapuoli kuin ettäs lietsosin kinaa, riitaa ja epäsopua. )
Mielestäni olisi rehtiä ja reiulua tulla ja kertoa ihan naamatusten tahi edes puhelimen välityksellä että mistä moinen käytöksensä johtuu!
   Katselin valokuviani näiltä viime vuoden samoilta päivämääriltä ja tajusin kuin silloin oli TODELLA hienot ja kestävät hankijaiset. Hankijaiset jotka kestivätkin useampien päivien ajan.



Tänä vuonna sellainen taitaa olla vaine unelma josain etäisessä aivoin sopukassa. Ja ajatellen ettäs nyt endiksi lupaa taasen taivahan täydeltä lunta "tupaan".
Surku sillä olisihan se ihana päästä taasen hankia pitkin kuljeskelemaan minne vain. "Tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umphanki."; Hellaakosken mukaan. Tosin silloin en olisi umpihangessa vaan päällä sen... kuten viime talvenakin...
   Nyt on kulunut JO melkein kaksi viikkoa siitä kun leipoilin sytäreilleni kaikenlaista. Nyt tuntuu että pitis päästä taasen leiomisen makuun. Täsä pähkäilenkin ettäs mitä leipoileisin sukumme Pesiäisen kokoontumiseen, ja suunnittelen myös Sipanniekkujen leipomista eräälle tutulleni.... vaikkas sydäreillein äitini kera niitä ajelessa loineh lausumahan, silloin jo neljättä kertaa vähälle aikaa niitä leipoissa, etten kyllä enää vähään aikaan niitä tekisi.
Niin se vaine mieli muuttuvi ja ikävä tulee "harrastustaan".
Ps. nyt endinä leivon itelleni yhden suklaisen täysin jauhottoman kakun... Steviasta; meinaan herkutella - nam. Katotaan onnaako sen.
   Kävin tänään näkötohtorin pakeilla - ei kun optikon vain.
Tiesin kokemuksein syvillä sieluin silmillä et eihän se kykyni näköinen ole viimo kerrasta paljoa muuttunna. Vaine himpun jos sitäkään. Näinhän se sit olikin....
Mut päätöksen tein kuiteskin ettäs uudet kakkulat hankin, sillä... 1. nää entiset grillit ovat jo aivan "raadot". Hyvä kun kasassa pysyvät vaikken nyt mikään villikko siin mielessä olekkaan et grillejä saisin mesomalla rikki. Näihen laatu vaine oli jo alun alkain niin keheno: "paskat jo syntyessään." 2. linssit näiden kakkuloiden ovat jo niin naarmuuntuneita, vaikkas ovatkin kaikkein ns. lujinta laatua ja kovimmilla pinnotteilla tehdyt, että näillä kattoissa pitää ain koklata ja käännellä päätänsä et mistäs kohti mie nyt kattosinkaan? Mistä kohdasta löytyy se naarmuuttomin paikka jonka läpi tiirailla? ja 3. oishan se paree nähdä himpun paremmin kun touhuan ja teen kaikenlaista. Esim. kiva olisi nähdä töllöstä kaik tekstit silleen et ei tarvii katella kirjaimiaan niin et ne olisi "kuorutettuna" jollain utuisen pörröirillä reunuksilla.
Jotenka täsä nyt sitten vuottelen uusia näköputkia naamallein ja - pienoista "lottovoittoa" kukkrollein. :(
   Olen täsä tään "lauhan" aikana seuraillut tuon takatonttini kukkapenkkiäin himpun "huolestuneena". Meinaan että siellä näkyy jo MULTAA! Nii-in, multaa - näkyy!



Ei tosin enemmälti mut on vaine sieltä aitain alta lumi tuo valkoinen perääntynyt himpun ja antanut myöte Aurinko Armahan väkevälle voimalle. Nyt sitten tästä syystä kun sen multasen paljastuneen sieltä näen ain kun simmuin sinne suuntaan pikkasenkaan käännän, tekevi mielein miun päästä upottamaan sormein sinne mullan sekaan. Voi kun ei tuo Ukko-Ylimmäinen antasi nyt uutta lunta "tupaan" tulla kuten ne nuo säätieteilijät povailevat viel tulevaksi meitin Maan Matosten "iloksi".
   Toissapäivänä kun putsi-putsitin Majaani Mahtavaista ni mie siin samalla taasen "muutin". Otimma ja mullistin taasen huushollini tuvan järjestystä uusiin uskoihin. Ja ihan niin uuteen etten ole ennen sitä pitänyt lähellekkään moisena.
Olen tällaisia "muuttoja" harrastanut ns. pienen ikäni. Mm. täällä ja Majassain Matalassa. Tää antaa kummasti uutta puhtia mielelle, puhuria huushollille.
On toillaan kuin muuttasi uuteen paikkaan. Olenkin ain sanonut että tää on tällanen köyhän tapa muuttaa ain uuteen kotiin; muuttaa vain huushollinsa huonekaluin järjestystä.
   Sitten sen Jonkun ja Kerran Keskiviikkona jälkeen ei ole ollunna "mitään, ei ketään". Tuntus että voisi jo olla tahi tulla joku kunnon "vääntö" eteeni ja elämääni. Olisi ihan kiva kun olisi joku joka olisi täsä lähellä, liki. Kanssa ja vierellä. Kattoisi tätä maailmaa samaan suuntaan kanssani ja olisi menossa ( edes suunnilleen ) samaan suuntaan kuin mie. Tahi vaine olisi joku joka olisi ain haastamassa miuta ja "härnäisi" sopimmoileen silleen ettäs voisin pistää himpun edes vastaansa...
Olisi olemassa toinen joka olisi "minun".
   Aamusella katsoin netin sfääreistä matkoja Lofooteille. Sellasii jotka ovat ns. valmismatkoja. Mennään ja tullaan jollahii bussilla sinne ja takasin. Pettymyksein näin ettäs taitavi kaik olla niin että niis on vaine korkeintaan kaksi yönseutua siel perillä Lofooteilla ja muutoin ne yöt menee ( kuten päiväsyvämmetkin ) sit jossain matkain varrella Suomessa, Ruottissa tahi Norjassa. Ja maksavat maltaita - jonka mie tiesinkin ennestään.
Mietin vaine ettäs JOS mie MENEN sinne niin halluisin olla useammankin yön siellä saarilla. Ja päivänkin. Halluisin kierellä ja kaarella pitkin sekä poikin niitä saaria ja katella KAIKKIALLE. Eli tarvitseisin aikaa enempi kuin mitä nää valmismatkat voivat antaa. Jotenka peree olisi jos vaine itte sinne ajelisin ( tahi saisin jonkun kaveriksein sinne ajelemaan ) muttas kun en oikein voi nyt viel lyödä mitään kesäksein lukkoon - tietyistä syistä.... halluisin töitä...
   Tulisipa ( ja olisipa ) jo kesä ja kärpäset - ( ois köyhälläkin kavereita... ).